Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Hei, Jaana6!😍
Selviäisin hyvin taloudellisesti, ellei mulla olisi kulutusluottoa, jota siis maksan joka kuukausi. Ja kun rahat ei riitä, joudun "lainaamaan" itseltäni. Nyt tosin kevään käsityömateriaalit alkaa olla kasassa, jotan niistä ei tule enää isompia ostoksia. Sen pitäisi helpottaa taloutta! Kurssit tietysti maksaa, mutta nyt niitä on tullut rypäs. Eli kunhan ne saan maksettua, helpottaa. Luottokortti pitäisi taas saada piiloon. Pitää tarkistaa tavallisen tilin saldo, että tiedän, moneenko maitopurkkiin mulla on varaa...Siis loppukuun aikana...
Heräsin tänään kolmelta, ja kun mulla on sopimus itseni kanssa, ettei ennen kolmea nousta, niin nousin ylös. Nyt kuitenkin väsyttää ja on huono olo.
---
Tsekkasin tilin. Ei se tilanne ihan niin paha ole kuin pelkäsin. Saan loppukuun kahvit ja maidot. Onneksi pakkasessa on ruokaa, ja Nutrillettia kaapissa!
Leikkailen taas kankaita.
---
Musta tuntuu, etä paheneva masennus on nyt unohdettavissa - ainakin tilapäisesti. Tuntuu, että lääkkeen lisäys auttoi. Kiitokset lääkärille!
Mukavaa päivää teille kaikille!🌻🙂🌻
joutuu sit muutkin tarkistaa tilin saldoa ja miettii kaupassa, mitä ostaisi. Vaikka ei olisikaan kurssi maksuja yms. Kaikki maksaa vaan niin julmetun paljon. Ja sitten kun tulee ryppäänä että tarvii tota ja tota maksaa ja tätä.
Onneks tyttö on nyt mummilla viikon. Ylihuomenna tulee takuueläke, mut suurin osa siitä menee laskuihin ja bussikorttiin. Joten joudun jotenkin keksii miten pärjätä about ens kuun 4 pvä asti.
Tänään mentiinn kauppaan 25llä eurolla. Käytiin pakkaset kaupassa läpi ja siellä olikin halvalla 2½ kg herne-maissi-paprikaa ja sit oli 1½kg keittojuureksia. Jauhelihaa on onneks pakkasessa. Kyl mä pärjään tämän viikon.
Tiedän nyt reagoivani turhan voimakkaasti, mutta en voi muuta. Rikoin tytön pienenä askarteleman työn, jota olen pitänyt esillä ja ajatellut sen nähdessäni häntä. Kai tämä sitten on sitä epävakautta? Itken ja haluaisin ongelmakäyttäytyä. Tuo halu on hyvin voimakas, enkä tiedä, mitä tulen valitsemaan. Itseäni en nyt sentään tapa tämän vuoksi... Kai...
jp, millainen olo tänään? Oletko päässyt yli jo? Ei se varmaan maailmaa kaada, vaikka susta tuntuukin niin. Voimia!
Olen hengissä. Vielä pettynyt ja surulllinen. Ahdistunutkin, mutta kestän kai tämän. Tyttö tuleee huomenna yöksi. Saa nähdä reagoiko mitenkään rikkoutumiseen. Olen sen kuitenkin saanut liimattua kokoon. Toivottavasti kestää!
En tiedä, ehkä tämä on väsymystä. Tai vaikeutuvaa masennusta. Haluan kuolla. En kuitenkaan tee sitä. Hakeudun todennäköisesti ennen mitään tekoa päivystykseen. Taas ollaan tilanteessa, etten voi mennä päivystykseen, on vain selvittävä. Ensin tulee tyttö ja sitten lähden reissuun. En tiedä pitäisikö mun soittaa jo johonkin. Mitä se hyödyttäisi?!😑❓
Menen nukkumaan.
Ei tuo kuolemanhalu ollut pelkkää väsymystä. Tilanne ei ole vielä kovinkaan vakava, mutta...
En tiedä...
Masennus on vaikeutumassa. Välillä tuntui jo siltä, että lääkityksen nosto auttoi, mutta en nyt ole enää varma asiasta..
Lähden suihkuun. Pakko...
Haluaisin vahingoittaa itseäni. Kertaalleen kynsin. Ongelmakäyttäytymään enempi en ole vielä ryhtynyt.
Leivoin laskiaispullat. Täytteet on kaapissa odottamassa tyttöä...
Pystyn tällaiseen, vaikka olo on kehno. Kaupassa sain ahdistuskohtauksen.
Huomenta. Nukuin yhteensä liki 11 tuntia, ja unohdin illalla ottaa lääkkeet. Nyt on huono olo. Otin osan iltalääkkeistä nyt aamulla, ettei olisi sen takia huono olo. Saa nähdä, miten tämä menee. Otin nyt myös aamulääkkeet ja tarvittavia. Huolestuttaa.
Aion yrittää siivota tänään. Ainakin imuroida. Ja tiskata. Ehkä leivon sämpylöitä, kun eilen tein pullaa.
Väsyttää.
Muistelen menneitä asioita. Suhdetta ex-puolisoon, ihastuksia...
voi sua *hali*.
Millaisia sämppiksiä teet, jos teet? Mä teen sellaisii että heitän taikinaan hiukan kaikkea mitä kaapista löytyy.
Mun pitäisi siivota täällä, mut en jaksa. jääkaappi pitäisi siivota, saati ruokakaappi. Tai liinavaatekaappi tai oma kaappi. En vaan jaksa. Toivon että toi uusi lääke antaisi voimia, mut nyt ei ainakaan ole olo menny ku samanlaiseksi. Samanlaiseksi luovuttaja tyyliin.
Kiitos, Saloka!
Sämpylät teen samalla periaatteella kuin sinä, eli vähän kaikkea kaapista löytyvää... Mutta en tehnyt eilen sämpylöitä. Enkä tee tänään. Lähden illalla miehen luo viikoksi. Tyttö nukkuu vielä...
Olen alkanut nukkua pitempään. En tiedä, miksi. Enkä tiedä sitäkään, tykkäänkö asiasta... Oma aika jää vähiin. Ja sitten kun aamusta pitää lähteä liikkeella, joudun nousemaan oikeasti itselleni aikaisin. Ja se on aina vaikeampaa kuin se, että heräisi luonnostaan aikaisin.
Tunnen itseni urheaksi, kun kävin suihkussa. Ei tarvitse heti miehen luona mennä kylmään kylpyhuoneeseen suihkuun.
Yritän tiskata astiat pois, ennen lähtöä. Ja jääkaapista pitää laittaa tavaraa pakkaseen. Ja roskikset pitää tietty viedä.
Tuntuu tuskallislta tietää, etten näe tyttöä vähään aikaan. Tai sitten vähän pitempään. Mitenköhän sitten menee, kun hän on täysi-ikäinen...? Haluaako käydä äidin luona edelleen???! Luulen, että abivuosi mennään vielä näin, mutta sitten hän on jo opiskelija, ja saattaa muuttaa jo omilleen. Silloin ainakin jään ilman hänen pitempiä vierailujaan. Pitää kysyä äidiltäni, miltä hänestä tuntui, kun muutin omilleni aikoinaan...
Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!
miten voit?
Hei, Saloka! Kiitos, kun olet kiinnostunut kuulumisistani!☺️❤️☺️
Olin miehen luona reissussa vajaan viikon. Nyt taas kotona. Koko ensi viikko on ohjelmaa. Pelkään, etten jaksa. Vaikka päivässä olisi vain yksi meneminen ja yksi mun luona vierailu, tuntuu se liian uuvuttavalta. Taidan lähteä nukkumaan....
J.P.😴😴😴
Kulunut yö on mennyt valvoessa. Ehkä jännitän päivällä olevia juhlia. Suihkussa pitää käydä. Ja pukeutua parempiin vaatteisiin.
Ostin reissussa ollessa kankaita. Pienet palat olen jo melkein kutistanut. Isommat vaatii pesukonetta. Pyykkkitupa on aika varattu, mutta sain varattua vuoron alkuviikkoon. Saan samalla pestyä pyykit...
Olin vajaan viikon miehen luona. Nyt on ikävä häntä. Mikä elämässä on tärkeää?
En halua muuttaa pienemmälle paikkakunnalle. Harrastusmahdollisuudet on täällä hyvät. Ja tyttö asuu täällä! En ole todellakan valmis muuttamaan! Eikä mieskään... Silloin se siis tarkoittaa etäsuhdetta.
En ole saanut laihdutusta alkuun. Olen pettynyt itseeni.
Kotona pitäisi taas järjestää paikat. Kankaita, vaatteita, kaikkinaista tavaraa pöydät ja sänky täynnä. Konmarin opit ei ole vielä toimineet tai kunnolla edes alkaneet. En tiedä, haluanko luopua mistään. Toisaalat pitäisin sellaisesta elämästä, johon kuuluisi vähemmän tavaraa.
Ja tuohon nähden on kovin ristiriitaista, että viikolla tilasin lisää käsityömateriaalia. Ja suunnitelmissa on, että hankin niitä lisää. Ja keskeneräisiä töitä on jo paljon. En tänään ehdi tekemään käsitöitä. Josko huomenna ehtisin... Kaipaan käsitöitä...
Menee tämäkin yö valvomisen puolelle...😟
Flunssa jatkuu, mutta onneksi lievänä. Pääsen kursseilleni. Nenäliinoja täytyy ostaa lisää.
Viikonloppuna tapasin vanhoja opiskelututtuja. Nyt on olo masentunut. Muut on menneet eteenpäin. Siltä se ainakin lyhyissä keskusteluissa vaikutti. Minä olen "päässyt" eläkkeelle asti.☹️ Ehkä muillakin tosuus on toinen, kuin mitä esiteltiin. Poistuin kesken tapaamisen.
Sain eilen ommeltua. Teen juuri nyt toppia viskoosista. Vaikeaa, kun kangas luistaa. Teen samalla kaavalla toisenkin paita/housu -yhdistelmän. Tänään mulla on pyykkitupa varattuna iltapäivällä. Saan kutistella kankaita.
Väsyttää, mutta en saa enää unta. Yritin... Ja on pakko yrittää toisenkin kerran. Mulla on oikeastaan paha olo väsymyksestä. Toivottavasti nukun.😴