Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Sakira kirjoitti 8.6.2017 12:56
Täälläkin vaan sataa. Jos loppuis iltapäiväksi niin vois mennä pitemmälle lenkillä. Koira kaipaa liikuntaa ja oli pettynyt aamulenkkiin.
Auttaako sulla ne onpelushommat ahdistukseen. Toivon sulle mukavia hetkiä niiden parissa. Mielekäs tekeminen voi vaikka parantaa oloa. Ees hetkeksi.
Mäkin jouduin ottamaan rauhoittavaa. Ja sit tein vähän kotitöitä. Nyt vois hetken vaan levätä. Imurikin kaipaa liikuttajaa. Sitä inhoon.
Toivotaan parempia päiviä kaiken suhteen!
Hei, Sakira! 🙂 On satanut koko päivän. Mutta, kun sisällä on, ei haitaa, muuten paitsi, ettei pääse ulos. Loppuiko teillä sade iltapäiväksi; Pääsittekö pitemmällle lenkille koiran kanssa?
Kyllä kai sitä voi sanoa, että ompelu auttaa ahdistukseen. Jos pystyy uppoamaan siihen pitemmäksi aikaa, saattaa huomata, ettei rauhoittavia ole mennyt päivän aikana lainkaan... Tämä ei ole ollut sellainen päivä. Vähän olen ommellut, yhdet kaavat kiiinnittänyt kankaalle, odottaa leikkaamista. Ja olen alkanut järjestellä paikkoja.
En tiedä, miksi tänään on ahdistanut niin paljon...? Voiko se olla illalla ottamani ylimääräiset lääkkeet?!😐 Vaikka niiden pitäisi kyllä olla rauhoittavia. Tai niin ainakin arjessa niitä käytän.
En tiedä, haluaisinko nyt sairaalaan? En ole ainakaan nin itsetuhoinen että tarvitsisi lähteä...
Voi hyvin!🌻🙂🌻
JP
Söin liikaa. Oksensin. Helpotti.
Meitä syömisongelmaisia täällä Tukinetissä on aika monta...
Tavataanko siellä chatissä?
Toi oksentaminen on kurjaa. Tiedän kun on siitä kokemusta. Mutta multa se on jäänyt pois. Silloin kun oksensin söi myös valtavia määriä kerrallaan. Mä aattelin ainakin mennä siihen chattiin jos muistan ja oon kotona.
Siel chatis on ihan kivaa (voiko noin sanoo). Oon ollu. Siel voi puhua.
Minulla tämä verensokerin kohoaminen sai aikaan sen,että ruokahalu loppui lähes kokonaan,mutta olen tietenkin syönyt pakolla sitä terveeksi katsomaani ruokaa. Liian nopeasti paino laski 20 kg ja on vieläkin laskusuunnassa. Tämä on varmaan joku psyykkinen juttu. En kuitenkaan oksentele. Ruoka ei vain maistu. Yritän tätä asiaa salailla mieheltäni ja ystäviltäni ja ikäänkuin olen syövinäni. Kotona en syö mitään makeaa,mutta vierailulla otan jotakin,koska en halua,että asiaan kiinnitetään huomiota. Pääasiassa syön vihanneksia,hedelmiä ja kalaa. Leipää hyvin harvoin. Rahkaa päivittäin. Ennen osasin nauttia hyvästä ruoasta ja herkutella,mutta en enää. Nyt pelkään grillauskauden alkua,ennen se oli iloinen tapahtuma.
Hei, Saloka!😍 Onnistuitko toimentulotuen hakemuksen kanssa? Mä lähetin eilen yhden sossuun, ja teen tänään/viikonloppuna toisen täydentävän hakemuksen sinne. Kelastakin odotan uutta päätöstä, kun lisäsin siihen lääkekuluja...
Tavataan chatissa!
JP
Mollyan kirjoitti 9.6.2017 10:33
Minulla tämä verensokerin kohoaminen sai aikaan sen,että ruokahalu loppui lähes kokonaan,mutta olen tietenkin syönyt pakolla sitä terveeksi katsomaani ruokaa. Liian nopeasti paino laski 20 kg ja on vieläkin laskusuunnassa. Tämä on varmaan joku psyykkinen juttu. En kuitenkaan oksentele. Ruoka ei vain maistu. Yritän tätä asiaa salailla mieheltäni ja ystäviltäni ja ikäänkuin olen syövinäni. Kotona en syö mitään makeaa,mutta vierailulla otan jotakin,koska en halua,että asiaan kiinnitetään huomiota. Pääasiassa syön vihanneksia,hedelmiä ja kalaa. Leipää hyvin harvoin. Rahkaa päivittäin. Ennen osasin nauttia hyvästä ruoasta ja herkutella,mutta en enää. Nyt pelkään grillauskauden alkua,ennen se oli iloinen tapahtuma.
Hei, Mollyan! Mulla oli viimeisimmässä labrassa hyvät sokerit, mutta sokerirasitus on silti edessä taas syksyllä. Vähän pelkään sitä! Tai oikeasti aika paljonkin... En halua käydä pistelemään sormiani näytteiden ottamiseksi.
Mä syön liikaa ja liikaa herkkuja, joita sitten osittain oksentelen pois. Tänäänkin olen jo oksentanut. Laihtuisinpa edes 15 kiloa!
JP
Terapiaan mennessä usein mietin, että se on vain ajanhukkaa. Sitten, kun istahdan häntä vastapäätä penkille ja hän kysyy kuulumiset, se tuntuu hyvältä, että joku on minun puolellani tässä maailmassa ja yrittää tehdä elämästäni vähän helpompaa ja mukavampaa kuin mitä itse sallisin sen olevan.
Ayale kirjoitti 9.6.2017 18:36
Terapiaan mennessä usein mietin, että se on vain ajanhukkaa. Sitten, kun istahdan häntä vastapäätä penkille ja hän kysyy kuulumiset, se tuntuu hyvältä, että joku on minun puolellani tässä maailmassa ja yrittää tehdä elämästäni vähän helpompaa ja mukavampaa kuin mitä itse sallisin sen olevan.
Hei, Ayale! Kiitos kun kirjoitit!☺️❤️ Mä kaipaan kunnnon terapiaa! Edellinen loppui viisi vuotta sitten, vaikkakin mulla on - ehkä - tiedossa maksimissaan 20 kertaa... Tuntuu, ettei se riitä mihinkään. Onko sinulla takana kuinka pitkä terapia? Tuntuu, että luotaat terapeuttiisi. Hyvä niin... Ja hän välittää sinusta....
En tiedä, mistä tuli taas se olo ja ajatus, että haluaisin vain kuolla... ☹️ Tuntuu melkein, että tarvitsisin päästä sairaalaan, mutta ei ole aikaa. Menee heinäkuun loppuun. Siihen asti on kituutettava. Voihan tämä olo helpottaa, kun pääsen ihmisten ja harrastusten pariin vielä kesäkuun lopulla. Viikon päästä lähden miehen luo juhannukseksi.
Viiltelemällä helpotan oloani.
En muista, otinko aamusta jo tarvittavaa rauhoitavaa. Meinasin ottaa, mutta en tiedä ja muista...
Yritin käytttää muita ahdistuksen hallintakeinoja kuin lääkkeitä, mutta ne ei nyt auta. Pitää ottaa lääkettä.
Mä luulen että lääkkeet on oikein hyviä keinoja ahdistuksen hallintaan 🙂 Mitä harrastuksia sulla on tiedossa kesäkuun lopussa? Onko miehen luona muita vai ootteko enimmäkseen kahdestaan?
Tänään oli taas paniikkikohtaus. Kaikki päivän tarvittavat syöty yhteentoista mennessä. Eipä olo noin tiiviistä tahdista kuitenkaan huonontunut. Helpotus edes se... Vein sossuun liitteitä, ja yritin käydä asioilla, mutta ne ei edenneet.
Eilen illalla oli tosi hankala olla. Ja nyt tuntuu, että tästä illasta tulee samanlainen. Väsyttääkin. Nukuin iltapäivällä jonkun hetken. Enempää unta en sitten saanut. Kunpa nukahtaisin illalla ajoissa.😴
Väsyttää, vaikka nukuin viime yönä reilusti. Enemmän kuin tavallisesti...
Söin aamulla marjapiirakkaa, ja oksensin sitä pois. Kaikkea en saanut ylös. Parin viikon reissun ajaksi tulee oksentamisen todennäköisesti tauko. En kehtaa oksentaa, kun olen kylässä. Mutta toisaalta siellä ei ole herkkujakaan saatavilla.
Ahdistaa jonkin verran. En tiedä, johtuuko se vähentyneistä tarvittavista listalla. En vähennä nyt tällä viikollla enkä reissun aikana lääkkeitä. Sitten taas heinäkuun puolessa välissä seuraava pudotus.
soroppi kirjoitti 12.6.2017 17:7
Mä luulen että lääkkeet on oikein hyviä keinoja ahdistuksen hallintaan 🙂 Mitä harrastuksia sulla on tiedossa kesäkuun lopussa? Onko miehen luona muita vai ootteko enimmäkseen kahdestaan?
Hei, Soroppi!☺️❤️ Mulla menee niin paljon lääkkeitä. Rauhoittavia niin listalla kuin tarvittavanakin. Ja vähän tuntuu, että rauhoitavat voi aiheuttaa mulle haittavaikutuksia. Siksi olen vähentänyt niitä ja aikeissa, jos mahdollista, lopettaakin ne jatkuvasta lääkityksestä pois. Hoitohenkilökunta puhuu lääkkeettömien ahdistuksenhallintakeinojen puolesta. Ja sen mukaan yritän - ainakin useimmiten - toimia. Eli ensin jotain muuta, kuin lääkettä. Mutta paniikkeihin ne tarvitsen...
Mulla on kuun lopussa ompelukurssi. Odotan sitä, ja samalla pelkään jaksamiseni puolesta.
Miehen paikkakunnalla asuu mun sukua. Joten muitakin tapaan. Kurssi kestää viikon, enkä sen aikana ehdi muita kuin miestä tapaamaan. Se on tosi intensiivinen viikko!
JP
Mun on vaikea olla. Tosi vaikea. Väsyttää. Haluaisin jo nukkumaan. Viilsin vähän.