Hei, Joie!

Mulle on vielä opettelemista tuossa ajatusten ja tunteiden ohi menemisessä. Ja samoin kuin ahdistuksen pois menemisessä. Ajatuksia tulee ja menee. Ahdistus tulee ja menee. Vaikeaa...

Ehkä itsetuhoisuudenkin suhteen voisi ajatella, että se tulee ja menee.

Olen tyytyväinen, kun tyttö on mulla. Nukkuu vielä. Tuntuu hyvältä. Ja kun tällä kerralla voin ihan hyvin. Monasti kun hän on mun luona, oon ollut huonossa voinnissa, ahdistunut ja itsetuhoinen, mutta nyt on onneksi toisin. En tiedä, johtuuko tuosta viime viikkoisesta intervallista... Ehkä.

Olen oikeastaan aika onnellinen nyt.🙂

Tyytyväisyys jatkuu. Eilen olisin halunnut ommella, mutten kuitenkaan halunnut. Piirsin yhdet kaavat ja leikkasin suurimman osan paloista jo kankaasta. Pitää vielä katsoa hihat. Kun olen niin lyhyt, pitää hihojakin lyhentää. Ja sitä en oikein taida osata itse. Tarviin open apua.

Olin eilen urhea. Kävin suihkussa. Ja sitten rasvailin itseäni. Iho kutisee niin kovin.

En tiedä, mitä teen tänään. Tyttö nukkuu edelleen. Ja varmaan vielä pari tuntia. Tuntuu niin hyvältä, kun hän on täällä! Itse nukuin liki puoli yhdeksään.

Nyt alkaa ahdistaa. En tiedä, miksi. Joinko kahvia liikaa? Kirjoitanko jotain, mikä ahdistaa...? En tiedä. Pitäisikö ottaa rauhoitavaa, vai harjoitella ahdistuksen hallintaa... Voisin tehdä jälkimmäistä. Saanhan otettua lääkettä myöhemminkin...

Mutta tyytyväinen olen edelleen!

Mulla oli eilen hillitön ahdistuskohtaus. Ei meinannut mennä ohi. Ja nytkin ahdistaa. Oon ottanut siihen jo lääkettä, ettei menisi samanlaiseksi kuin eilen. Oikeastaan mua pelottaa...

Kävin tänään KELAssa ja kaupassa. Tyttö lähti käymään kotonaan. En tiedä, mitä tekisin. On niin hankala olla. Melkein itkettää. 😑❓

JP

Tyttö lähti tänään kotiinsa. 😭 Soitin pari puhelua sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt, ja helpotti oloa. Eilen oli terapia. Oletin selviäväni sen vaikutuksista kotona, mutta jo eilen mietin tätä päivää ja sairaalaaa. Nyt en tiedä, mitä teen.

Käyn tänään kirjastossa. Pitää palauttaa ja lainata varatut. On toi näppärää, kun tulee sähkköpostiin tieto erääntyvista ja haettavista kirjoista!

Nukuin vähän yli kahdeksaan. En ole syönyt vielä mitään, juonut vain kahvia ja vettä. Paino on tippunut kilolla viime viikosta. En tiedä, minkä ansiosta... Mutta kiva niin...

Ahdistaa ja on surullinen olo. Hieroja on iltapäivästä. Se ehkä lohduttaa... 😑❓

En ahminut. Oksensin. Kirjasin ylös. Pidän nyt lääkärin kehoituksesta ruokapäiväkirjaa.

Väsyttää. Meen tuon teemukillisen jälkeen nukkumaan..

Ostin tänään farkut, kahdet. Toisista ei ole toivoakan, että mahtuisivat koskaan päälle, toiset tulevat menemään muuutaman kilon päästä. Siinä konkreettinen tavoite. Samalla ostin toppatakin. En tiedä oksensinko sitten noiden takia. Tunsin syyllisyyttä. Oksentamalla sovitus!🤕 (Niin vaatteiden kuin syyllisyydenkin...)

Heräsin reilu tunti sitten ja odottelen, josko vielä alkaisi väsyttää. Kello on nyt varttia vaille kaksi. Olisi ihan hyvä saada vielä nukuttua. Sitä vain sotkee se, että haluaisin valvoa aamuun...

Olo on rauhoittunut. Viiltelen (naarmutan ihoa), mutten ainakaan nyt koe tarvetta lähteä sairaalaan.

Terapiassa ja hieronnassa on samaa: Kumpikin sattuu, mutta kipu tekee hyvää...

Osaan ehkä jossakin määrin samaistua tohon että haluaisit valvoa aamuun, mut mua kiinnostaa miksi se tuntuu susta houkuttelevalta ajatukselta? 🙂 Mikä tekee yöstä erkoisen?

Hei, Soroppi!😍

Niin yöstä... Kai se on jotain sellaista, että saan olla yksin. Kaikki se aika, mitä valvon, on omaa. Ei kursseja, ei ihmisiä, ei vaatimuksia. Vapaus olla.

Nukuin yöllä vielä muutaman tunnin, mutta puoli viidestä olen valvonut...

Viime yönä nukuin paremmmin. Menin nukkumaaan jo kahdeksan aikoihin, kuten monasti muulloinkin. Tytöstä en ole kuulllut pariin päivään. Yritän olla painostamatta häntä. Toivon kuitenkin, että hän tuleee käymään melko piakkoin...

Ostin eilen kaalia paljon. Teen laatikkoa Mifulla ja kaalikääryleitä herkkusienillä. Tänään on nätti sää. En kuitenkaan haluaisi ulos... Sen sitten näkee... Tekisinkö kääryleet?

JP

Haluan olla täydellinen. Ja kun en ole, ahdistun. Ja usein panikoin.... Tänäään itkin. 😭😯🗯️

Keittelen kaalia. Aion tehdä laatikkoa ja kääryleitä. Kunhan saan käärylesiin oikean pehmoiset kuoret. Eka yrittämä epäonnistui, mutta tulee sitten jo laatikkoon valmista ainesta. Kaupassa pitää vielä käydä lisäostoksilla.

En viiiltänyt eilen, mutta ongelmakäyttäydyin muuten. Olo on nytkin ahdistunut. Ei paniikinomaisesti vaan vain vaikea.

Laitan ruokaa ja askartelen itselleni joulukalenteria. Ja roikun netissä. Tekisi mieli aloittaa sukat, mallinkin jo tietäisin, mutta kun tiedän niiden jäävän kesken.😟 Ei kannata...

Ahdistaa.

☹️

☺️❤️ JP. Toi täydellisyyden tavoitteleminen on kyllä aika tuttua täälläkin. Tekee elämästä välillä rankkaa, kun on vaikeaa hyväksyä että voi olla ihan hyvä tyyppi vähän epätäydellisenäkin. (Vaikka se on oikeasti ihan totta!)

Kivaa kuulla nukuit ainakin jonkin yön paremmin! Poikaystävä kommentoi aamulla että nukunpas mä paljon, mut itse ajattelen että nukun ihan sopivasti. On ollut pari rankempaa viikkoa, niin kai se unen tarvekin kasvaa.

Mun lehtikaalisipsit kärtsäsi vähän, mut ihan hyviä ne on silti.

Hei, Soroppi!😍 Tuo epätäydellisyyden hyväksyminen on vaikeaa. Nyt tuntuu, että mahdotonta. Nypläsin yhden harjoitustyön. Se meni sinnepäin. On siinä hyvääkin, mutta paljon puutteita. Se kelpaa mulle vain palana matkalla täydellisyyteen. Siinäkin se täydellisyyyden tavoittelu on läsnä. - Ja se miten olen mokannut elämässä... Tuttu sai mut eilen itkemään tuolla puheellaan täydellisyyden tarpeesta. Loppujen lopuksi yksin jäätyäni ongelmakäyttäydyin. Mä en kelpaa mulle! Olen ihan 😝.

Teen ruokia kaalista. Kääryleet on ihan hyviä, mutta miten ne voisivat olla vielä parempia?😑❓

Tekee mieli viillellä. Otan nyt kuitenkin ensin rauhoittavaa.

Heräsin taas aikaisin. Enkä mennyt enää nukkumaan. Olen pääasiassa nyplännyt. Voisipa nyt tiskata. Ehkä laitan tiskit likoamaan. Olisipa astianpesukone! Pyykit menee taloyhtiön koneilla.

Olen miettinyt, mistä täydellisyyden tavoittelu kumpuaa. Varmaan se vie lapsuuteen, mutta mihin siellä. Enkö ole kelvannut muuten kuin täydellisenä? Terapiassa purettavaa. Mutta kun olisi muutakin... Tai ehkä tämä kaikki linkityy yhteen. Täydellisyys ja hylkääminen... Voin ainakin tarjota terapeutille.

Väsyttää.

Nousin tänään itselleni myöhään, viiden aikoihin. En ole saanut oikein tehtyä mitään. Eilen sain sovittua tytön kanssa hänen mun luo tulosta marraskuussa. Ja että tavataan sitä ennen kahvin merkeissä. Tuntuuu hyvältä!🙂

Kahtena edeltävänä päivänä mua on ahdistanut niin, että paniikki ei ole ollut kaukana.

Terapiassa en itkenyt tällä kertaa. Puhuttiin paljon. Mutta pahalta ja vaikealta se silti tuntui. Kotiin tultua viiltelin ja oksensin.

Nyt mua taas väsyttää. Mutta on lähdettävä kurssille. Pelkään ahdistusta. Hoitajan kanssa puhuttiin eilen siitä, minkä jo tiesin, että ahdistuksen/paniikin pelkääminen altistaaa ahdistukselle. Pitäisi ajatella positiivisia asioita. Mä pystyn ahdistuskohtauksen aikana tekemään asioita. En lamaannu. Se on kai ihan iso asia...

Mulla on itselleni joulukalenteri. 😉 Lahjuksia ei ole vielä paljon. Kirpparille tilipäivän jälkeen....