Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Oi, toivottavasti tulee kiva Helsingin reissu! Mä en ole kai koskaan nähnyt valoshowta. 🙂
Mun mielestä ihan jokainen ihminen on tärkeä ja merkittävä jo ihan sillä että on olemassa. Ei se riipu siitä tuleeko yhteiskunnalta tukea vai ei, mut toki se muilta saatu tuki on hyvä muistutus siitä että myös yhteiskunta näkee kyseisen ihmisen näin.
Näin unta, jossa näin unta. En tiedä oliko se painajainen, mutta painajainen oli ainakin se uni, jonka näin unessa. Näin unta, että näin unta, jossa näin sisareni kahtena, kahdessa eri paikassa samanaikaisesti, kun käänsin katsettani. Tiesin unesssa, josta näin unta, että näkemässäni unessa olin psykoosissa. En tiedä, mihin asti ajattelin tuon psykoosin eli että, pelkäsinko minä itse (unien näkijänä), että olin psykoosissa. En muista, missä kohtaa puhuin hoitajalle psyykoosista, oliko se unessa vain unen unessa...?
Eikö olekin monimutkaista!
Olen aiemminkin nähnyt vähän vastaavia unia. Olen nähnyt unta, jossa olen tiedostanut näkeväni unta. Ja nekin ovat olleet painajaisia. Unessa en ole osannut käyttää puhelinta tai sytyttää valoja. Ja olen tiennyt, että se johtui siitä, että näin painajaista. Niissä unissa ainakin olen tuntenut kauhua. Olen yrittänyt herättää itseni huutamalla omaa nimeäni ja "herää".
Koinko kauhua tänä yönä?
Pelkäsinkö olevani psykoosissa? Luultavasti kyllä, koska pelkään nyt meneväni psykoosiin. En tiedä, miksi ajattelen nyt niin...
Hei JP.
Unet ovat joskus selittämättömiä. Niiden sanotaan johtuvan siitä mitä alitajunnassaan on
miettinyt. Aina ne eivät toteudu sellaisenaan, vaikka joskus tulee niitä de vuon ilmiöitä,
vai mitä ne nyt ovatkaan, kuin unet meinaavat toteuttaa itseänsä.
Nyt tuli hoitaja täytyy lopettaa.
Luin yhdestä kirjasta (Sairaus ja toivo, Duodecim) koskettavat virkkeet: "...ihminen on niin arvokas kuin ihminen on. Ihminen riittää. Oleminen on kaikki."
Ja joskus tuo oleminenkin on liikaa, liian vaativaa... mutta että kun sellaisenakin riittää...
(Suosittelen kirjaa. Luettavaksi vaikka sieltä täältä. Luin sitä ollessani masentuneimmillani pari vuotta sitten. Silloinkin se kosketti. Taisi olla jokin kirjoitus masennuksesta ja kuolemastakin. Löytyy ainakin Helsingin kirjastoista.)
Maanvaiva, Soroppi ja Jaana6, kiitokset ajatuksistanne!
Kiitos JP. itsellesi. Varmaan hyvä kirja, mutta en oikein jaksa keskittyä lukemiseen.☺️❤️
Varmaan olet hyvässä paikassa, kaikessa rauhassa JP.
Hei JP, miten voit? Vieläkö olet intervallilla vai joko tulit kotiin?
Jardin Prive kirjoitti 10.1.2018 6:25
Luin yhdestä kirjasta (Sairaus ja toivo, Duodecim) koskettavat virkkeet: "...ihminen on niin arvokas kuin ihminen on. Ihminen riittää. Oleminen on kaikki."
Onpa kauniisti sanottu 🙂
Hei, Jaana6 ja Soroppi!😍 Palasin tänään kotiin interavallilta. Mieskin on täällä. Selkä on krampannut. En oikein tiedä, miksi.
Mulle on tärkeä ajatus, että oleminen riittää. Se, että on ihminen, riittää siihen, että on oiketus olla olemassa, oikeus elää, olla hyväsytty. Se. että on olemasa, riittää olemiseen!
Hei JP.
Kivaa että sinulla on seuraa nyt kotonasi, ja voit toivon mukaan paremmin.
Inhimillisyyden ja empatian täyteisiä olemassa olon päiviä teille. ☺️❤️😍
Kivaa viikkoa, minä lähden matkoille viikoksi. 😎
Hei, Jaana6. Kivat matkat, jos ehdin ne vielä toivottaa ennen matkaasi. Tai sitten toivottavasti matkasi oli hyvä, jos jo ehdit palata!
Mies lähti tänään kotiinsa. Yksinäinen olo. Oli tulla itku aamusta, kun näin takavalojen katoavan liikenteen sekaan...
Eilen käytiin kaupungissa. Ostettiin kummallekin jotakin. Ja patterit palovaroittimiin, joihin mies pitempänä vaihtoi ne. Olen pitänyt tapanani uusia patterit vuosittain. Eivätpä ala kesken unien tai poissa ollessa piippaamaan.
Nyt menen nukkumaan ja vastailen kaikille huomenna....😴
Eilen selvisin kurssista, mutta otin paljon lääkkeitä. Ei ahdistanut, mutta sitten olin tosi väsynyt terapiassa. Pidän kuitenkin parempana sitä kuin pahaa ahdistusta kurssilla. Ehkä opin vähitellen olemaan ahdistumatta siellä... Toivon niin!
Tänään ei ole kurssia; saan vähän levätä, mutta käyn apteekissa ja kirjastossa. Ja ehkä kaupassa. Pesen myös pyykkiä ja teen toimeentulotuki-hakemuksen. Vaikka mulla on paljon hommaa, tuntuuu päivä levolta, kun tietää, ettei edessä ole sellaisia tielanteita, joissa voin olettaa ahdistuvani. Kirjasto ehkä, jos yritän kopioida siellä, mutta jos vain palauttaisin...? Ehkä otan mukan pari kopioitavaa kirjaa, ja jos tuntuu siltä, että voin kopioida siellä, kopioin, muuten jatkan palautusten jälkeen matkaa. Voisi toimia!
Nukuin miehen puolella sängyssä. Tai omalla puolellani, vaihdan puolta aina hänen tullessaan käytännön syistä. Nyt nukuin hänen petarillaan ja peitollaan. Oman tyynyn otin, kun se sopii mulle paremmin. Tuntui hyvältä niin. Olen joskus aiemmin nukkunut tytön sängyssä hänen lähdettyään. Sillä tavalla on vielä lähellä toista...
Lääkkeiden apteekkijakelu alkoi viime viikolla. Vien tänään dosetit täytettäväksi. Toiset dosetit on mulla käytössä. En tiedä, sainko viime viiikolla ensi maanantain läääkkeet. Ainakaan en siitä kotoa löydä. Mulla oli perjantaina jonkinlainen kohtaus, jossa ainakin mun selkä kramppasi. Mutta mun mielestä, myös mun tajuntani laski. Eli olen voinut kotonakin hukata tavaroita. En tosiaan tiedä, mikä on totta. Ehkä jotain selviää tänään apteekissa käydessä.
☺️❤️☺️
Hei, Saloka!☺️❤️☺️
Sain varattua ajan terveydenhoitajalle. Kiva.
Eilen mua ahdisti voimakkasti päivällä, mutta onneksi se meni ohi ennen illan kurssille lähtöä. Toivon, että tämän illan ja viikonlopun kurssi menevät samalla lailla hyvin... Siirrän tänään lääkkeiden ottoa vähän myöhemmäksi, että vaikuttavuutta olisi vielä kurssin aikana. Vähän pelottaa. Ja se ei tee hyvää ahdistukselle.
Yritin eilisen ahdisuksen aikana touhuat muuta, että unohtaisin ahdistuksen ja se menisi ohi. Tein myös rentoutusharjoituksen ja käytin kylmää. Onnistui jossain määrin. Tai oikeastaan lääkkeiden kanssa hyvin, kun ahdistus meni ohi!
Nukuin viime yönä 9 tuntia. Silti nyt väsyttää; En usko, että tämä johtuisi lääkkeistä. Vaan väsymys johtuu jostan muusta.
JP
Kolme kurssikertaa ilman ahdistusta! Mikä ihana tunne!🙂 Päivisin on muuten saattanut ahdistaa, mutta kursseista olen selviytynyt.
Nyt mua väsyttää. PItänee mennä ajoissa suihkuun (jos sinne jaksan mennä) ja nukkumaan. Voisin katsoa aamun kurssille vaatteet valmiiksi.
Haukottelen.
Tahtoo unta!😴