Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Milloin on oikea aika lähteä päivystykseen?😐 Pidän kai kynnystä aika korkealla...? Voisin kai jättää arvion tekemisen voinnistani lääkärille...? Silti tuntuu, että mun olisi tiedettävä itse tilani...☹️
Jardin Prive kirjoitti 28.5.2017 5:4
Milloin on oikea aika lähteä päivystykseen?😐 Pidän kai kynnystä aika korkealla...? Voisin kai jättää arvion tekemisen voinnistani lääkärille...? Silti tuntuu, että mun olisi tiedettävä itse tilani...☹️
Voit mun mielestä hyvin jättää lääkärille 🙂 Kaikkeen ei tartte ite pystyä, varsinkaan silloin kun on tiukilla.
Menitkö kurssille tänään? Vai kävitkö vain hakemassa tarvikepussukkasi? (Uskon kyllä, että kyllä sen jotenkin saa kurssin jälkeenkin.)
Hei, Soroppi! Menin kurssille ja olin siellä koko ajan. Puoliltapäivin iski paniikki. Jäin kuitenkin. Menin kotiin ja lähdin vähän ajan päästä päivystykseen. Jätin arvion tekemisen lääkärille.
Nyt olen suljetulla pari päivää. Temesta lopetettu. Pelkään vieroitusoireita. En tiedä tauosta enempää, lääkäriä en ole vielä tänään nähnyt.
JP
Olen takaisin kotona. Viikonlopuksi menen sairaalaan avo-osastolle intervallille. Olisin halunnut vielä jäädä sairaalaan. Huolestuttaa selviäminen...
Hei taas JP
On lämmintä aina välillä, oletko käynyt ulkona.
Minulla oli tänään täällä kotonani toimintaterapeuttini, ja siivosimme vähän.
Olen istutellut kesä kukkia parvekkeelleni. Ja perunoita. Ja ostin vielä palmunkin.
Pitäisi laittaa ruokaa, mutta ei oikein jaksa kiinnostaa.
jaana6 kirjoitti 30.5.2017 14:37
Hei taas JP
On lämmintä aina välillä, oletko käynyt ulkona.
Minulla oli tänään täällä kotonani toimintaterapeuttini, ja siivosimme vähän.
Olen istutellut kesä kukkia parvekkeelleni. Ja perunoita. Ja ostin vielä palmunkin.
Pitäisi laittaa ruokaa, mutta ei oikein jaksa kiinnostaa.
Hei, Jaana6! Nyt on sää mennyt pelkäksi sateeksi. Kaipaan aurinkoa!
Väsyttää...En ehtisi paljon nukkua, kun on pyykkitupa aamusta. Mulla on parvekkeella kukkia, salaattia ja pinaattia. Mun on kai pakko mennä vielä sänkyyyn. Voi hyvin!
Ei sada. Päivällä kävin KELAssa ja kaupassa. Unohdin osan ostoksista. Ei ollut kauppalistaa. Lehtikaalia ostin, ja paistoin öljyssä pannulla lisukkeeksi.
Tuntuu - tai oikeammin tiedän -, että söin liikaa. En aio kuitenkaan oksentata; Mieli kyllä vähän tekisi.
Mietin sitä aiempaa kouristuskohtausta. Sain siitä haavan kasvoihin. Olin jonkun aikaa tajuton. Johtui rauhoitavan liian äkkisestä lopetuksesta. Nyt kun vähemmän Temestaa, pitää edetä rauhallisesti.
Kaipaan osastollle, suljetulle. Nyt päivystykseen lähtöä hillitsee viikonlopun intervalli, jonka tiedän olevan parin yön päästä. Lääkäri soitti tänään. Sovittiin muutamat asiat. Voi olla, että aloitan lyhytterapian.
Hei,
Tässä keskusteluketjussa on ajoittain ollut keskustelua syömisestä ja siihen mahdollisesti liittyvistä häiriöistä. Olettekohan huomanneet, että Syömishäiriöliitto-SYLI ry on aloittanut ryhmächatit Tukinetissä?
SYLI-chat on aina torstaisin klo 18-19.30. Chateissä on keskustelua syömishäiriöistä ja niihin voi osallistua kuka tahansa, jota aihe koskettaa tavalla tai toisella.
Olin intervallilla sairaalassa. Teki hyvää. Vaikka kaipaisin sinne takaisin. Kuitenkin samlla kotona on hyvä olla.
Kotiin tultua puin päälleni väljän trikoomekon. Ja avasin parvekkeenoven ja ikkunan. Saa kesä tulla sisään. Illemmalla pitää kastella kukat ja salaatit.
Eilen olin ajatuksissani hyvin itsetuhoinen. Jos en olisi jo ollut sairaalassa, olisin lähtenyt päivystykseen.
Tunnen olevani yksin...
Tänään tapasin yhden ihmisen viimeisen kerran. Tai voi olla, että sattumalta joskus tavaataan, mutta sellaista en odota. Yksi ajanjakso loppuu.😭 Nyt itkettää vähän. Mun on päästettävä irti. Hänellä on oma jatkoelämänsä, ja tiemme tuskin risteävät. Eivät ainakaan mainittavasti. Tämä ihmissuhde on nyt ohi.
En koe itseäni hylätyksi.
Mutta kipeätä tämä tekee.
Ehkä kannan häntä sisimmässäni vielä pitkään. Hän on antanut mulle paljon.
Tunnen olevani rikki. Muutenkin kuin tuon loppuneen ihmissuhteen osalta. Haluan vahingoittaa itseäni. Ottaa lääkkeitä liikaa. Tänään kun ahdisti, toivoin autojen tippuvan sillalta bussin, jossa olin, päälle. Toivoin kuolemaa. Elämä on liian monimutkaista. Haluaisin päättää sen. Ei kuitenkaan tänä iltana. Mulla on aamusta avohoidon tapaaminen.
Mun on mentävää nukkumaan. Otin jo iltalääkkeet. Taju menee....
JP
Onpa täällä tukinetissä hiljaista!😐
Nukuin hyvin, yhdellä heräämisellä,... kolmeen. Siitä lähtien olen valvonut.
Kävin hoitajan luona ja hierojalla. Lihakset oli sen verran kireät, että varasin uuden ajan ennen kesälomareissulle lähtöä.
Istun tässä koneella, juon kahvia, ja haaveilen ompelemaan ehtimisestä. Kaupassa pitäisi käydä... viimeistään huomenna... ja kelassa. Ja sossussa. Ja tehtävä ainakin yksi hakemus tälle kuulle.
Alkaa väsyttää tuo varsin aikainen herääminen.
Mulle ehdotettiin tälle päivälle yhtä toimintaa. En lähtenyt. Mun on saatava suuunnitella asiat rauhassa. Ja mulla on tälle päivälle jo niin paljon ohjelmaa, etten olisi oikein ehtinytkään. Miten teillä? Tarvitsetteko aikaa miettiä ja suunnitella vai oletteko nopeatempoisempia? Tunnistan itsessäni tuon hitaan liikkeellelähdön: Jos on aamusta menoa, on noustava riittävän aikaisin, että ehdin valmistautua rauhassa. Juoda kahvia ja vettä, ottaa lääkkeet ja aamupalan...
Hitaille ja nopeille hyvää päivän/illan jatkoa!
Olen juonut liikaa kahvia tälle päivälle. Oksettaa ja ahdistaa. Mulla oli tarkoitus oksentaa tuossa aiemmin, mutta menen yrittämään nyt... --- Oksensin. Parempi olo... Viilsinkin...
Istuin parvekkeella auringossa jonkin aikaa. Iho vain ei kestä aurinkoa. Kasvot sentään parhaiten. Menen vielä takaisin... Kuvottaa kaikki syöminen. Laitan kuitenkin iltaruoaksi munakoisoa uunissa...
Sataa, sataa ja sataa...
Tein aamusta toimeentulotukihakemuksen sossuun. Tarvitsee vielä tulostaa liitteitä ja viedä ne sitten perillle. Jää ensi viikkoon...
Tää aamu on alkanut ahdistuneena. Illalla otin vähän liikaa lääkkeitä. En osaa olla käyttäytymättä ei-toivotusti.
Nyt saan luvan kanssa ommella koko päivän. Sataa, niin muuta ei oikein voi tehdä kuin nysvätä sisällä. Voisihan sitä aina tiskata ja siivota, mutta ehkä siihenkin on liian huono sää... 😋 Odottelen sukulaista kylään. Hänen lähtönsä jälkeen voin aloittaaa ompelun. Tai kankaiden leikkuun tai jonkin...
Ahdistaa...😝
Täälläkin vaan sataa. Jos loppuis iltapäiväksi niin vois mennä pitemmälle lenkillä. Koira kaipaa liikuntaa ja oli pettynyt aamulenkkiin.
Auttaako sulla ne onpelushommat ahdistukseen. Toivon sulle mukavia hetkiä niiden parissa. Mielekäs tekeminen voi vaikka parantaa oloa. Ees hetkeksi.
Mäkin jouduin ottamaan rauhoittavaa. Ja sit tein vähän kotitöitä. Nyt vois hetken vaan levätä. Imurikin kaipaa liikuttajaa. Sitä inhoon.
Toivotaan parempia päiviä kaiken suhteen!
Pystyykö netissä tekee toimeent. Hakemuksen tai saako sieltä tulostettuu sen? Mun täytyy vissiin kokeilla.
Anteeksi etten ole kommentoinu. Olen kivussa tälläkin hetkellä. Otin särkylääkkeen just.
Yritä tehä jotain mielenkiintoista, saisit ajatukset pois pahasta.