Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Onko terapiassa puhutut asiat vaikeita, vai tuleeko huono olo itse puhumisesta?
Mulla oli kans viimeksi vaikea terapia. Tai siis, puhuminen tuntuu ihan hyvältä (joskin nyt aiheet tuntui noloilta) mutta se myös itkettää kovasti. Ja sen jäljiltä saatan olla tosi väsynyt koko päivän. Myös se, että terapeutti sanoo ettei minua olisi saanut kohdella noin, tuntuu tavallaan pahalta, kun on selviytyäkseen jotenkin pienentänyt tai vähätellyt asiaa mielessään.
soroppi kirjoitti 27.10.2017 21:48
Onko terapiassa puhutut asiat vaikeita, vai tuleeko huono olo itse puhumisesta?
Mulla oli kans viimeksi vaikea terapia. Tai siis, puhuminen tuntuu ihan hyvältä (joskin nyt aiheet tuntui noloilta) mutta se myös itkettää kovasti. Ja sen jäljiltä saatan olla tosi väsynyt koko päivän. Myös se, että terapeutti sanoo ettei minua olisi saanut kohdella noin, tuntuu tavallaan pahalta, kun on selviytyäkseen jotenkin pienentänyt tai vähätellyt asiaa mielessään.
Hei, Soroppi!😍 Ensimmäistä eli puhutut asiat on vaikeita. Itken välillä. Ja terapian jälkeen on vaikea olo. Itse terapia menee yleensä ihan hyvin; ei ole tarvetta vahingoittaa itseäni. Viimeksi viiltelin ja oksensin terapian jälkeen kotona...
Tarkoitatko tuolla terapeutin sanomisella, ettei sinua olisi saanut kohdella noin, että se tuntuu sinusta pahalta, koska olet mahdollistanut väärin kohtelun sillä, kun olet valinnut selviytymiskeinoksi asian vähättelyn. (Sekava lause, mutta toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan...)
Voimia! ☺️❤️☺️
Tyttö ei halua puhua mun kanssa. Melkein itken.
... itken 😭
Tekee taas niin kipeää. Tahtoisin olla hänelle läheinen. 😭
Väsyttää. Menin nukkumaan myöhään, ja heräsin aikaisin. En ole tänään ommellutkaan. Pakkkasin jo huomiset kurssikamat. Sitten on iltapäivällä terapia. Niin ja aamulla aikaisn terveydenhoitaja. Hiiskatin pitkä päivä. Onneksi keskivikkona saan sitten levätä. Tai itseasiassa ohjelmaa on sillekin päivälle vähän liikaa. Ei jaksa! Mutta onneksi tulee perjantai ja viikonloppu!!!
Nyt mieluiten 😴.
Halaus, JP! ☺️❤️☺️
Asia (häirintätapaukset) eivät ole mitenkään lisääntyneet siitä että olen mielessäni pienentänyt niitä. Enemmän kyse on ollut siitä etten ole myöntänyt itselleni että noihin tapauksiin liittyy mitään tunteita minun puoleltani (pelkoa, häpeää), luultavasti ettei minun tarvitsisi kohdata niitä.
Kiitos, Soroppi!☺️❤️☺️
Tänään on ristiriitainen olo. En tiedä, mitä teen. Ainakaan päivystykseen en enää lähde, eli ilmaisesti tilanne ei ole vielä vakava.
Kello on mulle jo paljon. Seitsemän illalla. Väsyttää hirveästi.
Tänään oli terapia. Kaipa sillä on jotain tekemistä tuon kuolemanhalun kanssa. Ne asiat , mitä siellä puhutaan... Sattuu....
Tänään oli taas ahdistus-paniikkikohtaus. Kesti muutaman tunnin. Pirullista!
Väsyttää. Kohta menen nukkumaan. Ehkä nuo kohtauksetkin uuvuttaa. Huomenna kurssi niin aamulla kuin illallakin. Onneksi perjantai on melkein tyhjä päivä!
Miten jakselet ystävä?
Mä valvon. Aloin valvoo klo 4. Ehkä yritän kohta nukkuu muutama tunti ja sit syön ja meen takas nukkuu hetkeks ja lähen kotiin lomille.
Mulle vaihdetaan taas lääkkeitä, jippii🤕
Koita jaksella.
Huomenta! Nukuin viime yönä reilut 10 tuntia. Vieläkin vähän väsyttää. Suihkussakin kävin. Mikä saavutus...😮 Iho kutisee. Inhaa
Löysin eilen kierrätyksestä käsi/astiapyyhkeitä. Ompelen niihin pitsit. Sitten pääsevät keittiöpyyhkeiksi. Odotan saumuria huollosta. Se on vähän seonnut, ja nyt sitä yritetään saada kuntoon. Ompelen saumurilla ne pitsit kiinni.
Menen tänään ystävän luo Halloweenin viettoon. Tein eilen piirakan juhliin, jota oli ihan pakko maistaa. Pari palaa. 😋
Olen intoutunut taas uudesta käsityöjutusta. Löydän koko ajan uutta tekemistä.
Olo on välillä huono, psyykkisesti. Eilen taas mietin päivystykseen lähtöä.
saloka kirjoitti 4.11.2017 5:40
Miten jakselet ystävä?
Mä valvon. Aloin valvoo klo 4. Ehkä yritän kohta nukkuu muutama tunti ja sit syön ja meen takas nukkuu hetkeks ja lähen kotiin lomille.
Mulle vaihdetaan taas lääkkeitä, jippii🤕Koita jaksella.
Hei, Saloka!
Olin ystävänl luona hallloween-bileissä. Menin nukkumaan heillä jo ennen yhdeksää. Nolotti mennä nukkumaan niin aikaisin, mutta väsytti. Nyt olen jo kotona... Join sieltä lähtiäisiksi pari lasia viiniä. Nytkin väsytää. Nukuin yöllä 11 tuntia. Pyykkään tänään.
Toivotavasti Brintellix (olihan se uusi lääkkeesi?) sopii sinulle! Miten kotiloma meni?
Tapaan tytön tänään. Tuntuu hyvältä. On sovittu jo alustavasti joulusta.
Menen joulunpyhiksi miehen luo. Palaan sitten kotiin. Tänä vuonna tämä järjestely sopii.
Jännään työväenopiston kursseja. Onko mun edes mahdollista toivoa pääseväni nypläämään? Viikon päästä tulee alustavat tiedot kursseista. Sitten on ilmoittautuminen myöhemmin.
Mua ahdistaa. Oon ottanut vähän rauhoittavaa. Se ei vielä auta. Olenko edes ottanut riittävästi?
Tapasin tänään psykiatrisen polin työntekijän ahdistuksenhallinnan merkeissä. Vaikka olo oli aamupäivästä parempi ja tunsin oloni ahdistuksen suhteen turvalliseksi, nyt pelottaa. Mietin lääkkeiden ottamista. Lääkäri on niitä kuitenkin kirjoittanut.
Ahdistaa ja pelottaa.
Eilen oli terapia. Viiltelin kotiin tultua, ja mietin sairaalaan lähtemistä. - Kotona pysyin.
Tiskasin äsken.
Hemmetti tätä oloa!
Ahdistus on mennyt pois. Nyt mua masentaa. Tekee mieli kuolla. En jaksaisi taas tätä. Ja kun tätä ei hoidon piirissä todennäköisesti lasketa masennukseksi vaan epävakaudeksi. Puhuin eilen terapiassa itsemuurhasta. Terapeutti ei mennyt siihen mukaan. Tyttöni takia en haluaisi tehdä itsemurhaa, mutta kun haluan kuitenkin kuolla.
Olenko juonut liikaa kahvia tälle aaamulle?😑❓ Alkaa ahdistaa... Otan lääkettä.
Masennus ei ole niin voimakas kuin illalla, mutta vaivaa kuitenkin. Haluaisin satuttaa itseäni. Jotenkin.
Väsyttää. Olen määrällisesti nukkunut ainakin liki tarpeellisen määrän, mutta kuitenkin kaipaisin sänkyyn. Mulla on vain pyykkitupa seitsemästä eteenpäin, joten nukkkuminen ei nyt onnistu.
Saisinpa kuolla. Tuntuu, ettei elämällä ole merkitystä. Tämä on aika poikkeuksellinen olo. Tunnen jotenkin sen, miten vähän elämä mulle merkitsee...
Miksi susta tuntuu että haluaisit kuolla, JP?
Mä juon yleensä aamulla kolmisen kuppiq kahvia, mut se on sellaista aika laihaa lirua mitä mulla on tapana keittää 🙂 Yleensä pärjään sillä päivän, mutta viime viikolla totuin taas iltapäiväkahveihin niin nyt olen koko viikon harmitellut kun en osu työpaikan kahvihuoneeseen ikinä sopivaan aikaan 😋
Millaisille kursseille olet ilmoittautunut? Vai liittyikö se ensi viikkoon odottaminen johonkin muuhun kuin siihen, mahdutko kurssille? 🙂
Joka tapauksessa, toivon sulle parempaa vointia ☺️❤️