☺️❤️ JP

Sukujuhlissa oli ihan ok. En jaksanut ihan koko aikaa seurustella vieraiden kanssa, ja kun istuin hetken sohvalla itsekseni, poikakaverin äiti tuli pitämään mulle seuraa. Se on huolehtivainen, ja tietää etten aina viihdy isoissa kokoontumisissa.

Poikakaverin siskonpoika, joka on alaluokilla, luki mulle ja pikkuveljelleen ääneen Tatua ja Patua. Olin ihan otettu kun se tuli viettämään aikaa mun kanssa.

Leppoisaa sunnuntaita sulle!

Hei, Sakira ja Soroppi!😍

Joo, Sakira, kukin harrastus vie omat rahansa. Mulla se on käsityöt. Mä kävin eilen kaupassa, ja siellä olisi ollut ihanaa 7-veikkaa. Harkitsin ostamista, mutta tajusin sitten, ettei mulla ole aikaa neuloa sukkia... Niin monta projektia kesken...

Mä tarvitsisin uudet villasukat. Taitaa mennä ostamiseksi. Ei ole oikein ketään, jolta pyytäää neulomista. Sisko ehkä, jos pystyy reumaltaan neulomaan. Mutta hänelläkin on omat projektinsa...

Soroppi, on se mukavaa, kun joku huomioi sinut/minut. Sulla on mukava anoppi! Ja vielä sait kuulla luentaa!🙂 Kiva!

Viime yön nukuin hyvin. Heräsin kerran, mutta nukahdin uudelleen pian tai oikeastaan heti. Ja nyt sitten nousin seitsemän jälkeen. Eilen illalla nukuin päikkäsrit.

Terapeutti edellyttää (?), etten viiltele. Se on tosi vaikeaa. Nytkin tekisi mieli viiltää. Enkä saisi yrittää itsemurhaa. Vaikeita asioita luvata... Mutta eihän tuo itsemurhan yrittämyys tarkoita sitä, etten voisi mennä tarvitaessa sairaalaan, ymmärtäkseni. Sehän juuri on sitä, etten yritäisi itsemurhaa... Eikö?

Hyvää alkuviikkkoa kaikille! 🌻🙂🌻

Olin ulkona syömässä. Söin liikaa. Ja sitten lopulta kotona, kun vieras oli lähtenyt, helpotin oloani oksentamalla. Nyt särkee päätä. On psyykkisesti paha olla. Haluaisin viiltää. Se ehkä helpottaisi oloa. Mutta en saa tehdä sitä. Terapia on huomenna. On vain niin hankala olla...☹️ Itkisin ehkä jos pystyisin...

Tuskainen olo.☹️

Nousin tännään ennen viittä. Huono olo fyysisesti. Verenpaine luultavasti alhaalla, mutta kun ei ole mittaria, en voi asiaa todentaa.

Paino on tullut alas. En turhaan nutraa. Tämän aamun tulos on varmaan pitkälti eilisen vatsan toiminnan tulos, mutta alas päin kuitenkin...🙂

Eilen oli terapia. Pidän kahden kerran kokemuksella terapeutistani

Tuli mieleen suhteeni tyttööni. Hellittelen häntä, kun hän on käymässä ja ja hän ottaa hellittelyn vastaan. Mietin sitä ja melkein itken sitä, että kaipaako hänkin jollain tavalla aiempaa suhdettamme, jossa hän kävi luonani säännöllisesti. En tiedä, miksi itken, mutta ajatus tuntuu jotenkin hyvältä.

Eilen tapahtui paljon. Yksi opiston kurssi alkoi: ompelua. Ja tein ilmoittautumisia ja perumisia kursseihini. Nyt ne tuntuvat olevan järjestyksessä.

Jardin Prive mun äiti osti mulle seiskaveikkaa ja nalle lankaa. Nyt virkkaan patalappuja ja aloitin myös sukan kutomisen. Viime talvena mulla oli niin himo kutoa. Ja mitäpä tässä nyt muuta kun aikaa on vaikka kuinka. Äiti osti myös mulle toisen värityskirjan. Nyt ei käsillä väkertäminen lopu.

Hyvää vointia sulle!

Hei, Sakira!😍 Mulla on työn alla neulottavana tai virkattavana jakku, villapaita ja kirjoneulesukat. En tosin ole koskenut kotiin paluun (lauantai) kuin villapaitaan, johon neuloin yhden kerroksen...🙄

Kello ei ole vielä neljää, ja mulla on jo tuskainen olo. Pitää alkaa tekemään jotain... Ahdistaa. En nyt kuitenkaan lähde sairaalaan... Pitäisiko yrittää nukkua päivätorkut?

Hei JP! Tsemppiä sulle. Kivaa että terapeutti tuntuu mukavalta. 🙂

Olen tehnyt muutaman päivän maastotöitä, mikä näillä säillä (jo kolmatta päivää ihan pilvetön taivas) on ollut tosi mukavaa. Ihmisten kanssa oleminen alkaa kyllä käydä vähän voimille, mut toisaalta, eihän mun nyt tartte teeskennellä sosiaalisempaa ja ulospäin suuntautuneempaa kuin olen. Huomenna viimeinen päivä tätä hommaa (ja perjantaina aamulla ehkä vielä ihan vähän), sitten pääsee taas oman toimiston rauhaan.

Mun ilta-ahdistus johtuu todennäköisesti ainakin osittain väsymyksestä. Eilen nukuin illalla päikkärit, ja olo oli sen jälkeen ihan ok. Menin tosin nukumaan jo tosi aikaisin. Nää aaamuyön valvomiset kai uuvuttaa.

Intevalli alkaa huomenna. Olen vähän jo katsonut tavaroita kasaan. Mutten ole vielä pakannut. Tytön tapaan tänään... Varmaan aika lyhyesti, mutta kuitenkin tapaan. Pitkästä aikaa.

Kuulostelen ahdistusta. Sitä on jonkin verran. Mun ensimmäinen keino on sietää sitä. Sitten otan jo lääkkeet. Mun pitäisi kyllä kokeilla muita ahdistuksen hallintakeinoja, mutta en sitä ylensä siinä ahdistuksessa muista. Sitä mun pitäisi opetella... Ajattelin ommella tänään. Ja tehdä muutenkin käsitöitä. Ja keittiötä pitäisi järjestää. Tekemistä riittää, jos sitä haluaa ja jaksaa.

Eilen kävin katsaastamassa metsikön, josko siellä olisi puolukoita, mutta ei... Ihan vääränlaista metsää. Enemmän melkein lehtoa kuin mäntymetsää.

Hyvät tai edes siedettävät päivät!

JP

mä ootan edelleen josko se lääkäri soittais mulle ja kertois jatkoa. ALan olee jo aika huonossa kunnossa, et pelkkä vkl:n hoito ei ehkä riitä.

Hei, Soroppi ja kiitos.

Mä sain tänään ommeltua. Ja tapasin tytön. Tuo jälkimäinen saa mut edelleen melkein itkemään. On niin iso ikävä.

Oon intervallilla joka ei toimi erinäisistä syistä. Olen pettynyt.☹️ Nukuin kuitenkin 10 tuntia. Nyt ahdistaa. En tiedä, joudunko lähtemään täältä jo tänään... Mutta ei tämä kyllä vastaa intervallin ideaa.

No ihan varmasti sulla on kova ikävä tyttöä. ☹️ Onkohan tytöllä myös ikävä sua? Ja miten muuten intervallilla menee?

Ootko miettinyt millaiset ahdistuksen hallintakeinot (muut kuin viiltely tai lääkkeet) voisivat toimia sulle? Sinänsä ihan ymmärrettävää ettei niitä silloin tule mieleen, ei kai kukaan ole luovimmillaan silloin kun on tiukilla. Siksipä kai sanotaan että niitä ns. pehmeämpiä keinoja olisi hyvä harjoitella silloin kun ei ole kovin ahdistunut... Miten muistais ja jaksais, se on kai toinen kysymys 😋 Ehkä ne keinot voi olla niitä joista muutenkin nauttii tai saa hyvän mielen?

Kysymysmerkkien täyttämä aamu.

Mukavaa/siedettävää päivää sulle ☺️❤️

Hei, Soroppi!☺️❤️ Mun on ikävä tyttöä, mutta luulen, ettei hän juurikaan ikävöi minua.

Intervalli meni virkatessa. Ei siitä paljon muuta voi sanoa. Oksensin kerran. Olo oli useampaan kertaan, että olisin halunnut oksentaa. Keskusteluja ei ollut. Vastuuhoitaja ei ollut vuorossa. Eli voi kai sanoa, että ei ollut kovin antoisa viikonloppu. Ihan mukava, mutta ei oikein muuta. Ja siten kun oli erinäisistä syistä päällä uhka, että voisin joutua lähtemään pois kesken...

Kysyit ahdistuksen hallintakeinoista... Kyllä mulla niitä on... Tietokoneella tai puhelimella pelaaminen, käsityöt, jos niihin vain pystyyyy keskitymäään. Eilen huomasin, että korujen tekeminen on niin kivaa, että se vie huomion pois ahdistuksesta. Lämpimästä pidän ahdistuksn hallinnassa. Jääpalat ja kylmä suihku ei ole mua varten... Ym... Mä osan hallita ahdistusta ihan kohtuudella, jopa paniikkia, mutta niistä irtipäästäinen niin, että ne loppuvat, on mulle tosi vaikeaa.

Hyvää viikon alkua sinulle, Soroppi, ja kaikille muillekin!

JP
Oireiletko sinä ahdistuksella?

Sairaalassa nukuin hyvin, kotona siirryin heti omaan rytmiini. Eli herään aikaisin ja heräilen useaan otteeseen. Nyt nousin neljältä, kun eilen sairaalasa nukuin herätykseen eli liki kahdeksan.

Olin pitkän päivän liikenteessä. Kursilla ja terapiassa ja vielä kävin postissa hakemassa kankaita. Nyt on syksyn kankaat hankittu. Piste.

Selkä on kipeänä laukun kannosta. Siinä oli mm. kurssikamat. Nyt väsyttää. Taidan lähteä nukkumaan vaikka kello ei ole vielä edes kahdeksaa... 😴😴😴