Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Hei,
Mistähän aloittaisi, kun mielen päällä niin paljon asioita.
Nyt on jo pitemmän aikaa tuntunut raskaalta tämä elämä. Nukkuminen on katkonaista ja yöllä kun herää, niin ensimmäisenä mielessä kuolema. Niinpä, kun vaan kuolisi pois jotenkin. Mietin kuolemaa jokapäivä. Itsemurhaakin miettinyt paljon, mutta olen nyt tullut siihen tulokseen, että siihen minusta ei ole, vaikka oikeasti haluaisinkin jo lähteä täältä. Siis todella haluaisin.
Tämä yksinäisyys on todella raskasta. ☹️ Ihmistä ei ole luotu yksin olemaan. Näin väittisin. Olen työelämässä oleva mies(lähempänä kolmeakymmentä), mutta se onkin ainoa henkireikä edes jollain tapaa. Oikeastaan ainoa sosiaalinen tapahtuma. Ajatella jos en olisi työelämässä... Olisin totaalisen yksin. Vaikka kyllä se välillä tuntuu juuri tuolta.
Elämä junnaa paikoillaan. Tuntuu, että olen tippunut johonkin kuiluun.
Perhesuhteet on mitä on. Muutama kaveri löytyy ihan työelämän ulkopuolelta, mutta siinäpä ne onkin. Ovat perheellisiä, omat asunnot ja muutenkin löytäneet elämälle merkityksen (uskoisin).
Omat seurustelusuhteet, noh niitä nyt ei oikeastaan ole ollut mun elämässä. En tiedä miten näin on päässyt käymään. Ehkä en ole mikään "ihannemies". Olen kyllä yrittänyt kaikenmaailman deittisivuilla, mutta tuloksetta. Karu totuus iskee päin naamaa. En tiedä, jos mulla olisi paljon parempi sosiaalinen verkosto ollut aikoinaan (kavereita), niin olisiko tilanne nyt toinen. Tuntuu vähän myöhäiselle nyt.
Baaritkin tuntuu vähän huonolle paikalle löytää kumppani, melu ja jne. Muutenkaan harvemmin tulee baareissa käytyä, koska ei ole kenen kanssa lähteä. Yksinkään en viittis lähteä. Olen täysin hukassa kumppanin löytämisen suhteen. En vaan keksi enää mitään.
Tyhjä ja mitäänsanomaton olo on. ☹️
Hei, Werner! Hyvä kun kirjoitit olostasi. Tunnistan tuon itsetuhoisuuden. Olen nyt illasta sen verran väsynyt, etten jaksa vastata pitemmin, mutta lupaan huomenna vastata sinulle paremmin. Mutta siis tosi hyvä, kun kirjoitit!
Hei, Werner. Ei ehtinyt viestini yollä näille sivuille asti, mutta nyt yritän vähän vastata...
Kuulostaa siltä, että olet masentunut. Tämä ei kuitenkaan ole sinulle diagnoosi, kun en ammattilainen ole. Tuntuuu vain niin tutulta! Kannattaisiko käydä lääkärillä? Mun mielestä kannattaisi. Mitä mieltä itse olet? Kuolemanhalu, yksinäiyyys... Mun mielestä masennuksen oireita.
En osaa tuohon kumppanin löytämiseen ottaa kantaa. Itse elän etäsuhteessa jo monetta vuotta, enkä usko tilanteen siitä muuttuvan. Ystäviä mulla on muutamia, ei montaa, mutta koen sen riittävän.
Jotain harrastusta usein ehdotellaan yksinäisyyteen ja kumppaninkin löytämiseen. Onko sinulla harrastuksia? Edes yhtä? Voisiko sellainen löytyä? Oletko kiinnostunut jostain? Voisiko siitä löytyä jotain uutta harratuksen poikasta. Harrastus tuo mahdollisesti mielihyvää ja sosiaalisia kontakteja, vaikkei sen läheisempiä ystävyys-suhteita syntyisikään. Tosin masentuneena mikään ei yleensä kiinnosta eikä juuri jaksakaan tehdä mitään. Siispä ehdotan jälleen masenuksen hoitoa.
Kirjoita lisää niin voidaan yhdessä mietiä, mikä sinulle olisi parasta. Ja ehkä tämä kirjoittaminen voi vähentää sitä yksinäisyydenkin tunnetta... Voimia sinulle!
Vuosi sitten olin masentumassa vauhdilla. Nyt toivon, ettei niin käy nyt. Jotenkin kuitenkin pelottaa. Lääkitys on nyt ollut sama syksyn. Viime vuonna vähennettiin - liikaa... Ei siis ole sitä syytä masennuksen uusimiseeen. Mutta onko jotain muuta? Magneettihoidosta alkaa olla sen verran aikaa, että sen teho alkaa luultavasti hiipumaan, kun en ole saanut ylläpitohoitoja. Siinä yksi iso syy masennuksen palaamiseen. On oikeasti tarvetta huolestua... Onhan mun lääkitystäkin rukattu viimeisimmän masennnuskauden jälkeen alkusyksystä. Voihan sekin helpata, mutta silti... Pelottaa...
Kiitos vastauksesta Jardin. ☺️
Minustakin tuntuu, että tämä on masennusta. Vähän niinkuin kierre, mikä ruokkii itse itseään. Kun oon yksinäinen, niin se aiheuttaa masennusta (siis yksi osasyy).
Olen kerran käynyt lääkärissä muun asian vuoksi ja ohimennen maininnut asiasta (mahdollisesta masennuksesta). Keskusteltiin lääkärin kanssa tovi ja teki mulle lähetteen toiselle lääkärille.
Kävin siellä ja keskusteltiin. Yritin olla mahdollisimman rehellinen, mutta jokin tässä masennuksessa on niin hävettävää, että yritin itselleni vakuutella mielessäni, että "tää menee ohi". Ja lääkäri sanoi, että oot heti yhteydessä jos tuntuu, niin katotaan mitä tehdään.
En ole ollut yhteydessä, vaikka ehkä nyt ois pitänytkin..
Tietysti on nuo masennuslääkkeet, mutta tuntuu että ne jakaa mielipiteitä aika paljon. Poistaako ne tosiaan masennuksen ja jääkö niihin koukkuun? En mitä muita sivuvaikutuksia?
Jardin; saanko kysyä mitenkä etäsuhde toimii? Olet ilmeisesti tyytyväinen? Ainakin luottamus pitää olla kohdillaan, kun toinen niin kaukana asuu. 🙂
Kyllä minulta löytyy muutamakin harrastus (itsenäisiä). Eli liikuntaa tulee harrastettua. On se välillä aika työn ja tuskan takana saada itsensä ulos. Mutta niinkuin sanoit, niin liikunnasta tulee se mielihyvä sitten jälkeenpäin. Ei siis välttämättä tunnu itse liikunan aikana, mutta kun käynyt suihkussa ja vähän syönyt jotain, niin hyvälle tuntuu. - Ainakin sen hetken aikaa.
Werner kirjoitti 21.12.2016 9:28
Kiitos vastauksesta Jardin. ☺️
Minustakin tuntuu, että tämä on masennusta. Vähän niinkuin kierre, mikä ruokkii itse itseään. Kun oon yksinäinen, niin se aiheuttaa masennusta (siis yksi osasyy).
Olen kerran käynyt lääkärissä muun asian vuoksi ja ohimennen maininnut asiasta (mahdollisesta masennuksesta). Keskusteltiin lääkärin kanssa tovi ja teki mulle lähetteen toiselle lääkärille.
Kävin siellä ja keskusteltiin. Yritin olla mahdollisimman rehellinen, mutta jokin tässä masennuksessa on niin hävettävää, että yritin itselleni vakuutella mielessäni, että "tää menee ohi". Ja lääkäri sanoi, että oot heti yhteydessä jos tuntuu, niin katotaan mitä tehdään.En ole ollut yhteydessä, vaikka ehkä nyt ois pitänytkin..
Tietysti on nuo masennuslääkkeet, mutta tuntuu että ne jakaa mielipiteitä aika paljon. Poistaako ne tosiaan masennuksen ja jääkö niihin koukkuun? En mitä muita sivuvaikutuksia?
Jardin; saanko kysyä mitenkä etäsuhde toimii? Olet ilmeisesti tyytyväinen? Ainakin luottamus pitää olla kohdillaan, kun toinen niin kaukana asuu. 🙂
Kyllä minulta löytyy muutamakin harrastus (itsenäisiä). Eli liikuntaa tulee harrastettua. On se välillä aika työn ja tuskan takana saada itsensä ulos. Mutta niinkuin sanoit, niin liikunnasta tulee se mielihyvä sitten jälkeenpäin. Ei siis välttämättä tunnu itse liikunan aikana, mutta kun käynyt suihkussa ja vähän syönyt jotain, niin hyvälle tuntuu. - Ainakin sen hetken aikaa.
Hei, Werner!🙂
Miksi koet masennuksen hävettävänä? Se on yleinen sairaus. Kuka tahansa - melkein ainakin - voi siihen sairastua. Jos kuitenkin ottaisit yhteyttä siihen lääkäriin. Hänhän jo oikeastaan tarjosi sinulle apua!
Masennuslääkitykseen ei jää koukkuun. Voi tulle aloitusoireita ja lopetusoireita, mutta ne eivät tarkoita riippuvuutta. Aivot vain tarvitsevat aikansa sopeutua uuteeen tilanteeseen.
Mulla lääkkeet vaikuttaa. Sitä ei välttämättä huomaa niin selvästi kun niitä syö, mutta kun lääkitys loppuu, tulee olo huonommaksi. Vaikka lääkkeillä ei ole mulle "täysin parantavaa" vaikutusta, on niillä kuitenkin merkitystä. Joku hyötyy lääkityksestä enemmän kuin joku toinen, mutta sitä ei voi tietää, kenellä teho on paras. Ja voi olla, että joutuu kokeilemaan useampaa lääkettä ennen kuin "se oikea" löytyy.
Niin, etäsuhteesta... Vaihtaisin sen mielelläni lähisuhteeksi, mutta se ei ole mahdollista, ainakaan tällä hetkellä. Luotan mieheeni. Hän kaiketi muínuun. On tässä ainakin omaa aikaa eikä joka asiassa tarvitse ajatella toista...
Voisitko löytää harrastuksen joka olisi sosiaaalisempi? Liikunta on hyväksi aina, mutta jotain muutakin?
Hyvää joulunodotusta sinulle! Miten vietät joulun? Oletko yksin vai esim, sukulaisten seurassa? Kuitenkin kaiken kaikkiaan, voimia sinulle!
JP
Se on aatto... En vietä sitä yksin, vaikken miehen kassa olekaan viettämässä joulua. Olen paistanut joulutortut tänä aaamuna ja käynyt suihkussa, pedannut sänkyyn puhtaat lakanat ja nyt pesen käytetttyjä lakanoita.
Olin pari päivää intervalilla sairaalassa. Seuraavan kerran vuodenvaihteen jälkeen.
On jotenkin hankala olla. Kaikesta hyvästä huolimatta. Haluaisin ongelmakäyttäytyä. Mutta kun en ole sitä tehnyt melko pitkäään aikaan, en haluasi taas aloittaa... Miksen?😐 Kunpa tietäisin!
Mulla aloitettiin rautaläääke. Hemoglobiini hieman alle rajan. Syön sitä nyt kuukauden. Sitten katsotaan, onko arvo noussut. Vai tarvitseeeko tutkia tarkemmin.
On se kummaa, kun lukee lääkärin tekstistä, ettei ole ottanut kovinkaan vaarallista yliannostusta, ja todellisuudesssa on ottanut kaksinkertaisen yliannostuksen kuin mitä läkäri tietää, tulee silti olo, että pitäisi ottaa vielä isompi yliannostus. En sitä ole tekemässä, mutta mieli tekisi... sitäkin...
Siedettävää joulua!🙂👍
En tiedä miksi koen sen hävettävänä. Ehkä mä ajattelen olevani heikko, kun menen myöntämään semmoisen asian toiselle. Vaikka olenhan mä sen myöntänyt..
Tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat olleet sairaslomalla masennuksen takia, että sen puoleen ei mikään ihme juttu ole.. Mutta en tiedä miten pohjalla pitää käydä, ennekuin mä oikeasti haen apua... 😞
Tuosta harrastus jutusta en oikein tiedä. Mitähän sitä sitten keksisi.
Jouluna tulee vanhempien luona käytyä, ei sen kummempaa.
Mitä tarkoitat ongelmakäyttäytymisellä? Alkaa siis riehumaan? 😋
Äläs nyt mitään yliannostuksia. Mitä tuosta yliannostuksesta seuraisi?
Hyvät joulut sulle JP! 🙂
Hei. Menen veljeni luokse tänään juhlimaan joulua, illalla kotiin.
Pitäisi minunkin paistaa joulutorttuja, mutta taitaa jäädä huomiseen.😍
Hei JP, kiva kun kirjoitit aattokuulumisia 🙂 Toivottavasti joulutortut maistuu. Mä lähden ehkä kohta katsomaan jäikö riisipuuroa yhtään minnekään, vai menikö se jo kaikki eilen.
Mä olen joulun vanhemmilla, mikä on potentiaalisesti ahdistava tilanne, mutta toistaiseksi on mennyt hyvin. Eilen suorastaan ihmettelin että onpas seesteinen olo. Toivottavasti jatkuu yhtä rauhallisesti.
Mä sain kans rautatabletit, kun kävin luovuttamassa verta. Ne ovat nyt taas alkaneet antaa tabletteja kaikille lisääntymisikäisille naisille, välillä niitä sai vain jos hemoglobiini oli matalalla.
☺️❤️
Werner kirjoitti 24.12.2016 10:31
En tiedä miksi koen sen hävettävänä. Ehkä mä ajattelen olevani heikko, kun menen myöntämään semmoisen asian toiselle. Vaikka olenhan mä sen myöntänyt..
Tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat olleet sairaslomalla masennuksen takia, että sen puoleen ei mikään ihme juttu ole.. Mutta en tiedä miten pohjalla pitää käydä, ennekuin mä oikeasti haen apua... 😞
Tuosta harrastus jutusta en oikein tiedä. Mitähän sitä sitten keksisi.
Jouluna tulee vanhempien luona käytyä, ei sen kummempaa.
Mitä tarkoitat ongelmakäyttäytymisellä? Alkaa siis riehumaan? 😋
Äläs nyt mitään yliannostuksia. Mitä tuosta yliannostuksesta seuraisi?
Hyvät joulut sulle JP! 🙂
Hei, Werner!
Mä oon ollut eläkkeellä masennuksen takia yli 10 vuotta. Eikä se oikeastaan hävetä. En ehkä ihan jokaiselle asiasta kerro, mutta se on sitten eri asia....
Mulle ongelmakäyttäytyminen tarkoittaa viiltelyä, toisinaan myös oksentamista. Ja tietysti yliannostuksen ottamista. En ole mitään niistä nyt tekemässä akuutisti.
Hyvä, ettet ole koko joulua yksin, vaan käyt vanhemmillasikin.
Edes vähän iloa jouluusi toivotan!
JP
jaana6 kirjoitti 24.12.2016 10:48
Hei. Menen veljeni luokse tänään juhlimaan joulua, illalla kotiin.
Pitäisi minunkin paistaa joulutorttuja, mutta taitaa jäädä huomiseen.😍
Minä syön huomenna kotoana jouluruokaa, tänään menen sukulaisiin.
Joku päivä teen joulupuuron ja sen seuraksi sekahedelmäsopan.
Jyvää joulua sinulle, Jaana!
soroppi kirjoitti 24.12.2016 10:49
Hei JP, kiva kun kirjoitit aattokuulumisia 🙂 Toivottavasti joulutortut maistuu. Mä lähden ehkä kohta katsomaan jäikö riisipuuroa yhtään minnekään, vai menikö se jo kaikki eilen.
Mä olen joulun vanhemmilla, mikä on potentiaalisesti ahdistava tilanne, mutta toistaiseksi on mennyt hyvin. Eilen suorastaan ihmettelin että onpas seesteinen olo. Toivottavasti jatkuu yhtä rauhallisesti.
Mä sain kans rautatabletit, kun kävin luovuttamassa verta. Ne ovat nyt taas alkaneet antaa tabletteja kaikille lisääntymisikäisille naisille, välillä niitä sai vain jos hemoglobiini oli matalalla.
☺️❤️
Mä keittelen joku päivä riisipuuron. Ostin siihen ihan punaista maitoa... Tänään menen sukulaisiin, en kuitenkaan oman lapsuudenperheeni luo. Siellä on aina niin kireä tunnelma. Ainakin jossain vaiheessa. Valitsen nykyään toisin.
Pitää alkaa valmistautua lähtöön...
Hyvää joulua sinullekin, Soroppi!
On sitä tullut oltua viime joulun jälkeen aika kiltti!😉 Lahjoja sain sen verran. Eilen meni joulunvietossa rauhoitavia melko paljon. Ahdistus pyrki pintaan. Enkä halunnnut paniikkikohtausta toisten seurassa. Enkä sitä siten saanut.
Miehen kanssa oltiin aamusta hetki Skypessä ennen kuin hänen piti lähteä sukulaisiin. Sytytteli kyntttilöitä ja toivon, ettei palohälytin intoudu "kiljumaan" tästä määrästä.
Mulla on sumpliminen lääkityksen kanssa. Siihen lisättiiin rautavalmiste ja vatsansuoja-lääke Ja kun ennestään menee jo reilusti lääkkeitä, on lääkkeiden otot mietittää tarkkaan. Enkä vielä tiedä, miten ne saan otettua. Ainakaan tämä aamu ei mennyt putkeen.
Tahdon tänäänkin tehdä käsitöitä. Sain lahjakortin kangaskauppaan ja lankoja lahjaksi. Langat on kauniita ja ihanan pehmeitä. Mutta mitä niistä tekisin? Pitää googlettaa...
Mukavaa joulupäiväää jokaiselle!🙂🌻
Aloitin sukat kärjestä...☺️