Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
saan lankaa tänään! 🙂👍 . Sit pääsee tekee uudesta väristä ja laadusta uusia sukkia. Jees.
mä olen onnellisen väsynyt, tai väsyneen onnellinen.
Mä oon ollut tosi väsynyt. Nukuin viimeyönä pitkään. En meinannut aamusta päästä ylös. Oon tänään touhunnut vöhän kaikkea.
Nyt tekee mieli ongelmakäyttäytyä...
Lähden nukkumaan. Kiva, Saloka, kun sait lankaa ja ilmiselvästi nautit siitä!🙂
Juu, oli ihana saada 2 kiloo lankaa. Pienetä täytyy olla tyytyväinen ja kerätä sitä rippeitä.
Uunissa poreilee possun suikaleista kastike (mikä lie) ja teen pottumuusia vielä myöhemmin. Panostan tänään ruokaan. Joskus muutakin kun jauhelihaa tai kanaa. Tiedän ettei mahani tykkää tosta possusta, mut olkoon. Kyl mä kestän sen.
Mulla on jotenkin ihan ok fiilis, vaikka olenkin tosi väsynyt. TIedän että huomenna saa nukkuu.
Toivottavasti sun olosi JP paranee ja jaksat. Älä tee mitään pahaa itellesi. Ei se kannata.
Hei, Saloka! 😍 Oletko jo alkanut neuloa? Minkä väristä lanka ostit?
Menen viikonlopuksi intervallille sairaalaan.
Olo vaihtelee. Tänään on ollut ihan hyvä olla, mutta nyt alan ilmeiseti väsyä, ja haluaisin kuolla. Jaksoin aamun kurssilla hyvin. Päivä meni hyvin, mutta... nyt ei ole hyvä olla. Mieli on kovin synkkä. Haluaisin tehdä käsitöitä, mutten kuitenkaan halua. En tiedä, mitä tehdä. Tekee mieli ongelmakäyttäytyä.
Masentaa. Väsymystähän tämä on... Pari tuntia, ja pääsen nukkumaan.😴
Olo on masentunut ja itsetuhoinen. On paha olla. Haluan satuttaa itseäni kovin. Onkohan tämäkin väsymystä?!😑❓
Intervalli loppuu tänään. Menen siis kotiin. Ihan hyviä keskusteluja hoitajien kanssa. Se on kai tämän käynnin parasta antia...
kivaa että oot päässy puhumaan jollekkin.
Oon kotona. Tänään en ole käynyt missään. Olen tehnyt käsitöitä. Ja jatkan niiden tekemistä... Vähän ahdistaa. Olen ottanut lääkettä. Päätäkin särkee.
Kurja, harmaaa, sateinen päivä.
Aion saada laihdutettua. Kesään on vielä aikaa... Ei riittävästi, mutta jotain kuitenkin.
Tänään olen pitänyt kirjaa syömisistäni. Olen ehkä syönyt liikaa, mutta tiedän kuitenkin, mitä olen syönyt. Aamulla ja päivällä söin Nutrilettia, iltaruoka oli ihan ruoka. Ehkä vähän liian iso annos, vatsa pömpöttää.
Haluaisin satuttaa itseäni.
En usko eettä syöt liikaa. Mahat on sellaisii että ne alkaa hetkessä oireilee jos jotain uutta tapahtuu.
Mansikat lopetti kasvamisen. Vahvistuuko ne nyt sit. En viitsi ottaa kelmua vieläkään pois. Pitää tänään laittaa vettä lautaselle. kastella jokainen kukkanen.
Mulla ei ole ollut sellaista tarvetta bulimikoida. Joskus on hirvee olo ja oon miettinyt sitä, mut en sit tehnyt. Mut mulla onkin nyt joku ihme vaihe menossa, josta en itekään tiä. En tiä pitäisikö olla huolissaan vai ei.
Aurinkoa ja hyvää mieltä, ystävä☺️❤️
On ilta. Väsyttää. Tekee mieli satuttaa itseäni. Mietin kuolemaakin. Luultavasti paras lähteä nukkumaan.☹️
Päivä oli taas iltaa parempi. Alkaa masentaa. Ja tekee mieli satuttaa itseäni. Nyt sen voisin jopa tehdä.
Sain tuttavalta tänään apua siivoamiseen. Tuntui heti paremmalta sen osalta. Kävin myös ostamassa käsityötarvikkeita. Jotain tilasinkin... Ei olisi varaa, mutta kun tarvitsen...
Väsyttää jo, vaikka kello tulee vasta kuusi.
Pääsitkö JP nukkumaan? Auttoiko?
Mullakin on vaihteeksi vähän liian vähän unta alla, mut pian pääsee taas petiin. Eikä huomenna ole aamupäivällä mitään niin voi ottaa rennosti vaikka sattuisikin heräämään aikaisin.
Hei, Soroppi! Kyllä se olo helpottaa ylensä aina yöunien jälkeen. Päiväunet ei siihen riitä. Nyt taas on helpompi olla. Vaikka mietinkin itseni satuttamista, on todennäköisyys sen toteuttamiseen melko matala. Matalampi kuin illalla.
Tänään tekisi toisaalta mieli mennä yhteen tilaisuuteen, mutta toisaalta haluaisin vain tehdä käsitöitä. Kaipa sitä ehtii tehdä käsitöitä, vaikka on muutaman tunnin kotoa poissa. Mutta en silti tiedä, jaksanko. Viitsinkö... Haluanko...?😑❓
Sain ajan ravitsemusterapeutille. Se menee reilun kuukauden eteenpäin.
Ostin eilen kankaan. Oletan sen olevan täyttä keinokuitua, mutta pesen sen varoiksi ennen leikkuuta, jos kuitenkin kutistuisi.
---
Tässä meni jokunen hetki syödessä aamupalaa ja kahvin keittoon... Olo on muuttunut... Olenkohan väsynyt? Mieliala laskee. Tuntuu, että melkein itkettää. En vain pysty itkemään. Itseni satuttaminen alkaa tuntua hyvältä idealta. Tai ei hyvältä, mutta toteuttamisen arvoiselta. Taidan jäädä kotiin. Teen käsitöitä... Vai kiinnostaako sekään enää...😞 On paha olla... En tiedä...
Halaus sulle, JP!