Hei Jardin Prive
Hienoa että voit paremmin. On sulla melkoinen lista hommia tälle päivälle.

Tsemppiä päivääsi🙂👍

Hei, Sarrukka.

Hetkittäin tuntuu, että voin paremmin. Toimintakyky on välillä parempi. Mutta nyt kuitenkin masentaa. Ja ahdistaa. Unohdin ottaa aamulääkkeet, ja ihmettelin, miten jo päivällä ahdistaa. Tyttö lähti kaverin luo. Ehkä sekin masentaa. Olen vähän ommellut.

Mielenkiintoista sinänsä, että haluaisin soittaa ystäville, mutta en halua, että he häiritsevät minua. Haluan rauhassa ommella. Ja olla itsekseni. Viiltelen.

Niin, joo... Miten sinä voit, Sarrukka?

Hei!
Haluan tehdä itsemurhan. Sohvalla minulla on turvapaikka jossa en tee itsemurhaa,niin olen sopinut, Siellä minulla on raamattu ja askel-lehti. Sinne käperryn.

Arka, pysy sohvalla. Pidä Raamattua vaikka pään alla. Siinä on turvasi!

Olin päivällä yhdellä retkellä. Yksi ystävä oli mukana. Nyt kotona. Olo ihan kauhea. Otin pari nappia. Mullakin olo, että olisi helpompi olla kuolleena.

Mikä tahansa addiktio, itsemurhan ajatteleminenkin on addiktio tuossa vaiheessa kun sitä koko ajan ajattelee, viiltelty, tupakointi, alkoholi, lääkkeet, mikä tahansa, ei parane muutoin kuin vieroittamalla ajatukset siitä ja keho myös. ja se ei onnistu kuin pieni askel kerrallaan, ihan minuuttipeliä joskus, että saa siirrettyä ajatuksen pois.
Olen itsekin addikti-ihminen ja tiedän kuinka vaikeaa on yrittää hampaat irveessä olla tekemättä jotain mitä ei saisi tehdä, mutta kun lakkaan taistelemasta ja sanon itselleni että en nyt ajattele sitä, en tee, siirrään myöhemmäksi ja käytän ajan johonkin muuhun mukavaan tekemiseen. Lähden vaikka kävelemään ulos. Lukeminen ei minulla onnistunut, koska olin liian hermostunut ja ahdistunut. Maalasin, piirsin, tanssin, juoksin, tein jotain mistä tuli se mielihyvä.
Pienin askelin, ensin myöntää että olen addikti ja sen jälkeen hakea apua, tukea muilta samassa jamassa olevilta. teitä on täällä nyt useita itsemurha-ajattelijaa, ettekö voisi alkaa tukemaan toisianne että pääsisitte irti siitä ajatuksesta?
Ja tärkeintä on että jos on saanut olla vaikka viisi minuuttia ilman itsemurha-ajatusta, niin kiittää siitä ja nauttii kun ei tarvi ajatella sellaista. Kerätä kiitoksen aiheita, kaunis päivä, lapsi, eläin mikä tahansa siinä lähellä jota voi katsoa ja olla kiitollinen.
Hetki kerrallaan eteenpäin!

Hei!
Kiitos kun kirjoititte!
Yritän olla ajattelematta itsemurhaa viisi minuuttia kerrallaan. Minulla pyörii "sairaanhoitaja"-sana päässä, tuottaa tuskaa. Olen yrittänyt lukea turva-sohvalla. porukat nukkuu vielä. Sitten kun mies herää keitän kahvin. Katsomme varmaan televisiota. En nyt jaksa kirjoittaa pitempään mutta kirjoitelkaa minulle, saan siitä lohtua.

Hei arka, jospa tosiaan voisit olla ajattelematta viisi minuuttia itsemurhaa ja myös sairaanhoitaja sanaa, sekä yleensä mennyttä elämää. Ja kun meinaa ajatus karata menneisiin niin sano itsellesi etten vielä ajattele sitä, kohta mutten vielä, siten en ole pakkoajatuksen voimassa vaan siihen tulee vapaaehtoisuus ja silloin kykenet siirtämään sitä ajatusta aina vain eteenpäin, Kohta sinulla on viistoista minuuttia, sitten puoli tuntia ja ennekuin huomaatkaan on jo ilta etkä ole ajatellut itsemurhaa tai muutakaan ikävää asiaa.
Ala unelmoimaan, ja muutkin, unelmoikaa tulevasta, jotain pientä mukavaa tapahtuvaksi niin tulee parempi mieli.
Tärkein on kuitenkin että vain hetki kerrallaan kerryttää niitä viisi minuuttisia pötköön ja siten aivot ja mieli saavat uuden reitin.
Jos retkahdat, aloita heti uusi viisi minuuttinen. Se antaa itsevarmuutta että on itse oma herransa eikä mieli ja tunteet ole herrana.
hyvä Arka!

Kiitos Salainen! Yritän tehdä sitä mitä neuvoit!

Hei Jardin Prive ja Arka!
Toivon teille kovasti voimia taisteluissanne! Itse olen kärsinyt masennuksesta useita kertoja elämäni aikana, ja nyt olen taas ollut masentuneena pidemmän aikaa. Etsin apua netistä ja laitoin hakusanaksi toivoton masennus ja löysin nämä sivut. Kun luin teidän keskustelujanne, niin sain itselleni voimia niistä. Olette upeita ihimisä, kun toivotte toisille hyvää ja parempaa, vaikka voitte itse niin huonosti. Teillä itsellännekin on toivoa, kun on hyvyyttä! Löysin ajatuksistanne monia itseäni koskettavia asioita. Toivon teille kaikkea hyvää ja parempaa!🙂🌻

Hei, Arka, Salainen55 ja Nollomolla

Kiitos viesteistänne!🙂

Tänään taas huomasin miten muutamankin tunnin aktiivinen ja sosiaalinen toiminta väsyttää. Aamusta olin muutaman tunnin muiden seurassa, ja sen jälkeen... ei mitään. Väsyttää ja ahdistaa. Vedän rauhoittavia ja odotan, milloin voin mennä nukkumaan. Sitähän se masennus on... Osaltaan...

Hyvät yöt! Ihana ajatus, että muutaman tunnin kuluttua pääsen sänkyyn nukkumaan! Tuossa puoli tuntia makoilin, mutta päivisin - tai tässä tapauksessa illalla - en saa nukahdettua. Mutta siis uudestaan: Hyvät yöt!

😴

Hei.

Olen taas kovin väsynyt. Enkä huomennakaaan saa levätä kun on ohjelmaa. Odotan viikonloppua ja sitä, että saan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.

😴😴😴

NollaMolla: Kiitos kauniista sanoistasi ja kaikkea hyvää sinulle itsellesikin🙂🌻

Jardin Prive: Voimia ja jaksamista sinulle, hyvää viikonloppua ja toivottavasti saat levätä ja parempi putkesi voisi jatkua edelleen🙂👍

Hei, Autiotalon Kuunvalo.

Mulla päättyi yksi hoitosuhde eilen. Hoitaja vaihtaa työpaikkaa. Olen surullinen, kai. Mutta en saa juurikaan itkettyä. Hän on ollut tukenani, ja muistutellut vaikeampina aikoina sitä, että sairaalaan meno voi olla tarpeeellinen ratkaisu. Ja sitä olen joutunut tekemään aina välillä. Kyllä mulla on toinenkin, pitkäaikaisempi hoitosuhde, mutta nyt suren tämän päättymistä. Nyt alkoi itkettää...😭

Hei.

Olo oli herättyä ihan hyvä. Nyt ahdistaa ja masentaa ja kiukuttaa ja ihan mitä vaan... Olen silitellyt kankaita ja ollut yhteydessä miesystävään. On luultavasti pakkko ottaa rauhoittavaa. Kaunis sää, ja minä en aio ulos astua. ☹️