Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Kiitos, Saloka!
Tänään on oltu kotosalla kaupassa käynnin jälkeen. Oon saanut järjesteltyä paikkoja. Siitä olen lähes ylpeä.😳 Ja ompelinkin vähän. Rauhallista oleilua vain...
Pian menen nukkumaan.
Luin jostakin toisesta ketjusta, että sulla oli ollut ihan hyvä intervalli. Puhuminen kyllä auttaa, varsinkin kun löytyy hyvä kuuntelija ☺️❤️
Mukavaa viikkoa sulle miehen kanssa!
Anteeksi Jardin, kun tungen itseni tähän ketjuusi mutta haluaisin kysyä, onko historiassasi jotain sellaista, mikä saa sinut vahingoittamaan itseäsi? Kuulostaa niin surulliselta tuo, mitä kerrot viiltelystä 😑❓
soroppi kirjoitti 18.7.2017 11:37
Luin jostakin toisesta ketjusta, että sulla oli ollut ihan hyvä intervalli. Puhuminen kyllä auttaa, varsinkin kun löytyy hyvä kuuntelija ☺️❤️
Mukavaa viikkoa sulle miehen kanssa!
Hei, Soroppi! Joo, intervalli oli ihan ok. Kaipaan vain luotto-hoitajiani. Yksi oli töissä edellisellä kerralla. Nyt ei...
Kiitos. Lähdetään kohta miehen kanssa ulkoilemaan.
mariella kirjoitti 18.7.2017 18:56
Anteeksi Jardin, kun tungen itseni tähän ketjuusi mutta haluaisin kysyä, onko historiassasi jotain sellaista, mikä saa sinut vahingoittamaan itseäsi? Kuulostaa niin surulliselta tuo, mitä kerrot viiltelystä 😑❓
Tervetuloa keskustelemaan, Mariella! 🌻🙂🌻
En nyt muita syötä keksi, kuin isän väkivaltaisuuden erityisesti äitiä kohtaan. Viina ja tappelu! Kuoli, kun olin teini.
En nyt viiltele sinä aikana kuin mies on täällä. Pystyn siinä määrin hallitsemaan ahdistustani ja toimiani. Mutta sitten... taas... Kaipaan sitä jo...
Mietin kuulostaako se mun korvissani surulliselta. Ehkä vähän. Ehkä samalla tavalla kuin haluni olla näkemättä seuraavaa aamua, kun olen pahemmin masentunut...?
Sinun masennukseksi on ilmeisesti kroonistunut. Onko sinulla lääkitystä tai terapiasuhdetta?
Minulla oli terapiasuhde reaktiivisen masennuksen aikana ja koin hyötyväni siitä todella paljon.
Mutta; kaikki riippuu siitä, miten kemiat kohtaavat terapiassa. Surullista sekin, ettet haluaisi nähdä seuraavaa päivää 😑❓
Toivon sinulle paljon voimia arkeen ja, että saisit jostain apua pahaan oloosi 🙂🌻
mariella kirjoitti 20.7.2017 9:19
Sinun masennukseksi on ilmeisesti kroonistunut. Onko sinulla lääkitystä tai terapiasuhdetta?
Minulla oli terapiasuhde reaktiivisen masennuksen aikana ja koin hyötyväni siitä todella paljon.
Mutta; kaikki riippuu siitä, miten kemiat kohtaavat terapiassa. Surullista sekin, ettet haluaisi nähdä seuraavaa päivää 😑❓
Toivon sinulle paljon voimia arkeen ja, että saisit jostain apua pahaan oloosi 🙂🌻
Hei, Mariella. Olet oikeassa tuossa mun masennuksen kroonistumisessa. Ja sanovat, että mun itsetuhoisuutenikin on kroonistunut...
Mulla on lääkitys. Ilman sitä ei tule mitään. Terapiaa ei tällä hetkellä oikeastaan ole. Käyn keskustelemassa hoitajan kanssa.
Kiitos toivotuksista. Kaipa tämä tästä menee...
JP
Heippa.
Miten nyt menee? Mulla menee paksusti/oon ihan PA.
Hei, Jaana6! Olen voinut paremmin, kun mies on täällä. Tytön tapaaminen viikolla teki tosin hirveän kipeää. Itkin, kun erosimme toisistamme... Olo oli tosi kivulias.
Mies lähtee sunnuntaina. Saa sitten nähdä, miten voin. Olen varautunut siihen, että tarvitsen päivystystä. Toivottavasti mut hoidetaan, jos sitä tarvitsen.
Ei mullakaan ole liikaa rahaa.🙄
Jaksamista!
Mies lähti. Siihen ei liity yhtä paljon tuskaa kuin tytöstä eroamiseen. Tiedän, että miehen kanssa suhde kestää, ja olemme yhteydessä vielä tänään useampaan kertaan. Tytöstä en tiedä, milloin kuulen.... Ja tuleeko milloin luokseni...
Nyt saan oksentaa ja viiltää vapaasti. Miehen täällä ollessa en viiltänyt, ja oksensin vain kerran. Mieli teki molempia useampaan kertaan.
Viilsin. - Helpotti oloa jonkin verran. Nyt haluaisin viiltää koko ajan.
Oksensin.
Olen miettinyt, missä tilanteessa lähden päivystykseen. Ehkä jo silloin, kun alan suunnitella ylimääräisten bentsojen ottamista tarkoituksella madaltaa kynnystä ottaa muita lääkkeitä yliannostus. Eli ennen kuin teen mitään itsetuhoista. Kun olen lähellä itsetuhoisen toimen toteuttamista.
Muistelin hetken viimeisimpiä yliannostuksia. Ja osastoja, joille joudun, jos hakeudun päivystykseen ja mut otettaisiin sisään.
Alkaa ahdistaa. Tuntuu, etten saa ilmaa. Väsyttääkin. On mentävä nukkumaan. Nyt menen omaan sänkyyn, enkä tytön sänkyyyn. Miehen vierailun jäljiltä oma sänky tuntuuu ihan turvalliselta.
Mutta... Haluaisin kuolla. Ja samalla apua olooni.
Sun vointisi kuulostaa tosi tuskaiselta. Mene herkästi päivystykseen niin saat jotain apua itsellesi. Ja mee jo ennenkuin alat ottamaan niitä lääkkeitä. Voimia sulle hirveesti!
Sakira, kiitos!🙂🌻
Panikoin taas. Jo kauppaan lähtiessä ahdisti. Otin lääkkeen. Mutta kaupassa paniikki oikein intoutui. Tiesin päseväni kotiin. Kotona otin lääkettä lisää. Ja pelasin koneella (Pelaaminen vie usein ajatukset pois ahdistuksesta.) Sitten vähitellen helpottti, mutta ei helposti. Eikä nopeasti. Edelleen on ahdistunut olo. Mutta ei paniikkia.
Olen ommellut tänään ihan vain hitusen, mutta kankaita olen leikannut. Se on jokseenkin tylsää hommaa. Kohta käyn silittämään, jotta pääsen taas leikkaamaan. Jotta pääsen ompelemaan. Monivaiheista hommaa.
En tiedä, mitä tehdä tälle ahdistukselle... Pitääkö ottaa lisää lääkettä? Odottaa? Vai mitä...?
Olenkohan juonut liikaa kahvia? Alkaa särkeä jo päätäkin...
Mua pelottaa!
Oksensin tänään, kuten eilenkin. Nyt kun ei ole mies henkisesti estämässä, roikun pää pöntössä useammin.
Mitäs ompelet? Ihailen aina ihmisiä, jotka taitaa ompelutyöt... kyl mäki viel joskus opettelen ompelemaan vaatteita. Ompelukone olis jo, ainoastaan taidot puuttuu. 😀