Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
mä pystyin 17 päivää olee oksentamatta. nyt kaikki ruuat tekee pahaa. söin just ja ajattelin tulla koneelle, kun on niin huono olla. jos saisin ajatukset johonkin muualle.
Hei, Saloka!😍 Sä oot kestänyt oksentamatta paljon pitempään kuin minä! Mä oksensin taas tänä aamuna. Ylitin/ohitin ruokasuunnitelman. Odotan nyt vielä vähän ennen kuin syön aamupalan. Siinä menee puuroa marjoilla.
Mulla on kurssi tänään. Pitäisikohän aloittaa jo lääkkeiden ottaminen? Jännitän ja ahdistun tilanteesta. vaikka se onkin mukavaa. On mulle niin suuri mörkö tuo paniikki! Kun se vain kestää ja kestää.
Teeen käsitöitä tässä netin äärellä.
Olin viikonlopun intervallilla. Tyttö soitti. Masennus pahenee.
Väsyttää. Nousin taas aikaisin. Ohjelmaa on tälle viikolle ja oikeastaan ensi viikollekin vähän liikaa. Valmistaudun ennakkoon sen, mitä voin. Ystävänpäivä-kortit valmistunevat kai teemalla "jokainen päivä voi olla ystävänpäivä". En saa niitä tiistaiksi millään perille. Tuskin edes valmiiksi.
Mieliala laskee. Varsinkin väsyneenä. Kuolemanhalukin kurkistelee nurkan takaa. En tiedä, miten selviän!😑❓ Yksi hoito, jonka varaan olin laskenut paljon, ei onnnistu. Olen kovin pettynyt. Mua pelottaa tuleva.
Otan vielä toisen siiderin ja menen nukkumaan... Aamulla jälleen kohtuu aikainen herätys. On taas yksi kurssi. Jonka panikoimista pelkään. Se ahdistaa jo vähän ennakkoon. Toisaalta viime kerrat on menneet hyvin.
☺️❤️
mulla tuntuu että pää räjähtää täällä kotona. Tyttö sairastaa ja mun pitäisi olla joku... haluaisin va paeta pois...
Olin juuri äsken kavereiden luona kahvilla, käytiin pizzalla, ja palattiin kahville.
Yks kaverini on jo ½ vuotta yrittänyt hankkia passin, mutta ei ole vielä tehnyt sille mitään.
Hei, Saloka ja Jaana6!😍😍 Ihanaa, että olette käyneet kirjoittamassa, vaikka musta ei ole kuulunut pariin päiväään mitään. Kovin mukavalta tuntuu, ettei ole jo unohdettu!🙂
Oon ollut kiireinen kaikkien kurssieni suhteen. Tänäänkin menen yhdelle.
Toimintakyky on ihan hyvä. Ja ehkä mielialakin vähän parempi. Eli voi olla, että lääkkeen nosto tehoaa. Voi myös olla edllisestä johtuen, ettei mun masennus olekaan niin riiippumaton lääkkeistä kuin olen luullut. Eli siiis lääkkeet voivat tehota mun masennukseen.
Oon ollut kurseilla koko loppuviikon. Enkä ole sanut paniikkikohtausta. Olen tosin lääkinnyt itseani tehokkaasti rauhoittavilla. Mutta kuten olen sanonut, pidän tärkeämpänä oallistumista kuin sitä, että lääkkeet menisi ihan oikein...
Tää kulunut viikko on ollut tiivis. Ja tiivis on myös ensi viikko, ei tosin ihan yhtä vaativa kuin kulunut. Eli viikolla on normaalit kaksi kurssia. Yhtenä iltana ruokakurssi ja viikonloppu kurssilla. Jaksan kunhan nukun kohtuuudella. Eilen menin nikkkumaan ennen kahdeksaaa. Eihän sitä uuten nousisi ennen kolmea...😋 Kaipaan omaa aikaa ja otan sen täältä aamusta... Tosin eihän mun aikaa vie muut kuin minä itse...😀
Eilen väsähdin jo ilta-seitsemän jälkeen. Siinä määrin rankka kurssi ja aikainen herääminen.
Olen siitä kai jo kirjoitanutkin, mutta toistan sitten itseäni... Viime talvena masennuksen ollessa vaikea, en uskonut, että koskaan tavoittelisin hyvää oloa. Silloin uskoin, että hyvä olo on vain välivaihe ennen seuraavaa huonoa vointia. Nyt kuitenkin pidän jossain määrin mahdollisena, että hyvä vointi on jossain määrin mahdollinen. Pelkkään tosin nytkin voinnin huononemista.
Piirsin äsken yhden kesämekon kaavat. Olen tehnyt mallilla jo aiemmin, mutta kaavoista en enää tiennyt, mistä ne löytäisin.
Söin aamusta vege-juustopihvin. Siitä tuli niiin epätoivoinen olo, että yritin sen oksentaa pois, mutta en sanut sitä ulos. Olen pettynyt itseeni. Miksi yleensä ostin koko tuotteen. Nälästä ja väsymyksestä kai...
Sain käytyä suihkussa. Olen siitä ylpeä. ☺️ Nyt väsyttää. Ja on huono olo. Oksettaakin ihan oikeasti... Tänään on kuitenkin ohjelmaa; en voi jäädä kotiin.
olet ollut ahkera, hyvä 🙂👍.
Mä en näe sitä tervettä elämää tulevaisuudessa. Olen kai liian nega ihminen, mut mulla on tätä tasaista alamäkee ollu liikaa. Hyvä että sä näet ja jaksat uskoa siihen.
Kävin eilen ostamassa käsityömateriaalia. Rahaa meni, mutta tekemistä riittää pitemmäksi aikaa. Olen valinnut seuraavaksi työksi ehkä hankalimman mallin kuin, mitä koskaan. Riittää opettajalle neuvomista.😉 Pitää yrittää itse lukea ohjetta, että ymmärtäisi jotain. Siinä on muutama tosi vaikea juttu. En tiedä, oikaisenko jossain kohtaa.
Kävin eilen hierojalla Teki hyvää. Ja kipeää...
Hei, Saloka!😍
Pelkään pahoin, etten koskaan "parannu" paniikkikohtauksista. Eilen oli taas yksi... Vaikka otin lääkkeitä, ei se meinannut mennä ohi...
saanko kysyy? millaisii sun kohtaukset on? Mä luokittelen omiani ahdistukseksi, mut moni luokittelee niitä paniikiksi. Jos mä muistelen viikko sitten olevaa kohtaustani. Tuli hirvee huono olla, väsynyt, tulin ylivilkkaaksi, lopulta se jatkui niin että tuli kylmä ja heikompi olo ja sit aloin täristä ja hikoilla. Sit 2 h päästä se oli poissa. Jos oisin tajunnu ottaa temee, ni ei olis menny ehkä tohon pisteeseen.
saloka kirjoitti 14.2.2017 11:17
saanko kysyy? millaisii sun kohtaukset on? Mä luokittelen omiani ahdistukseksi, mut moni luokittelee niitä paniikiksi. Jos mä muistelen viikko sitten olevaa kohtaustani. Tuli hirvee huono olla, väsynyt, tulin ylivilkkaaksi, lopulta se jatkui niin että tuli kylmä ja heikompi olo ja sit aloin täristä ja hikoilla. Sit 2 h päästä se oli poissa. Jos oisin tajunnu ottaa temee, ni ei olis menny ehkä tohon pisteeseen.
Hei, Saloka!😍 Toki saat kysyä...
Mä erotan paniikin tavallisesta ahdistuksesta. En oikeastaan tiedä, miten sen teen... Paniikin pelkään näkyvän muille. Olo on hyvin ahdistunut. En tiedä lyökö sydän nopeammin tai hengitänkkö nopeammin. Mutta keskeistä on peittää olo muilta. Pystyn nykyään kestämään paniikkikohtaukset ilman, että "menen paniikkiin". Mutta kyllä mut tunteva hoitaja jo näkee mun kasvoista, että mua ahdistaa. Miten paljon hän näkisi paniikista?! Ehkä mun hengitys muuttuu pinnallisemmaksi. Ja paniikkeja tulee enmmän uusissa tilanteissa. Kun koen, että joku tarkkailee mua. Pitäisi olla täydelllinen. Aina.
Oon saanut vähän pitkitettyä aamujen nousuja. Tai sitten käyn vielä torkuilla, kuten tänään.
Tänään on kurssia ja viikonloppuna on kurssia. Pitäisi ne kurssit maksaakin... Mutta mistä rahat? Saan ne - ehkä - maksettua ensi kuun eläkkeestä, mutta sitten on pidettävä tiukka talouskuri. Ei ylimääräisiä ostoksia. Se on mulle hankalaa. Tosi hankalaa!
Suihkussa pitäisi käydä, mutta kun ei huvita. Ehkä mä saan kuitenkin kammettua itseni sinne nyt aamusta. Märät hiukset on ikävät, vaikka ne sa kuivaajalla aika kuiviksi, mutta se tuntuu ylimääräiseltä työltä. En pidä siitä... No nyt lähden sinne kastumaan. Ei kai tästä muuuten mitään tule...
Moi. Elämä on aika kallista, eikä pitäisi elää yli varojensa. Säästäminen on kannatavaa, ja
sillä saa raha-asioihinsa vähän liikkumatilaa. Hyvää jatkoa, äläkä murehdi suotta.☺️❤️