Jardin Prive kirjoitti 13.5.2017 8:25

Illalla käyttäydyin tyhmästi. Siitä sitten rankaisin itseäni viiltämällä.

😭 Ja taas olin tytön lähtiessä täysin tyhmä. Jäin inttämään hänelle, kun halusin tarjota apuani. Toinen ei sitä kaivannut. Oli jo sanonut useampaan kertaa sen selvästi. Ja minä vain intän niin, että toista alkaa ärsyttää. Ylitän rajat, jotka tyttöni on asettanut.

Viiltelen, soitan tutulle, otan rauhoittavaa. Mikään ei riitä. Vihaan itseäni. Mä oon täysi paska! Paska äiti! Paska!!!😭

Tuntuu, etten jaksa hengittää. Sisällä on sellainen paino. Tuntuu, etten jaksa.... mitään.

Tunnen itseni huonoksi ja kelvottomaksi. Niin ihmisenä kuin äitinäkin. En usko tytön isän sortuvan tällaiseen käytökseen. Vertaan itseäni sellaiseen ihmiseeen, jota pidän itseäni viisaampana - ja parempana.

Olen ehkä pettynyt, kun tyttö on poissa luotani tänään niin paljon. Avun tarjoamisella yritin ehkä saada hänet ottamaan jotain minusta mukaansa. Etten jää yksin kotiin odottamaan.

Olo alkaa helpottaa. Olen ehkä saanut vähän kiinnni tunteistani ja ajatuksistani. Ehkä lääkkeet alkavat vaikuttaa. Koen itseni kuitenkin edelleen huonoksi. Niin äärettömän huonoksi, että haluaisin tappaa itseni. En sitä kuitenkaan tee. Tällä hetkellä en ole niin masentunut, että ajattelisin - kaikesta hölmöydestäni huolimatta - että lapselleni olisi hyvä, jos mua ei enää olisi. Mutta kunhan vain muuten katoaisin hänen elämästään. Ei hän tällaisen äidin luokse halua tulla😭 Itsesääliä niin hemmetisti...

Olen saanut imuroitua. WC:n pesin ennen tytön lähtöä. Olo on huono edelleen. Tyttö kotiutuu parin tunnin päästä. Yritän laittaa ruoan valmiiksi, jos hän söisi. Otin äsken lisää rauhoittavaa. Viiltäminen ei nyt tuo sitä, mitä tarvitsen. En tiedä, mitä nyt tehdä. Olen keinoton. Olen syönyt kaalisalattia majoneeesilla. Haluaisin oksentaa. Ei siksi, että syöminen olisi tehnyt huonon olon, vaan siksi, että oksentaminen tekisi hyvän olon. Silmäluomet olisivat sitten täynnä verenpurkaumia ja turvoksisssa.

Oksentaisin, ottaisin yliannostuksen, viiltäisin käsiin, jos tyttö ei olisi vielä tulossa mullle. Hän rajoittaa nyt olemassaolollaan mun itsetuhoisuuttani.

En tiedä, mitä tehdä.😭

Mä varmaan ylireagoin, mutta sen tietäminen ei auta. Ehkä mä toimin kuin pelkäisin hylkäämistä. Se on mun pahin pelkoni. Etten riitä, etten kelpaa. Tyttö hylkää mut. 😭 Hän on mulle niin älyttömän tärkeä!

Onko tässä äidin pelkoa lapsen itsenäistymisestä ja irtautumisesta?

Nyt olo on jo pitkälti rauhoittunut. Mutta silti. Tahdon itselleni pahaa edelleen.

Väsyttää. Nukuin noin 7 tuntia, mikä on mulle liian vähän.

Tiskiä on molemmat altaalliset kukkuroillaan. Tuli tehtyä ruokaa. Haluaisin saada ne tyhjiksi, eli haluaisin saada tiskattua. Ja haluaisin ommellakin. Siitä en tiedä. Saanko istuttua ompelukoneen äärelle?

Tyttö lähti. Tuntuu, etten saa ilmaa.

Nukuin omassa sängyssä.

Tänään on pyykkipäivä. Aamusta. Saan tänään parvekkeelle kukkia. Pääsen tutun kanssa niitä ostamaan. Eilen istutin itsekasvatettuja taimia. En tiedä, tuleeko niistä mitään, mutta onpa nyt laitettuna. Kun saan kaikki kukat istutettua, mitä laitan, imuroin parvekkeen lattian ja laitan siihen maton. Astioiden pesu jäi eilen kesken. Olisiko ollut tytön lähtöön katkennut...?

Viikonlopulta jäi maitos pari litraa. Itse en käytä kevytmaitoa. Siitä voisi tehdä pinaattilettuja, kunhan ostaisin loput tarvikkeet. Paljon paikkallaan seisomista.

Sain eilen käytyä suihkussa. Suihkun jäljiltä viilllot eivät näytä niin suurilta. Tekisi mieli viillellä lisää. En suosittele sitä kenellekään. Siitä irti pääseminen on vaikeaa. Loppua ei näy. Puhuminen on paljon parempi keino, ja kaikki muu! Toivon, ettei kukaan lapsi tai nuori ala viiltelemään. Aikuinen teke omat ratkaisunsa. Mutta ei se kuitenkaan ole selvä valintatilanne. Jotenkin siihen ajauduin. Oireilen niin monin tavoin...

Väsyttää, mutta pyykkitupa painaa päälle. Nukkkumaan en ehdi.

Viilsin.☹️

Paha olla.

Vaikka olen saanut jotain aikaiseksi. Soittanut sossuun ja istuttanut kukkia. Sossu-asia on kesken. Se stressaa. Ja kovasti.

Haluan satuttaa itseäni. Jotenkin se helpottaisi oloa. Miten?😐 Sitä en tiedä.☹️

Nukuin tytön sängyssä. Ikävä on niin kova. Yhden yön selvisin omassa sängyssä.☹️

Päässä lyö tyhjää. En tiedä mitä kirjoittaa.

---

Yksi tilaus on lähtenyt liikkeelle. Pääsen sitten miettimään kankaan ompelua.

Tekee mieli viiltää ranteita, mutta en tee sitä. En halua naarmujen näkyvän muille, joille se ei kuulu. Voin hoitotahoille kertoa viiltelystä, mutta en muille. Tai itse asiassa yksi ystäväni tietää asiasta, mutta hän kestää sen.

Siedettävät päivänjatkot!

Sain paniikkikohtauksen ommellessa, kun tein virheen, jota en voinut korjata. Luultavasti se ei kuitenkaan haittaa. Verenpaine on ollut tänään koholla. Olen ottanut Betasalpaajaa kahdesti.

Nyt väsyttää jo.

Haluan kuolla. Ensi viikolla voin hakeutua päivystykseen, jos olo niin vaatii. Tällä viikolla on vielä liikaa ohjelmaa. Mietin tarvitsenko apua, jos voin siirtää osastolle hakeutumista. En nyt tarvitse niin kovin, ettenkö selviäisi, kun on pakko, mutta ensi viikosta en tiedä.

Otin eilen ahdistukseen ja paniikkiin yhteensä 2 x 40mg Propralia. Laski tämän aamun verenpainetta reilusti. Ei se vaaralllinen ole, mutta matala kuitenkin. Ei pyörrytä tai muuta.

Jätin sosiaalityöntekijälle soittopyynnön maanantaina. Ei ole vielä vastannut. En tiedä, onko jo sairaslomalta takaisin töissä. Pitäisikö yrittää soittaa hänelle tänään?

Väsyttää.

Hei JP, miten sen kukkien ostoreissun kanssa kävi? Oliko kiva nähdä kaveria?

Mullakin olis täällä tiskejä tiskialtaassa. Aina kun tiskaan ne, uutta likaista tulee heti seuraavana päivänä. Ja sit se on taas siinä siihen asti että tarvitsen paistinpannua tai kattilaa. Taitaa olla enemmän aikaa likaisia tiskejä kuin allas tyhjänä ja siistinä 😀 Onneksi mun taloudenpitoa ei kukaan vahdi, olen itse ainoa joka sotkuisuudesta kärsii jos on kärsiäkseen.

Mulla olis semmoista honteloa ruohosipulia ruukussa, mietin pitäisikö se laittaa jo päiväksi parvekkeen oven väliin karaistumaan. Tähän asti oon kasvattanut huoneenlämmössä, mut luulen että se on vähän liian lämmintä ja kuivaa sille. Millasia taimia ja kukkia sulla on?

Hei, Soroppi!

Ostin kukkia, kolmea sortttia. Orvokkeja kahta väriä, tähtisilmää ja muratttia. Istutin ne ruukkuihin ja koreihin kotiin tultua. Nyt olen saanut jo imuroitua partsin lattian ja laitettua maton sinne paikoilleen.

Nyt on suunnitelmissa tehdä vielä muutama liina hyllyille. Mutta ei tänään. Tänään olen ommmellut yhtä tunikaa.

Tänään täällä etelässä on ollut ihan harmaa päivä. Luvattiinkohan huomiselle aurinkoa? Taisi olla puolipilvistä... Kaipaan aurinkoa, vaikka kun Levozin on lääkkenä, mulle tulee valoyliherkkyyttä eli iho ei kestä aurinkoa. Viime kesänä oli aika hankala. Käytin 50 x suojavoidetta. Nyt tuntuuu, että kasvot kestää aurinkoa. Muuten on vielä ainakin arkana iho.

Tää päivä on sekoiltu sossun kanssa. Huomenna voi jotain selvitä... En jaksaisi.

Ahdistaa. Tekisi mieli ottaa rauhoittavaa. Mutta kun ei ahdista niin paljon. Että tarvitsisin oikeasti. Tuntuu, ettei sanat riitä ilmaisemaan pahaa oloa. Se muuttuu teoiksi. Haluan tuoda julki, kuinka huonosti voin. Haluan suljetulle.

Miltä tämä kuulostaa?😑❓

Tänään on taas ruokajono-päivä. Joudun seisoman vähintään tunnnin liki paikoillani. Voi tulla kylmä, vaikka aurinko paistaa; muttei jonoon.

Tänään pitää soittaa taas sossuun. Jos jotain selviäisi. Tai saisi eteenpäin.

Ahdistaa jo aamusta. Otan varmaan jossain vaiheessa rauhoittavaa. Aamulääkkeessä meni, mutta en tiedä, riitttääkö se nyt tähän oloon. Odotan kuitenkin jonkin aikaa ennen kuin otan lisää.

Sossua ei saanut kiinni. Pah.

Ruokajonosta sai kohtalaisesti ruokaa. Sain kahviakin, joka on loppumassa. Ja hirvitävästi siivutetua paprikaa, jonka aion pitkälti pakastaa ruoan laittoon.

Istuin parveekkeella auringossa. Ainoastaan kasvot kestää aurinkoa, ja nytkin vain korkeilla suojakertoimilla. En osaa sanoa, sainko yhtään väriä kasvoihin...

Nyt on ihanan lämmin. Parvekkeen ovea voi pitää auki. Yksi parveekkeeen laseista on avattuna. Ihana helle. Ilmatieteenlaitoksen mukaan nyt on lämmintä 24,6 astetta. Pitkän ja kylmään kevään jälkeen lupaus kesästä!

Huomisen päivän vietän sisällä kurssilla ommellen. Kunpa voisinkin yhdistää auringon ja ompelut...

Tällaisena päivänä ei juuri nyt kovin masenna eikä ahdista. Onko toivo nyt sama kuin aurinko ja lämpö?🙂

Mittaan verenpainetta. Koholla. 😟 Juon varmaan kahvia liikaa. Kyllä se paine siitä tasoittuu.

Tänään on toinen kurssipäivä. Väsyttää. Otin beetasalpaajan, jotta en reagoisi ahdistukseen tänään niin fyysisesti. Eilen oli suht paha ahdistuskohtaus kurssilla. Toivottavasti tänään ei tule ahdistusta. Tai jos tulee, reagoisi nopeammin lääkkeisiin.

Tyttö tulee mun luo parin viikon päästä.🙂