saloka kirjoitti 25.4.2017 16:11

anteeksi etten o täällä pyörinyt. On hiukan terveysongelmia.

Miten kurssilla meni?
Miten olo sairaalan jälkeen on sujunut?
Ootko nukkunu tytön sängyssä?

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ En ehtinyt vielä viestiäsi omasta ketjustasi lukemaan..... Vieläkö sua pyörryttää? Mulla oli aamusta huono olo. Ilmeisesti kun olin ottanut eilen beetasalpaajaa ahdistukseen...

Kurssi sujui aika ok. Sain kuitenkin vähenmmän tehtyä kuin ajattelin, paljon vähemmän. Ja tänään tuli paniikkikohtaus.

Olo on sairaalan jälkeen ollut aika tasainen, tosin nämä päivät sen jälkeen on menneet kurssilla. Tytön sängyssä olen jatkanut nukkumista. Se jotenkin lohduttaa. Mun on niin ikävä häntä!

Mitä sinulle ja tytöllesi kuuluu?

Viimeistelin äsken yhden työn kurssilta. On siinä vielä tekemistä vähän, mutta se ei estä käyttöä. Sain sen päälleni. Vetoketjun laitto selässä on hankala. Toivottavasti saan tämän poiskin...😀 Nyt olen valmis lähtemään tapaamaan avohoidon työntekijää.

Melko kurja sää. Hyvää vappua vaan. 😝 Joskus aikanaa taidettiin viettää vappupiknik olohuoneen lattialla. Voisi olla hyvä idea tänäkin vuonna. Tosin ei mullla ole ketään, jonka kansa viettää piknik.

Menen ehkä käymään ystävän luona viikonloppuna. Hän soitti ja kutsui. Voisi olla ihan kiva tavata.

Yritän palata normiarkeen, siihen kiireiseen. Vp:t alle sadan ollu aamusta. Hiukan tuntuu että "latvasta laho"-fiilis. Nyt sain jonku vilukohtauksen ja makoilin 2 peiton alla jäätyneenä.Pelkään koko ajan että pyörryn uudelleen ja siinä käy kalpaten.

Tyttö ei voi oikein hyvin.Pillä on 3 päivä kun pää on kipee. Tänään aamusta sit joku vissiin migreenikohtaus, kun ei oikee kuulemma nähnykään mitään. Lisää poissaoloja. Miten mahtaa todistuksen laita olla tänä vuonna. Luokalle ei ainakaan jää, ei siitä ole ollukaan puhe. Joka päiä tyttö yrittää tsempata, tänäänki aamulla harmitteli ku kaikki läksyt oli tehnyt ja sit tä. Jos huomenna hän pääsis kouluun asti.

Voi, teitä kahta! Kummallakaan ei mene kovin hyvin. Onneksi tyttösi kuitenkin jaksaa yrittää, ja sinäkin!!!

Mä heräsin tänään vasta viideltä. Pesen pyykkiä eli juoksen pyykkituvalla.

Tyttöä on ikävä! Nukun edelleen hänen sängyssään...

Nukuin kuuteen, kun kello herätti. Olin illallla ottanut unilääkettä. Se kai väsytti.

Illalla ahdisti: tein taas käsityötarvike-tilauksen. Nyt laitoin luottokortin laatikkoon. Nolottaa ja harmittaa. Mutta tilauksiini olen sinänsä tyytyväinen. Molempia tarvitsin. Tai oikeastaan kaikkia kolmea. Silti hävettää! Nyt koppui tilailut! Ihan varmasti! Ja korttia ei vinguteta! Ei edes kuun lopussa... Ei!!!😠 Kortin säilytän vielä, että jos tulee välttämätön tilanne hankkia matkalippu äitiä katsomaan. Muuten leikkaisin kortin katki ja tuhoaisin osat... Tilausta en voi perua. Ja en ehkä peruisikaan. Sain materiaalit suhteesa niin halvalla. Mutta kuitenkin harmittaa... Toista juttua en ehkä olisi saanut, jos en olisi nyt tilannut. Se oli tarjouksessa ja loppuunmyynnissä...

Selittelyä, ensisijaisesti itselle.

Hankin eilen IKEAsta hyllykön. Sain sen kasattua, kun tuttu oli kylässä. Nyt olen sitten sisustanut sitä. Tämä ei mennyt budjetin yli. Sain siihen lahjarahaa. Eli ostin itselleni sillä lahjan. Tuli WC:hen tilaa, kun poistin sieltä risan pesukoneen. Nyt sitten käytän talon pesutupaa.

Menen yökylään ystävän luo. Lupasin tehdä ruoan. Pitkälti sain tarvikkkeet omasta hyllystä, mutta kyllä kaupassakin pitää käydä. Pienillä ostoksilla... Toivottavasti ruoka kelpaa lapsillekin!

Rahatilanne mietityttää edelleen... Koen edelleen häpeää.

Haluaisin suljetulle ja haluaisin kuolla...☹️

Ahdistunut ja alakuloinen olo jatkuu. Kaipaan edelleen suljetulle. Ei mua siellä kauaa pdettäisi, jos ottaisivat edes. Mutta silti kaipaan sinne. En vain ole vielä riittävän itsetuhoinen mennäkseni sinne. En vielä pidä sitä tarpeellisena. Eli en voi sinne vielä hakeutua. Kaipaan kuitenkin jonkinlaista turvallisuutta. Siksi kai tuonne niin kovin jo haluaisin...

Hei JP! Ikävää kuulla että ahdistus on taas nostanut päätään. Liittyykö se niihin raha-asioihin tai tilauksiin, vai onko se jotakin muuta?

Hei, Soroppi.😍 Kyllä tämä taitaa olla muutakin. Haluan kuolla. Liitän sen masennukseen.

Oksensin äsken. Nyt sattuu vatsaan. Söin liikaa. Sormet kurkkuun... Psyykkisesti helpotti. Fyyysisesti en ole varma...

Tyttö tulee mulle äitienpäiväksi.🙂

Mua väsyttää, vaikka nukuin iltapäivällä tunnin päikkärit.😴

Sosiaalitoimistosta tuli ihan ihme päätös. Siinä ei käsitelty yhtään sitä, miksi olin hakenut toimeentulotukea. Pitänee tänään käydä selvittelemään asiaa. En oikeastaan edes tiedä, miltä nyt tuntuu...😐

Mulla on avohoidon käynti tänään. Pitänee puhua itsetuhoisuudesta ja sairaalaan haluamisesta. Nyt en voi kuitenkaan useampaan viikkoon mennä sairaalaan, kun tyttö on tulossa mulla reilun viikon päästä. Ja sitten on yksi kurssi... Ne painavat nyt enemmän kuin oma paha olo.

Pitää kesäksi hankkia pitkälahkeiset alushousut. Tai siis semmoiset, jotka on puolen reiteen, ei nilkkoihin asti olevat. Mukavampi olla semmoisissa mekon kansssa, jos ei pidä legginsejä alla. En ole vielä setvinyt, mistä saisi halvimmalla. Kyllä minä vielä kesää ajattelen, vaikka välillä toivon kuolemaa. Oletan siis kai kuitenkin, että olen silloin hengissä. Ja että aurinko paistaa. Aurinkoa kaipaaan, vaikka nyt tämä valon lisäys masentaakin.

Söin liikaa, jotta sain oksentaa. - Sairasta.

Pahoitin mieleni erään ihmisen puheista, mutta nyt asia on jo sovittu. Toimin kai aikuisesti, kun otin asian puheeksi ja kerroin, miltä minusta tuntui. Se on nyt kunnossa, mutta ongelma on, etten siinä ahdistuneessa tilassa tapahtuman jälkeen osaa toimia kuin kahdella tavalla: viiltäen ja yliannostuksen ottaen. Tein sitten molemmat. (Yliannostuksen lievänä, mutta kuitenkin...)

Unta ei tullut viime yönä kuin vajaat kahdeksan tuntia. Nyt väsyttää, mutten voi oikein mennä nukkumaan enää, kun on kurssi aamupäivästä.

Sain eilen kankaita nettifirmasta. Mutta pystyin olemaan ostamatta niitä kaupasta. Katselin vähän ja kysyin asiaa, joka mietityyttää, mutta tyydyin kaavapaperin ostamiseen.

Sain ennen kauppaan menoa ahdistus/paniikikohtauksen, mutta menin kuitenkin. Nyt tuntuu, että meninpä mihin tahansa alan liikkeeseen mua alkaa ahdistaa kovasti. Se meni ohi. Kotona. Lähdin sitten hakemaan kankaita postista, uusi ahdistuskohtaus, kun ei meinannut lähetystä löytyä ja oli ongelmia sen kanssa. Se meni ohi, mutta mun piti soittaa yksi puhelu, ja taas ahdistuin.

Eli mitä tästä opimme???!😐 Kankaiden ostaminen ahdistaa. Ehkä siksi, kun tiedän, ettei niihin olisi varaa. Voisihan sitä ajatella, että en enää osta kankaita, kun aina kaupassa ahdistaa...? Mutta periksi en anna, kuten tein viime kesänä viljelypalstan suhteen. Tiedän, etten kuole tai todennäköisimmin sekoakaan, vaikka ahdistaa. Ja tiedän, että olo menee jossain vaiheessa oletettavasti ohitsekin. Mutta vaikealta se tuntuu!

Haluaisin tehdä yhden mekon, mutta en tiedä olenko liian lihava siihen malliin. Ainakaan minun kokoista vaatetta ei ole kaavoitettu; pitäisi itse kaavoittaa... Hemmettti kun olen näin läski!

mulla ei ole ahdistuskohtauksia tullu taas vähään aikaa ja oon iloinen. Ne on mulla ainakin niin kamalia. Hiukan on sellai ahdistanut asiat, esim. linja-autossa ja jne, mut niistä oon selvinnyt. Torstainakin pääsin pois linja-autosta.

Toi että ahdistaa kun ostat kankaita. Jos se on sulle joku puolustuskeino tai semmoinen. Hukutat murheesi siihen kankaaseen, ni ku mä lankoihin.

En usko että olet läski. Et ainakaan niin läski mitä minä.

saloka kirjoitti 6.5.2017 18:5

Toi että ahdistaa kun ostat kankaita. Jos se on sulle joku puolustuskeino tai semmoinen. Hukutat murheesi siihen kankaaseen, ni ku mä lankoihin.

En usko että olet läski. Et ainakaan niin läski mitä minä.

Hei, Saloka!😍

Mä luulen, että kankaiden osto-ahdistus liittyy ainakin osittain siihen, ettei niiden ostamiseen olisi tässä mittakaavassa varaa. Mutta ostan kuitenkin. Eilenkin ostin. Mutta toi ostaminen on varmaan sitten jonkinlainen selviytymiskeino. Saan mielihyvää ostamisesta. Ja siitä kun ompelen kankaista jotain. Mutta jonkinlainen kohtuus pitäisi siihenkin saada... En vain pysty.☹️