Tääl on pimeää

Tääl on pimeää

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 11.05.2014 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 25.08.2017 klo 18:02

Tänään tuli käveltyä metsässä. Miehen kanssa. Eilen tuli syötyä liikaa. Vähän tänäänkin. Kun olen täällä, menee vähemmän rauhoittavaa.

Käytiin saunassa.

Olen virkannut itselleni jakkua.

Tyttö sai tänään pari wilma merkintää. Tunnit oli menneet hyvin. Ilahduttaa tietysti äitiä.

Ahdistaa ja masentaa jonkin verran. Melkein itkettää.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 27.08.2017 klo 10:19

Täällä tosiaan ahdistaa vähemmän. Kohta lähdetään taas metsään. Nukun paljon enemmmäm kuin kotona. Olen virkannut jakkua aika paljon. Etenee mukavasti.

En ole viiltänyt tiistain jälkeen. toisaalta olen ollut kotoa poissa. Toisaalta lupasin tiistaina yrittäväni olla viiltämättä. Lisäksi mun pitäisi olla tekemättä itsemurhaa. Sen lupaamimen on vaikeampaa.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 28.08.2017 klo 11:31

Nukuin taas hyvin. Saa nähdä mitä tänään tehdään.

Virkkaan. En ole lukenut kirjoja, vaikka niitä on mukana useampi.

Eilen käytiin kahdesti metsässä kiertämässä lenkki. Haluaisin käydä yhdessä kaupassa. En tiedä, mikä päivä käydään. Kaipaan vanhoja lakanoiden pitsejä. Liitän niitä pyyhkeisiin.

Mulla alkaa terapia.

Käyttäjä Joie kirjoittanut 28.08.2017 klo 12:24

Jardin Prive kirjoitti 28.8.2017 11:31
Mulla alkaa terapia.

Hienoa! Tsemppiä siihen. 🙂👍

Oi pitsireunaisia lakanoita, vähäks ihanaa... 🙂

Mua aina ihmetyttää, että miten entisaikaan ehdittiin kaikki asiat tehdä. Johan pelkässä ruoanlaitossa, pyykkäämisessä ja elukoitten hoitamisessa meni kauheesti aikaa, kun ei ollu koneita ja lapsiakin tavallisesti aika liuta. Kuin sit viel jäi aikaa ja voimavaroja tehdä lakanoihin pitsireunuksia ja kirjailla nimikirjaimia joka liinavaatteeseen? Mä en viitsi edes mankeloida lakanoita enkä paljon vaatteitakaan silittää, jollei ne oo selvästi ryppyisiä. 😀 Nostan hattua menneille polville. Kyl senki huomaa, että mummonaikaset lakanat on hirveän paljon kestävämpiä kuin nämä nykyiset. 😋

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 28.08.2017 klo 19:15

Kiitos, Joie. Terapian alku on iso juttu. Se mua mietityttää, kun kyseessä on 20 kerran lyhytterapia. Se tuntuu niin lyhyeltä. Ja tutustumiskäynnin perusteella terapeutti tuntuu pätevältä.

Ei aikanaan ollut varmaan tavallisella rahvaalla huolta vapaa -ajan vietosta. Sitä kun ei tainnut juuri olla.😐

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 29.08.2017 klo 16:25

Tänään oon ollut liki koko päivän miehen kanssa. Ulkoiltiin aamusta. Päivällä käytiin sukulaisissa. Nyt ollaan kotona.

Tekisi mieli viltää, mutta täällä en edes voisi. En tiedä pystynkö pitämään kiinni lupauksestani.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.08.2017 klo 18:04

JP

Kuulin lääkäriltä jotain intervallista, ilmeisesti samanlaista kun sullakin on. Haluaisitko kertoo millaista se on, siis menet osastolle ja tuut pois, mitä siinä välillä osastolla tapahtuu? Mä en ole vielä kun tutulle kertonut tästä ja hän lyttäs asian heti. Pelkään kertoo äitille, kun hän lyttää aina kaiken pienestäkin. Tyttö ei sano juuta eikä jaata, haluaa vaan että olisin kunnossa. Isästä en välitä,sillä hänen päätökset ei enää vaikuta muhun.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 31.08.2017 klo 17:07

Mahtavaa että sulla alkaa terapia! Heitin mielessäni kärrynpyöriä sitä juhlistaakseni jo pari päivää sitten, mut sillä hetkellä en ollut sellaisessa paikassa että pystyisin vastaamaan niin se jäi. (Tukinetitän melkein aina työpaikan vessassa. 😋)

Uskoisin että lyhyemmästäkin terapiasta voi olla apua, olen kuullut niistä hyviä kokemuksia. Ehkä voit päästä pidemmälle jaksolle myöhemmin?

Vieläkö olet miehen luona? Mä menen myös viikonloppuna poikaystävöimään. Astetta jännempää tiedossa, tarkoitus olisi päätyä niiden sukujuhliin. Mietin alkuun menisinkö jonain muuna viikonloppuna kun sillä on muutenkin kaikenlaista ohkelmaa mihin mä en voi osallistua, mut sit olin siinä määrin utelias noiden juhlien suhteen että meen nyt.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 01.09.2017 klo 09:38

saloka kirjoitti 30.8.2017 18:4

JP

Kuulin lääkäriltä jotain intervallista, ilmeisesti samanlaista kun sullakin on. Haluaisitko kertoo millaista se on, siis menet osastolle ja tuut pois, mitä siinä välillä osastolla tapahtuu? Mä en ole vielä kun tutulle kertonut tästä ja hän lyttäs asian heti. Pelkään kertoo äitille, kun hän lyttää aina kaiken pienestäkin. Tyttö ei sano juuta eikä jaata, haluaa vaan että olisin kunnossa. Isästä en välitä,sillä hänen päätökset ei enää vaikuta muhun.

Hei, Saloka☺️❤️☺️ mulla intervalli tarkoittaa viikonloppua. Kahta yötä. Saan lääkkeet, juttelen normalisti päivittäin hoitajan kanssa. Riippuu hitajasta joka kulloinkin vastaa mun hoidosta. Seuraavalla kerralla mulla on tosi mukava ja hyvä hoitaja vuorossa. Säännölliset ruoat, joita ei yleensä tee mieli oksentaa. Mulle intervallit on yleensä hyvä juttu.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 01.09.2017 klo 09:55

Hei, Soroppi. Aloin jo vastata sun viestiin. Mutta taisi kadotaa. Olen tyytyväinen terapian alkuun. Pätevän terapeutin löysin. Vaihtoejtoja oli tosin vain kaksi...

Olen miehen luona huomiseen, lauantaihin.sitten on selvittävä kotona liki yksin.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 02.09.2017 klo 19:52

Nyt sitä sitten ollaan kotona. Ensimmäinen kurssi ja terapia alkaa tällä viikolla. Yritän olla viiltelemättä. Tein tutun kanssa sopimuksen, että yritän olla viiltämättä nyt näin alkuun huomisiltaan asti. Voi itku, kun tekisi mieli satuttaa itseäni.

Ikävä miehestä sattuu.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 02.09.2017 klo 20:12

Tsemppiä yritykseen! 🙂

Mäkin olen tällä hetkellä itsekseni, kun poikakaverilla oli jokin liikeidea-tapaaminen tänä iltana. Olisin kuulema saanut lähteä mukaan, mutta arvelimme molemmat että se kävisi minulle tylsäksi. Olen soitellut pianoa, pyörinyt netissä, ja seuraavaksi ajattelin kokeilla kirjoittamista. Lenkille en nyt jaksa lähteä, olin päivän sukujuhlien jäljeltä sen verran väsynyt. On vähän sellainen olo, ettei kroppani ole vieläkään päättänyt olenko tulossa kipeäksi vai en.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 03.09.2017 klo 01:29

Hei, Soroppi!🌻🙂🌻 Miten sukujuhlat menivät? Mä tapasin lähisukua muutamaan otteeseen miehen luona ollessa. Veljeä en nähnyt, mutta kuulin, että hänellä on iso ongelma alkoholin kanssa. ☹️ En kai voi mitäään asian suhteen.

Nousin puolenyön jälkeen. Tarkoitus oli mennä nukkumaan piakkoin, kun väsy tulee, mutta tässä sitä edellen valvotaan... Tahdon nukkumaan.😴 Ja toisaaltta tahdon valvoa.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 03.09.2017 klo 06:49

En ole viiltänyt.

Tilasin eilen kankaat syksyn ompeluksiin. Nyt ei toivottavasti tule himoa ostaa muita kankaita. Yhteen työhön tarvitsen vielä vuorikankaan, mutta se ei maksa paljon. Tilaus oli kallis, mutta tarpeellinen. Yritän selitellä itselleni ja teille tilaukseni oikeutusta. 😀

Tuota voisi pohtia enemmänkin, että, miksi minä muilta kyselen lupaa tehdä jotain... Itse päätän ja itse vastaan teoistani. Kai...? Mutta monasti isompien juttujen kanssa pyydän lähimmiltä lupaa tehdä jotain.

Tänä yönä on tullut valvottua. Ensin valvoin reilun tunnin puolenyön jälkeen, enkä meinanannut nukahtaa sen jälkeen, vaikka väsytti. Ja sitten heräsin puoli neljän /puoli viiden aikaan. Eli kun pääsin kotiin, siirryin suoraan omaan unirytmiini. Miehen luona nukuin yleensä yli kahdeksaa, välillä yli yhdeksäänkin. Mutta tämä oma rytmi tuntuu ... omalta.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 03.09.2017 klo 14:28

Jos nauttii käsittöistä on siihen materiaalia hommattava. Mä ostin (äiti maksoi) lankoja jotta pääsen jatkamaan virkkausta. Siitä tuli nyt yhtäkkiä mulle ihan himo.

Hyvää syksyistä päivää sulle!