Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
pitäisikö munki alkaa kahvii juomaan, jos saisin vp:n kohomaan 🙂
Mä oon jo siivonnut täällä, äiti tuli auttaa ja hoidimme tiskit, pyykit ja roskat.
Mä en tiä menenkö aamulla ryhmään. Mun maha on tosi huonona enkä halua siellä ollessa ravata koko ajan vessassa. Olen yrittänyt jua sen 3 litraa päivässä. Olen kyl illalla aika puhki juomisesta. Ruoka ei maistu kun joutuu koko ajan juomaan ja maha on täys juomisesta.
Tilasin tänään labran 11.7. Silloin tuntuu että olisi jokin kohtalonhetki. Missäköhän vietän tänä vuonna synttäreitä ja millaisia. Oonko kotona vai sairaalassa. Jotenkin kaipaan sairaalaan, siihen kiirettömään ja huolettomaan maailmaan. Siihen missä saa olla oma itsensä, eikä tarvi näytellä jotain muuta ja yrittää jaksaa ja muistaa kaikkee.
Huomenna tulee hiukan rahaa. En sais sitä käyttää, mut mun on pakko. Laskuja olisi ihan sairaanpaljon, mut mun on saatava juotavaa kaupasta ja jotain ruokaa. Ollaan ihan nesteessä tämäkin kuu ja ensi kuu tytön kanssa, mut kai me jotenkin selvitään. Ostetaan sit makaronia ja jauhelihaa va.
Oksensin. Suunnittelematta...
Tai siis oksensin, kun tuli kaikesta syömisestä huono olo, erityisesti psyyykkisesti. Sormet vain kurkkuun.
Sain viikonlopun kurssilla yhden vaatteen valmiiksi, ja kaksi muuta jo aiemmin aloitettua eteenpäin. Ei se viikonloppu ole kovin pitkä aika, mutta ei sitä pitempän jaksaisi niin pitkiä päiviä. En tiedä, johtuuuko väsyminen sairauksistani vai onko se kaikille sama. Enhän yleensä jaksa kuin muutaman tunnin ohjelmaa päivässä, ja nyt tuli paljon enemmän. Selvisin kuitenkin!☺️
Kello on niin vähän, ei vielä kolmeakaan, että menen takaisin nukkumaan varmaan aika piakkoin. Menin nukkumaan illalla ennen seitsemää.
Tiskiä on ihan hirveästi!😟 Alkaisin tiskata nyt ellei olisi hiljaisuusaika. Kyllä siinä tulee sen verran kolinaa, etten kehtaa.
En pääse tänään ruokajnoon. Tulee postin lähetys, ja sossun soittoaika on puoliltapäivin. En haluaisi soittaa; Jotenkin se pelottaa.
Oksensin eilenkin illalla. Helpotti oloa. Olen viillellyt päivittäin. Sekin helpotataa, vaikkei kumpikaan ole tervettä!
Nukuin yhdeksään! Jos laskee kaksi viimeistä yötä, niin heräämiset olisi olleet keskimäärin kuudelta. Eli hyväksyn tuon pitkään nukkumisen.
Painoa on tullut takaisin. Useampi kilo. Syön liikaa. Nyt kaivataan jonkinlaista ryhtiliikettä! En tiedä, mikä tunne tähän liittyy. Ainakin häpeä, suru, viha ja pettymys. En tiedä, mitä tehdä! Liikkuminen ei ratkaise mitään, mutta voisin yrittää ottaa sen käytttöön. (Taas kerran tuo aikomus.) Ja syödä pitäisi vähemmän. Enemmän vihanneksia ja hedelmiäkin kohtuudella. Luen kirjaa nopeasta aineenvaihdunnasta. En oikein usko siihen, mutta varmaan kokeilen. Voihan siinä jotain olla. Saan todennäköisesti kilpirauhaslääkettä tällä hetkellä liian vähän, kun ei ehdi tehota ja imeytyä ennen aamupalaa. Ahdistaa tämä jutu.
Odotan tytön vierailua. Kunhan ei mene myttyyn, jos hakeudun sairaalaan.... Mutta sairaala on tärkeämpi, jos sitä tarvitsen... Yliannostuksen ottamisen riski on kasvanut.
Nousin tänään taas vakiosti kolmelta. Yöuni jäi lyhyeksi. Leikkasin yhden kankaan tunikaan. Sen tekeminen on mutkikasta. Kaipaisin siihen apua, mutta ei ole kurssia, millä saisi opettajan apua. Pitää yrittää itse pähkäillä.
Verenpaine koholla. Ehkä se on tuo kahvin juonti ennen aamulääkkeiden ottamista.
Vähennän tänään taas Temestaa. Olen kaksi viikkoa ottanut iltalääkkeessä puolikaaan Temestan, ja tänään otan päivälääkkeessäkin enää vain puolikkaan. Tarvittavia on viime päivinä mennyt aika paljon. Yritän niitäkin vähentää, mutta jos tuntuu, että tarvitsen, niin otan.
Kokeilen aloittaa Nutrilett-kuurin. Laskeudun siihen vähän hitaammin kuin aiemmin. Syön tänään ja huomenna sen lisäksi oikeaa ruokaa. Toivottavasti pää kestää tuon. En osta pusseja lisää ennen kuin näen, onnistuuko.
Kävin syömässä sukulaisen kanssa. Nutrilett-kuuri alkaa pehmeästi.
Olen ottanut muutaman lasillisen viiniä. En halua vahingoittaa itseäni päihtyneenä. Ainakaan tällä kertaa. Toisaalta haluaisin ambulanssin hakevan mut pois. Se on tapahtunut viimeksi reilu vuosi sitten, ilman alkoholia. Haluan suljetulle.
En juonut eilen liikaa. Ei tullut minkäänlaista krapulaa. Ja heräsin normi-aikaan ennen kuutta.
Näin unta päivystykseen menosta. Ja osastolla olosta.
Mulla on niin korkea kynnys hakea apua päivystyksestä. Se on ehkä toisaalta ihan hyvä. Ei ehkä tule niin paljon hukkareissuja. Siis sellaisia, että lähetettäisiin kotiin. Kaipaan niin hemmetisti suljetulle!
Hyvä ettet halua vahingoittaa itseäsi päihtyneenä 🙂
Kyllä musta kuulostaa että sulla olisi ihan oikea tarve hakea apua päivystyksestä! Sun hätäsi on ihan yhtä tärkeää kuin muidenkin, ja jos olet huolissasi että teet jotain peruuttamatonta niin päivystykseen kannattaisi mennä. Jos ne lähettää sut sieltä takaisin kotiin niin sitten lähettää - mut ehkä olisi helpottavaakin jättää osaston tarpeen arviointi niille, en tiedä?
Yhtä en ihan ymmärrä; onko viiltely tai oksentaminen parempi apu ahdistukseen kuin lääke?
Mä sain eilen pienen hyperventilaatio-kohtauksen puhuessani poikaystävän kanssa skypessä. Se oli jotenkin masentuneen kuuloinen, enkä jaksanut ottaa sitä vastaan. Sainpahan kuitenkin kerrottua omiakin huoliani, uupumustani, ja se helpotti vähän. Otin kuitenkin puhelun jälkeen rauhottavan, vaikka en enää hirmu ahdistunut ollutkaan.
soroppi kirjoitti 25.5.2017 9:48
Hyvä ettet halua vahingoittaa itseäsi päihtyneenä 🙂
Kyllä musta kuulostaa että sulla olisi ihan oikea tarve hakea apua päivystyksestä! Sun hätäsi on ihan yhtä tärkeää kuin muidenkin, ja jos olet huolissasi että teet jotain peruuttamatonta niin päivystykseen kannattaisi mennä. Jos ne lähettää sut sieltä takaisin kotiin niin sitten lähettää - mut ehkä olisi helpottavaakin jättää osaston tarpeen arviointi niille, en tiedä?
Yhtä en ihan ymmärrä; onko viiltely tai oksentaminen parempi apu ahdistukseen kuin lääke?
Mä sain eilen pienen hyperventilaatio-kohtauksen puhuessani poikaystävän kanssa skypessä. Se oli jotenkin masentuneen kuuloinen, enkä jaksanut ottaa sitä vastaan. Sainpahan kuitenkin kerrottua omiakin huoliani, uupumustani, ja se helpotti vähän. Otin kuitenkin puhelun jälkeen rauhottavan, vaikka en enää hirmu ahdistunut ollutkaan.
Hei, Soroppi!
Oksensin. En vain voinut pitää ruokaa ja kaakaota sisälläni. En oikein usko, että oksentamisen haluun tai viiltämisen haluun auttaisivat rauhoittavat. Se on niin eri tilanne. Muutenkin yritän vähentää rauhoittavien käyttöä. Ehkä noissa kaikisssa kolmessa on sekä psyykkinen että fyyysinen puoli, miten autttavat, mutta oksentamisessa ja viiltämisessä se vaste tulee heti, toisin kuin lääkkeillä. Ehkä siis sekin vaikuttaa...
Olen itsekin toisinaan miettinyt sitä, etten minä pysty tekemään ratkasisua voinnistani. On vain jätettävä itsensä lääkärin varaan. (Viilsin ja oksensin lisää.) En nyt tänään kuitenkaan lähde mihinkään.
Olen valvonut 12 tuntia. Voin melkein pahoin.
Hyperventilaaatio ei ole kivaa. Sain sellaisen tyttöä synnnyttäessäni. Kivut oli liian suuret... Onneksi sulla meni ohi. Saatko useinkin vastaavia?
En tiedä, mitä haluan. Olen kai sen verran masentunut, etten näe ratkaisevasti parempia päiviä tulevaisuudessa. Tuntuu turhalta elää tällaista elämää. Olen kai siis itsetuhoinenkin.
Voimia sinulle!😍
miten menee, rakas ystävä?
Ahdistaa. Tämä ei ole sellaista paniikkiahdistusta, vaan jotenkin jäytävää. Mikään ei huvita. Itseäni vahingoitan kuitenkin. Tuntuu itsestään selvältä, että vahingoitan itseäni eri tavoin. Oireilen eri tavoin.
Nousin aamusta ennen viittä, ja nukuin päikkärit iltapäivällä.
On tässä ahdistuksessa masennustakin. Vaikea masennus taas päällä, jos bdi-testiä on uskominen.
Tuntuu, etten saa vahingoitettua itseäni riittävästi.
Paha olla!☹️
Hei, Saloka!😍 Kiitos, kun kysyit...
Söin ja oksensin. Jo toinen kerta tänään. Söin liian paljon. Kasvot on nyt ihan turvoksissa ja silmäluomet täynnä katkenneita verisuonia. Ja huomenna pitäisi mennä kurssille.
Luultavasti mun oikea paikka olisi nyt päivystys, mutten mene, kun on kurssiviikonloppu. Katsotaan sitten sunnuntaina.
En pysty syömään oksentamatta. Nyt taisi ruoka osittain jäädä vatsaan. En ole ihan niin vähillä energioilla kuin, mitä pelkästä Nutrilettista saa.
Ehkä mun olisi järkevää alkaa suunnata petiin.
Mitään muuta en nyt saa pidettyä sisälläni kuin Nuttrilettin. Kaiken muun oksennan. No, se on nyt hyvä tietää. Yritän kuitenkin tänään syödä jatain muutakin. Jos se pysyisi mun mielessä kohtuudessa, eikä sitä tarvitsisi oksentaa.
Väsyttää vieläkin, mutta ei ole aikaa nukkua, kun kurssi on aamusta. Nyt tuntuu todella liian vähältä tuo aika, minkä ehdin olemaan ylhäällä ennen lähtöä. --- Kun tekee jotain, väsymys väistyy. Kastelin äsken kukat ja muut parvekkeelta ja ikunaluadalta. Ja pirstyin. Mutta näköjään heti pysähtyessä alkaa väsyttää...
Jotenkin helpottunut olo, kun tietää, ettei tänään ole menossa päivystykseen. Ei tarvitse miettiä sitä asiaa. Tai siltä se tällä hetkellä tuntuu. Voi olla, että illasta olo on ihan toinen. Ja luultavasti onkin...
Nukuttaa... Onneksi kurssilla riittää tekemistä. Pysyn hereillä.
Olen itekkin miettiny tota päivystystä, mutta mulla on niin paljon tekemistä ja menemistä. Ja mun äiti ei salli mun mennä sinne. En ole tarpeeksi sairas.
Olen onneksi saanu puhua puhelimessa ja netissä. En ole jääny yksin, vaikka yksinäiseltä tuntuukin.
Tuntuu et ahdistaa. Päätä sattuu ja hengitys on vaikeaa. Ei mua pitäis ahistaa. Kaikki on hyvin, paitsi äiti.
Kotitöitä olis. Roskis haisee ja tiskit. Tiskikone pitäis tyhjentää ja täyttää. Pyykkiä pitäis pestä.
En va jaksa. Tänään on voimat vähissä ja haluan todella kuolla. Pelkästään tämän olon takii.
Tuntuu et tulevat sukat menee pilalle. Olen huono.
Anteeksi purkaus.
Miten kurssi meni? Mitä sait tehtyy?
saloka kirjoitti 27.5.2017 15:27
Olen itekkin miettiny tota päivystystä, mutta mulla on niin paljon tekemistä ja menemistä. Ja mun äiti ei salli mun mennä sinne. En ole tarpeeksi sairas.
Olen onneksi saanu puhua puhelimessa ja netissä. En ole jääny yksin, vaikka yksinäiseltä tuntuukin.
Tuntuu et ahdistaa. Päätä sattuu ja hengitys on vaikeaa. Ei mua pitäis ahistaa. Kaikki on hyvin, paitsi äiti.
Kotitöitä olis. Roskis haisee ja tiskit. Tiskikone pitäis tyhjentää ja täyttää. Pyykkiä pitäis pestä.
En va jaksa. Tänään on voimat vähissä ja haluan todella kuolla. Pelkästään tämän olon takii.Tuntuu et tulevat sukat menee pilalle. Olen huono.
Anteeksi purkaus.
Miten kurssi meni? Mitä sait tehtyy?
Hei, Saloka!😍 Kiitos kun kirjoititt olostasi.
Mä syön nälkääni, kun muuten menee Nutrilettia. Söin äsken vähän, ja menin oksentamaan sitä ulos. En tiedä, olenko oksentanut jo sen verran pitkään, ettei oksennusrefleksi enää toimi kunnolla. En saa läheskään kaikkea syömääni ylös. Tuossa aiemmin kurssilta kotiin tultua söin viisi(!) pientä sulhaspiirakkaa. Niitä en edes yrittänyt oksentaa. Jotanki sain vakuutettua itselleni, että ne sai syödä. Mutta nälkääni syön, ja sitten oksennan pois, kun en olisi saanut syödä...😞
Sun pitää tarvitaessa hakeutua sairaalaan ja päivystykseeen, olipa äitisi mitä mieltä tahansa. On kyse sinun elämästäsi! Sinun hyvästä ja huonosta voinnistasi.
Mua alkaa itkettää. Mä oon niin väsynyt. Olen jo viiltänytkin kotiin tultua.
Yksi tuttu tuli käymään. Vietiin roskikset ulos ja pahvit. Tiskit jäi ehkä huomiseksi. Tänään en millään jaksa.
Kurssi on ompelukurssi, tehdään pussukoita. SAin muutaman valmiiksi. Niihin en ole täysin tyytyväinen... Päivä meni ylättävän hyvin. Otin kahteen otteeseen tarvittavia, mutta ilman suurempaa ahdistusta.
Nyt ehkä lähtisin päivystykseen, jos voisin. Mutta huomenna on toinen kurssipäivä. Tavarat on siellä. Enkä saa niitä muuten kuin menemällä itse huomenna paikalle.
Haluaisin nukkumaan, mutta yritän valvoa vielä tunnin. Sitten menen sänkyyn ellei tule jotain muuta.
Haluan satuttaa itseäni! Miten tällä kertaa...?😑❓