Tääl on pimeää

Tääl on pimeää

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 11.05.2014 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 09.07.2017 klo 23:02

Hei. Teet vaikean kysymyksen, Jaana6... Miksi mun on vahingoitettava itseäni? Vihaan ja inhoan itseäni. En ole sellainen kuin tahtoisin. Juontaako jokin lapsuuuteen? Enkö ole kelvannut sellaisena kuin olen ollut. Isä oli väkivaltainen, varsinkin äitiä kohtaan. Toistanko itse samaa kaavaa. En voinut estää isää hakkaamasta äitiä. On minun vuoroni kärsiä siitä.

Meneekö liian synkäksi?

En tiedä. Tuli vain tässä nopeasti mieleen.

Jotenkin itsen vahingoittaminen rauhoittaa ahdistusta. Se helpottaa niin paljon oloa, useimmiten. Saavuin tänään kotiin, ja uskon että vielä ennen nukkumaan menoa viillän. Se on kuin jokin riitti.

Kysy ja kommentoi, Jaana6 ja muutkin, lisää... Se voi auttaa mua ajattelemaan paremmin

Käyttäjä saloka kirjoittanut 10.07.2017 klo 11:18

mulla on välillä että tarviin sitä kivun tunnetta, keinolla millä hyvänsä. Joskus olen viiltänyt, mut en enää. Joskus hakkaan itteäni. Joskus oksentelen. Jos on rupi, revin sen. Tai leikkauksen jälkeen repisin tikit irti. EN ymmärrä itteäni enää. miksi ihmisen täytyy tehä itelleen kipua ja tuhota itteään.

Anteeksi että sun ketjuusi kirjoitan tämmöstä. Tuli vaan mieleeni tosta sun viiltelystä.

Arvaa olenko nyt kyninyt huulia, kun n e on rohtuneet. Kohta en kehtaa mihinkään mennä, kun veri rouskuu huulista.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 10.07.2017 klo 14:41

Kiitos, Saloka, kun kerroit omasta olostasi! Tuntuu, etten ole tyhmyyksineni yksin. Teen sellaista, missä pinnalta katsoen ei ole varmaan mitään järkeä, mutta varmaan siinä on jokin logiikka... Haluan kiittää sinua siiitäkin, ettet jätä minua yksin sairauteni kanssa, vaan jaat omastasikin!

☺️❤️☺️

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 12.07.2017 klo 08:26

Tuli vieraita. Tänään pitäisi mennä katselemaan nähtävyyksiä. Toivon, ettei sataisi.

Haluaisin ehtiä ompelemaan. Odotan yhtä kangastilausta, ja yhtä kirjaa.

Voin huonosti. Psyykkisesti. Yksi tuttu olisi halunnut mun lähtevän päivystykseen eilen. En suostunut, kun on vieraita kylässä. Se jäi sitten siihen.

Käyttäjä jaana6 kirjoittanut 12.07.2017 klo 20:02

Hei JP
Minulla kävi tänään sairaanhoitaja kotona, sain injektion, ja hoputusta siivoamiseni suhteen,
pesin sitten lattioita ja laitoin puhtaat matot lattioille. Nyt on mukavaa kävellä kotona.
Taidan tänään katsoa TVtä. NELOSELTA tulee 007 klo. 21.00. Yritä olla viiltelemättä.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 12.07.2017 klo 21:26

Voin huonosti. Ajattelen paljon kuolemaa. Toivon, että minut tapettaisiiin.😞

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 13.07.2017 klo 08:52

Hei, Jaana6. En voi olla viiltelemättä. Se on harvoja keinoja lääkkeiden lisäksi, mikä helpottaa oloa.

Mä alan olla jossain määrin ärtynyt ihmisille. Se voi olla merkki masennuksen vaikeutumisesta. Oli ainakin puolitoista vuotta sitten.

Hankala olo.

Käyttäjä siiri s kirjoittanut 14.07.2017 klo 08:05

Itseään voi vahingoittaa monella tavalla.
Itse en ole viillellyt itseäni.
Mutta olen vihannut ja inhonnut itseäni tosi paljon elämäni
aikana.
Yrittänyt itsemurhaa nuorena ja noin 40 vuotiaana.
Olen elossa kirjoittamassa tätä.
Olen myös monet kerrrat tappanut itseni ajatuksissani.
Halusin hukuttautua - määräsin paikan ja päivänmäärän.
Tai sytytin nuotion ja heitin sinne kaiken tavaran mikä oli
mulle tärkeää ja viimeksi kävelin sinne itse.
Siis ajatuksissani - olen elossa enkä halua enää kuolla oman
käden kautta.
Pahin on ohi.
Olin ennen mykkä.
Eikä mulla ollut mitään käsitystä mistä itseviha ja paha olo
johtui.
Eikä mitään selitystä miksi olin sellainen.
Nyt kun suurinpiirtein tiedän mistä paha olo johtui,
ymmärrän itseäni ja puhe sekä sanat ovat löytyneet.
En ole enää mykkä.

Hakekaa apua.
Itse suosittelen apua joka tapahtuu kasvotusten.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 15.07.2017 klo 09:24

Hei, Siiri s. Kirjoitin jo viestin mutta se taisi kadota... Olen intervallilla sairaalassa viikonlopun. Mulla olisi tarve puhua itsetuhoisuudesta, ei vain ole sallittu puheen aihe. Tytön tapaan ensi viikolla.

Väsyttää.

Käyttäjä siiri s kirjoittanut 16.07.2017 klo 09:03

Rutiinit ovat tärkeitä.
Ne antavat turvallisuutta ja elämän hallintaa.
Uni ja nukkuminen. Muuten ei mikään suju.
Musiikki on aina toivoa antava.
Jokainen saa kuunnella sitä musiikkia mistä pitää.
Voi myös tanssia tai liikkua samalla oman koreografian mukaan.
Auttaa ainakin mua, mieli ja keho yhdistyy.
Voi tehdä yksin tai ryhmässä.
Leikkimieli ilman päihteitä auttaa.
Kaikki on aina kesken ja se on välillä tosi rasittavaa.
Sanon itselleni mene ulos, katso ihmisiä lapsia nuoria vanhoja.
Katso myös eläimiä ja puita kasveja...
Jos vaikka taidenäyttelyn ovi on auki mene sinne.
Ja kirjasto tuo ilmainen ideapankki on kaikille avoin.
Siellä voi olla puhetta musiikkia taidetta...

Tänään on mentävä lenkille ja pestävä vessa.

Yritän elää kunnioittaen itseäni ja muita.
Vaikka kirjoitan tänne olen vähän vanhanaikainen ihminen.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.07.2017 klo 10:14

Hei, Siiri s. Kiitos kun kirjoitit. Kuten kirjoitit, rutiinit ovat tärkeitä. Mulle yksi rutiini on intervallit sairaalassa. Toinen on tytön tapaamiset. Nyt sain puhuttua mieltä painavista asioista hoitajan kanssa. Ajatukset on sen verran synkät.

Haluaisin kuolla. Etten satuttaisi olollani muita. Mua pelottaa ajatukseni. Mitä kaikkea saattaisin tehdä.

Ahdistaa ja pelottaa.

Hoitaja koki mun uhkailevan, kun kerroin todennäköisistä tapahtumista. Eli että miehen vierailun jälkeen tulen hakeutumaan sairaalaan. Mielestäni siitä ei ole kyse. Ei ole lainkaan kyse siitä, että jos päästävät mut kotiin, tulisin sen seurauksena takaisin. Mun on pakko muista syistä kotiutua tänään. Kriisihoito on sitten ihan eri asia.

Nukuin viime yön katkonaisesti. Väsyttää jonkin verran.

Haluan vahingoittaa itseäni.

Olen sairas.🤕

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 16.07.2017 klo 14:55

Halaus sulle, JP! ☺️❤️

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.07.2017 klo 18:07

Kiitos, Soroppi!

Olen kotiutunut. Haluan itselleni pahaa. Pelkään itseäni. Mun ajatukset on sairaat. Pelkään.

Mun pitäisi saada siivottua. Sain sovittua tytön kansa tapaamisen viikolle.

Ahdistaa. Kai se on nyt tuo pelko.

Pelossa on jotain pakko-oireista. Kai. Pelkään tekeväni sellaista, mitä mun ei pitäisi tehdä. Enkä usko, että tekisin sen, mutta silti pelotaa. Tarvitsen apua. En tiedä, soitaisinko kriisipuhelimeen. Kerroin asiasta hoitajalle päivällä. Kun nyt ajattelen sitä, pelko helpottaa ainakin jonkin verran. Se ei ole täydellinen salaisuus. Sen voi sanoa ääneen, mutta hiljaa. Kuiskata olevaksi.

En tiedä, pitäisikö mun ottaa jotain lääkettä lisää. Mua pelottaa nyt niin kovasti kuitenkin edelleen.

JP

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 17.07.2017 klo 07:21

Nyt pelko on jo pitkälti helpottanut. En usko tekeväni sitä, mitä pelkään tekeväni. On yksinkertaisempiakin keinoja päästä samaan lopputulokseen...

Täällä on mennyt pilveen. Mies on lähtenyt ajamaan tänne päin. Mä pesen pyykkiä. Saadaan puhtaaat lakanaa sänkyyn. Ja mä saan puhtaita vaatteita. Lääkärlle on soittoaika tänään. Yritän ehkä häntä kiinni.

Tarvitsen kahvia lisää. Tekee mieli viillellä. Yritän kuitenkin olla viiltämättä tämän viikon, kun mies on täällä. En huolestuta häntä. Sitten voin taas jatkaa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.07.2017 klo 12:06

Toivottavasti pystyt nauttimaan miehesi seurasta ja et teillä on ihana viikko.