Eilen oli taas paniikkikohtaus. Kaupassa. Mietin kai osittain, mitä musta ajatellaan ja onko mulla oikeutta ostaa, mitä aioin. Meni sitten kotona ohi.
Nyt pesen pyykkiä. Pyykkituvalla. Heräsin juuri ennen kellon sointia. Yöllä valvoin tunnin. Nukahdin onneksi vielä uudelleeen.
Olen lukenut molemmat Konmarin kirjat. Järjestäminen ja karsiminen kiinnostavat. Kävin viime vuonna läpi vaatteet. Nyt niitä on enemmän, kun talvella tuli ommeltua. Ja nyt kesälläkin. Olen niistä iloinen, jotan en luovu niistä. Eilen ja tänään käyn läpi keittiötä. En mene ohjeellisessa järjestyksesssä vaan sellaisessa, mikä tuntuu kiinnostavalta ja riittävän helpolta. Kirjoja en aio käydä läpi, kuin suurinpiirtein. Kirjat sinänsä tuottavat minulle iloa. Täysi kirjahylly. Kai se kertoo arvostuksestani eri asioihin.
Ehkä jos kirjat olisivat kaapissa läpinäkymättömien ovien takana, ei kirjojen määrälllä olisi niin väliä, mutta kun ne ovat avohyllyssä, ilmaisen kirjoilla itselleni ja muille, kuka olen.