Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Hei, Saloka!😍 Ei sun tarvitse mitään anteeksi pyydellä!
Mua väsyttää. Oksensin. Eilen teki mieli ottaa yliannostus. En ottanut. Mua muistutettiin taas tänään siitä, että se on mun valintani, vastuu on mulla. Ehkä jos olisin psykoottinen, ei tarvitsisi ehkä kantaa syyllisyyttäkään. Ainakaan täysin...?😑❓
Lääkäri soitti. Puhuttiin hetki mun lääkityksestä. Ja oksentamisesta. Ensin pitäisi yrittää hoitaa itseäni omahoidolla Mielenterveystalon sivuilta. Ei kai tämä ole niin vakavaa, että sitä käytäisiin paremmin hoitamaan...?
Väsyttää niin hemmetisti. Ja oon unohtanut ottaa päivälääkkeet! Toinen hemmetti.
Eilen oli kotona terapian jälkeen vaikeaa. Itkin, raavin kättä ja viiltelin vähän. En käynyt soitttamaan minnekään. Kerroin sitten miehelle olostani. Nytkin olo tuntuu vähän pahalta.
Mulla on pyykkitupa aamusta neljäksi tunniksi. Useampi Ikean säkki kuljetettavana alas ja takaisin ylös...
Olen aloittanut uuden käsityöharrastuksen. Nyplään. Se on tosi koukuttavaa... Uusi ihana harrastus. Mutta lupasin ompelun opelle, etten unohda sitä alaa...😉 Odottelen uutta nypläystyynyä. Tai uutta ja uutta... On ollut käytössä, mutta mulle uutta. Näyttää kuvissa kauniilta!
Nypläämään pystyy, vaikka aamusta on hiljaisuusaika vielä herättyä. Tosin en ole tänään ehtinyt tyynyn ääreen, kun on pitäisyt kirjoittaa yksi pitkä viesti ja siirtää kuvia kamerasta koneelle. Nyt väsyttää vähän.
Edelleen itkettäisi. Miten ihmisen voikin olla tällainen olo. Kaipaan kai terapeuttiani, ja sitä, että hän kuuntelee. Kysyy ja kuuntele vastaukseni... Sekin tuntuu tuskalliselta, kun kerrat kuluvat, ja terapian loppu alkaa häämöttää. Onkohan mitään mahdollisuuta, että terapia kestäisi pitempään, että saisin ostopalvelukäyntejä lisää???!
Kurssilla eilen oli useamman tunnin paniikki. Kesti vielä kurssin loppumisen jälkeenkin. Oli vaikea olla, mutta en paennut.
Sitten oli lääkkeiden saamisen kanssa ongelmia, hoitui tereapian aikana. Nolotti puhua kesken terapian lääkärin kanssa, mutta piti saada lääkitys kuntoon...
JP
Halaus sulle, JP! ☺️❤️
Hyvä että sait lääkityksen kuntoon. Tietäiskö sun terapeutti noista jatkomahdollisuuksista?
Hei, Soroppi😍
Voisin tosiaan kysyä asiaa terapeutilta. Eipä tullut mieleen.
Olen nyt intervallilla sairaalassa viikonlopun. Ahdistaa.
En saa puhua itsetuhoisuudesta. Mistä sitten? Ilman sitä en tarvitsisi koko intervallia...
Väsyttää.
Jardin Prive kirjoitti 7.10.2017 17:45
En saa puhua itsetuhoisuudesta. Mistä sitten? Ilman sitä en tarvitsisi koko intervallia...
Kuulostaahan se vähän ristiriitaiselta. 🙄
Mä puhuin viime viikolla terapeutin kanssa siitä, että kun alan tutustua ja luottaa ihmisiin mulle tulee herkästi valtava tarve vuodattaa "koko traaginen elämäntarinani" (ei sillä että se hirmu traaginen olisi verrattuna vaikka sinuun tai moniin muihin, mutta jos asiaa miettii pienen lapsen näkökulmasta niin ei se helpoimmastakaan päästä ollut). En tiedä onko se huomion hakemista, vai haluaisinko jotenkin testata muuttaisiko se mitenkään noiden ihmisten suhtautumista minuun. Ehkä tarvetta tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään? Se on kuitenkin aika tärkeä juttu, varsinkin jos lapsuudessa on vähän joutunut työntämään omia asioitaan sivuun kun perheessä on ollut "isompia ongelmia".
Tuli mieleen siitä kun joskus kirjoitit jotain sen tapaista että onko itsetuhoisuus sulle tapa saada huomiota.
Kotona.
Hei, Soroppi!😍
Mulla intervallit on sitä varten, että kriisihoidot vähenisivät. Mutta mitä tehdä, kun se syy miksi kriisihoitoihin joudutaaan (itsetuhoisuus) ei saa sijaansa intervalleilla?😑❓
Tänään kävin hierojalla. Seuraava jo ensi viikolla. Selkä sen verran jumissa...
Mun on vaikea olla. Lähes tuskainen. Tekee mieli viillellä. Huominen on rankka päivä. Kurssi ja siihen perään terapia. Tänään menen aikaisin nukkumaan. Varmasti ennen kahdeksaa. - Juuri nyt.
Jardin Prive kirjoitti 7.10.2017 17:45
En saa puhua itsetuhoisuudesta. Mistä sitten? Ilman sitä en tarvitsisi koko intervallia...
Väsyttää.
Siitä, että kaipaat huomiota ja nähdyksi tulemista? 🙂 Ehkä he voisivat auttaa miettimään, kuinka voisit ilmaista tarpeitasi toimivalla tavalla. Toi itsesi vahingoittaminen ei selvästikään toimi sillä lailla, että sen kautta saisit tarvitsemaasi huomiota.
Luulen, että saisit ihan eri tavalla tukea ja vastakaikua, jos ottaisit keskustelussa esiin sitä, että haluat parantua, jättää viiltelyn pois ja löytää sen sijaan parempia keinoja ilmaista tunteitasi. Sillon toiset ihmiset voi auttaa. Jos itse haluat pitää kiinni itsetuhoisuudesta, ei toinen ihminen pysty oikein auttamaan, ei muuta kuin odottamaan, että olet halukas parantumaan.
Sillai on ymmärrettävää, ettei sairaalassa haluta keskustella itsetuhoisuudesta itsessään - jos saisit huomiota sitä kautta niin sittenhän varmaan jatkaisit itsesi vahingoittamista, koska se olis toimiva keino huomion saamiseksi. Kokeile muita keinoja niin voit hyvinkin saada sitä, mitä tarvitset. ☺️❤️ Tottahan jokainen tarttee nähdyksi tulemista ja tukea.
Hei, Joie!
Mulle itsetuhoisuus ei ole pelkkää kommunikointia (enkä sano, että olisit niin sanonut...). Se on vain itseni vahingoittamista. Kuolema-hakuisuutta ja itseni satuttamísta.
En nyt osaa kirjoittaa enempää... Väsyttää niin rutkasti, ja on pakko lähteä liikkeellle...
Jardin Prive kirjoitti 11.10.2017 7:16
Hei, Joie!
Mulle itsetuhoisuus ei ole pelkkää kommunikointia (enkä sano, että olisit niin sanonut...). Se on vain itseni vahingoittamista. Kuolema-hakuisuutta ja itseni satuttamísta.
En nyt osaa kirjoittaa enempää... Väsyttää niin rutkasti, ja on pakko lähteä liikkeellle...
Okei! Käsitin väärin. 🙂 Siitäks sä sit kaipaisit saada puhua, että mistä kuolemanhalu johtuu ym.?
Joie kirjoitti 11.10.2017 10:52
Jardin Prive kirjoitti 11.10.2017 7:16
Hei, Joie!
Mulle itsetuhoisuus ei ole pelkkää kommunikointia (enkä sano, että olisit niin sanonut...). Se on vain itseni vahingoittamista. Kuolema-hakuisuutta ja itseni satuttamísta.
En nyt osaa kirjoittaa enempää... Väsyttää niin rutkasti, ja on pakko lähteä liikkeellle...
Okei! Käsitin väärin. 🙂 Siitäks sä sit kaipaisit saada puhua, että mistä kuolemanhalu johtuu ym.?
Hei , Joie. Mietin hetken kysymystäsi, enkä ole varma vastauksestani, mutta yritän selittää sen, mitä nyt ajattelen ja luulen todeksi... Eli...
Kai se itsetuhoisuus kuitenkin ahdistaa mua itseänikin. Ja siksi on tarve puhua siitä. Purkaa omaa ahdistusta. En nyt löydä parempaa selitystä. Miltä tämä kuulostaa?
JP
Jardin Prive kirjoitti 12.10.2017 7:44
Kai se itsetuhoisuus kuitenkin ahdistaa mua itseänikin. Ja siksi on tarve puhua siitä. Purkaa omaa ahdistusta. En nyt löydä parempaa selitystä. Miltä tämä kuulostaa?
Musta toi kuulostaa tavallaan ihan loogiselta.
Mulle käy toisinaan niin että ahdistaa kun olen ahdistunut. Silloin päädyn herkästi kamppailemaan sellaisen identiteetin (olenko minä sellainen ahdistunut ihminen?) tai huolen omasta tilasta kanssa (kamalaa kun minä olen taas ahdistunut, mitähän siitä seuraa jos en pysty lopettamaan sitä?) Jotenkin siinä hetkessä on hankala tajuta, että vaikka mä sillä hetkellä tunnen itseni ahdistuneeksi, ei mua koko aikaa ahdista. Et se on sellainen tunne joka menee ohi.
soroppi kirjoitti 13.10.2017 18:11
Mulle käy toisinaan niin että ahdistaa kun olen ahdistunut. Silloin päädyn herkästi kamppailemaan sellaisen identiteetin (olenko minä sellainen ahdistunut ihminen?) tai huolen omasta tilasta kanssa (kamalaa kun minä olen taas ahdistunut, mitähän siitä seuraa jos en pysty lopettamaan sitä?) Jotenkin siinä hetkessä on hankala tajuta, että vaikka mä sillä hetkellä tunnen itseni ahdistuneeksi, ei mua koko aikaa ahdista. Et se on sellainen tunne joka menee ohi.
Juu sama juttu mullaki. Ja mulle oli oikeasti ihan uus ajatus se, että tunteiden voi antaa vaan tulla ja mennä. Noin yksinkertanen asia, mut en mä olis tajunnu jollei joku olis kertonu. Jotenki ajattelin aina, että se, mitä tunnen tai se, mitä ajatuksia päässäni liikkuu = minä. Sit ahdisti kauheasti, kun ajattelin asioita, joita en olis halunnu ajatella tai tunsin tunteita, jotka ei mun mielestä ollu "oikeita". 😟 Taivas, kuinka raskasta sellanen on. Paljo helpompi elää, kun tunteet ja ajatukset saa tulla ja mennä ja niihin voi suhtautua ihan lämpimästi. 🙂 Tosin viel kyllä tarvii vähän lääkkeitä välillä, kun ahdistuneisuus on semmosta etten pysty nukkuun.
Jardin Prive kirjoitti 12.10.2017 7:44
Hei , Joie. Mietin hetken kysymystäsi, enkä ole varma vastauksestani, mutta yritän selittää sen, mitä nyt ajattelen ja luulen todeksi... Eli...Kai se itsetuhoisuus kuitenkin ahdistaa mua itseänikin. Ja siksi on tarve puhua siitä. Purkaa omaa ahdistusta. En nyt löydä parempaa selitystä. Miltä tämä kuulostaa?
Millasta elämää sä sit haluisit elää? Tai ymmärrän tuosta, että itsetuhoinen elämä ahdistaa sua, joten et varmaan haluu semmosta jatkaa. Mitä sä haluisit sen sijaan?
Hyvää viikonloppua! 🙂🌻 Voimia ja parempaa vointia. ☺️❤️