Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Heippa.
Yritä löytää itsestäsi jotain hyvää.
Joie kirjoitti 25.7.2017 9:35
Mitäs ompelet? Ihailen aina ihmisiä, jotka taitaa ompelutyöt... kyl mäki viel joskus opettelen ompelemaan vaatteita. Ompelukone olis jo, ainoastaan taidot puuttuu. 😀
Hei, Joie!
Tilkkutyöt on nyt vuorossa. Vaatteita en ole nyt ommellut vähän pitempään aikaan... Kyllä ompeleminen kannattaa. Siis se on mukavaa, ja saa sellaista mikä itseä miellyttää. Mä tosin tarvitsen liki kaikkeen vielä opettajaa avuksi. Kursseilla (työväenopistot ym) oppii ja saa opetusta... Tytöllekin olen tehnyt muutaman jutun...
jaana6 kirjoitti 25.7.2017 11:5
Heippa.
Yritä löytää itsestäsi jotain hyvää.
Annoitpa vaikean tehtävän, Jaana6!
Tuntuu siltä, ettei minussa ole mitään hyvää. Jos jotain on ollut, edes vähän, on se mennyttä. Nyt ei ole mitään.
Meinasin ehdottaa: kauniit sormet. Mutta oli ennen lihomista. Sitten mieleen tuli, että osaan pyytää apua. Mutta ei. Enhän minä tiedä, milloin pyytää apua ja mistä.
En keksi mitään hyvää!
Oksensin taas. Kolmas päivä yhteen menoon.
Moi.
Täällä toinen joka löysi itsensä wc ankan kanssa puhumasta. Vaikka tyttö oli tai on kotona.
Miten menee, noin muuten?
Hei, Saloka!😍
Kävin eilen kahvilla yhden tutun kanssa. On pyytänyt mua jo useamman kerran, mutta aina on ollut jotain muuta. Nyt ei ollut syytä kieltäytyä, joten lähdin... Ihan mukava oli tavata.
Olen selvinnyt yllättävän hyvin. Päivystykseen ei ole ollut tarvetta lähteä, vaikka sitä ennakkoon epäilin. Olen kestänyt miehen lähdön ihan hyvin.
Tänään pitää siivota jonkin verran. Ainakin imuroida. Huomenna tule vieras kylään.
Nyt alkaa ahdistaa.
Puhallan helpotusta ahdistukseen. Se on niin ikävä seuralainen. Toivottavasti päiväsi jatkuu hyvänä. Munkin pitäis ottaa toi imuri käyttöön ja siivota muutakin. Se on niin vaikeaa.
Jardin Prive kirjoitti 25.7.2017 18:11
jaana6 kirjoitti 25.7.2017 11:5
Heippa.
Yritä löytää itsestäsi jotain hyvää.Annoitpa vaikean tehtävän, Jaana6!
Tuntuu siltä, ettei minussa ole mitään hyvää. Jos jotain on ollut, edes vähän, on se mennyttä. Nyt ei ole mitään.
Meinasin ehdottaa: kauniit sormet. Mutta oli ennen lihomista. Sitten mieleen tuli, että osaan pyytää apua. Mutta ei. Enhän minä tiedä, milloin pyytää apua ja mistä.
En keksi mitään hyvää!
Mun mielestä sä JP suhtaudut jotenkin tosi kivalla tavalla toisiin ihmisiin, sen perusteella miten täällä kirjoittelet. Sillein muita huomioivasti, tai kiltisti. Tuli mieleen, kun mietin mitä hyviä juttuja mulle tulee mieleen sinusta. 🙂
Hei, Sakira.Puhalluksesi varmaan auttoi, mutta vasta paljon myöhemmin. Ensin lähdin kaupoille, jo valmiiksi ahdistuneena ja lääkkeitä ottaneena. Olo vain paheni paniikiksi. Kotona otin lääkettä. Ja siten lisää lääkettä. Vasta sitten puhalluksesi alkoi vaikuttaa.
Nyt alkoi jo väsyttää. Menen varmaan pian nukkumaan.
Hyvät huomenet kaikille torstaihin!🌻🙂🌻
kiitos, Soroppi!
Hakeuduin eilen päivystykseen. Ottivat osastolle. En tiedä, olenko täällä tämän päivän vai pitempään. Lääkäri pitäisi tavata. Olo on tuvallisempi kuin kotona.
Siirryin toiselle osastolle. Olo on vähän turvaton, vaikka olen edelleen suljetulla. Täälläkin voin vahingoittaa itseäni pahasti. Olen kuitenkin sitoutunut kertomaan, jos aion tehdä itselleni pahaa.
Jardin Prive kirjoitti 29.7.2017 13:20
Olen kuitenkin sitoutunut kertomaan, jos aion tehdä itselleni pahaa.
Hyvä, JP! 🙂
Mä olen poikakaverin luona. Sen unirytmi heittää häränpyllyä aina kun töitä on vähemmän, ja silloin menee yleensä iltapäivään ennen kuin päästään (lue: ennen kuin se pääsee) ylös. Olen usein vähän turhautunut siihen, mut minkäs teet. Keitin sille just aamupuurot, itse söin "jo" puolenpäivän tienoilla. Päivän kolmas kahvikupillinen, kylläpä se vaan on hyvää.
Toivottavasti et pidä mua liian tungettelevana, mutta on ollut mielessä niistä sun vanhemmista ja isäsi väkivaltaisuudesta: tiedäthän, että se ei ole/ollut sun syytäsi?
Hei, Soroppi! Eri elämänrytmit on hankalia. Myös mulla miehen kanssa on vähän eri rytmit. Kumpikin taitaa tosin joustaa.
Tunnen jossain määrin syyllisyyttä äitini pahoinpitelystä. Isäni suorittamasta. Koen että olisin voinut estää edes osan. Lapsi kun olin.
Mua ei haluta pitää pitkään tällä osastolla. Ei minulla ole paljon sanömista siihen... pelottaa...
En mä kyllä osaa kuvitella, mitä sä olisit lapsena siinä pystynyt tekemään, kun sellaisiin puuttuminen on aikuisillekin älyttömän vaikeaa. 🤔 Tietty se että tietää ettei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä on vielä eri juttu siitä että kokee syyllisyyttä.
Halaus sulle JP, toivottavasti saat olla riittävän pitkään osastolla tai jossakin muussa turvalliseksi kokemassasi paikassa!
soroppi kirjoitti 1.8.2017 17:31
En mä kyllä osaa kuvitella, mitä sä olisit lapsena siinä pystynyt tekemään, kun sellaisiin puuttuminen on aikuisillekin älyttömän vaikeaa. 🤔 Tietty se että tietää ettei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä on vielä eri juttu siitä että kokee syyllisyyttä.
Halaus sulle JP, toivottavasti saat olla riittävän pitkään osastolla tai jossakin muussa turvalliseksi kokemassasi paikassa!
Hei, Soroppi!
Yksi psykologi nimitti isääni juopoksi. minä olen aina yrittänyt puhua korrektisti alkoholisoituneesta. Juopon isän lapsena ei voi tilanteeseen vaikuttaa. Juo mitä juo ja räyhää.
Hoitokokous puolen tunnin päästä. En tiedä ottaisinko rauhoittavaa jo ennen.