Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Jardin Prive kirjoitti 25.11.2016 20:0
Kertokaa mulle, miksi on hyvä, etten vahingoita itseäni. Minä en nimittäin tiedä vastausta tuohon!
Hyvä ja iso kysymys. Mä en tiedä osaanko siihen vastata, mut ajattelen jotenkin niin että sä et ansaitse tulla kaltoinkohdelluksi, et itsesi etkä toisten taholta.
"Ruumiisi on temppelisi", olen kuullut jostakin - se on ikään kuin koti jossa sun mieli asuu. Ehkä, pitämällä siitä hyvää huolta siitä myös sun mielelle vois tulla parempi olla? Itse asiassa nykytiedon mukaan ei kai tehdä enää kovin selvää ruumis-mieli-kahtiajaottelua, koska ne on niin kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään.
Myös se, et jos se itsensä vahingoittaminen on sellainen asia jota tekee mieli tehdä aina pikkuisen enemmän, siinä saattaa huomaamattaan mennä liian pitkälle. Kroppa ei kestä loputtomiin. Ja vaikka vaikeasti masentuneena (eiks ne lääkärit olleet vähän sitä mieltä - vai muistanko oikein?) sitä voi olla vaikea uskoa, mä uskon että elämällä olis sulle vielä tosi paljon hyviä juttuja annettavana, eli mitään peruuttamatonta ei kannata mennä tekemään.
Mun tekis mieli kääntää sun kysymys toisin päin. Miksi se (itsen vahingoittaminen) tuntuu (välillä) hyvältä ajatukselta? Vai tuntuuko se?
Huh kun nämä on niin isoja kysymyksiä että pelkää sanovansa jotain väärää. 🤔
Toivottavasti sait nukuttua. 🙂 Mä valvoin myös myöhään, ja heräsin jotain tunti sitten. Näin unta että poliisit tiukkasi multa olenko pitänyt yhteyttä ihmisenkaltaisiin olentoihin (yritin olla niin kuin en yhtään ymmärtäisi mitä ne puhuvat, vaikka itse asiassa siinä unessa olin haltia, joka oli pitkään teeskennellyt olevansa ihminen). Yritin jotenkin pyöritellä sanoja niin että en valehtelisi mutta en myöskään paljastaisi mitään, mutta poliiseilla oli puolellaan puolituinen (joka myös teeskenteli ihmistä), joka jollakin laitteella (tai taikasauvalla, en ole ihan varma) skannasi mut sillein, että mun valepuku hävisi. Lähdin kuitenkin juoksemaan karkuun, semmoisesta 50-luvun tyyliin sisustetusta hotellista. Tais ne lopulta mut kiinni saada, mutta se ei ollut niin kovin vakavaa, olin siirtymässä siinä vaiheessa jo toiseen uneen, jossa Muumipeikko oli menossa tapaamaan Niiskuneitiä, joka asui semmoisella purjeveneellä.
Hei JP
Milloin sinä olet harrastanut seksuaalista puoltasi viimeksi?
Silloin kuin minulla oli itseni tuhoamisvimma, olin seksuaalisesti kykenemätön kontaktiin,
vaikka minulla oli haluja, en kyennyt tyydyttämään niitä, ja ne pääsivät patoutumaan,
josta sain todella huonon olon aikasiksi, jota selitin itsemurha halukkuudellani.☺️❤️
soroppi kirjoitti 26.11.2016 11:19
Jardin Prive kirjoitti 25.11.2016 20:0
Kertokaa mulle, miksi on hyvä, etten vahingoita itseäni. Minä en nimittäin tiedä vastausta tuohon!Hyvä ja iso kysymys. Mä en tiedä osaanko siihen vastata, mut ajattelen jotenkin niin että sä et ansaitse tulla kaltoinkohdelluksi, et itsesi etkä toisten taholta.
"Ruumiisi on temppelisi", olen kuullut jostakin - se on ikään kuin koti jossa sun mieli asuu. Ehkä, pitämällä siitä hyvää huolta siitä myös sun mielelle vois tulla parempi olla? Itse asiassa nykytiedon mukaan ei kai tehdä enää kovin selvää ruumis-mieli-kahtiajaottelua, koska ne on niin kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään.
Myös se, et jos se itsensä vahingoittaminen on sellainen asia jota tekee mieli tehdä aina pikkuisen enemmän, siinä saattaa huomaamattaan mennä liian pitkälle. Kroppa ei kestä loputtomiin. Ja vaikka vaikeasti masentuneena (eiks ne lääkärit olleet vähän sitä mieltä - vai muistanko oikein?) sitä voi olla vaikea uskoa, mä uskon että elämällä olis sulle vielä tosi paljon hyviä juttuja annettavana, eli mitään peruuttamatonta ei kannata mennä tekemään.
Mun tekis mieli kääntää sun kysymys toisin päin. Miksi se (itsen vahingoittaminen) tuntuu (välillä) hyvältä ajatukselta? Vai tuntuuko se?
Huh kun nämä on niin isoja kysymyksiä että pelkää sanovansa jotain väärää. 🤔
Toivottavasti sait nukuttua. 🙂 Mä valvoin myös myöhään, ja heräsin jotain tunti sitten. Näin unta että poliisit tiukkasi multa olenko pitänyt yhteyttä ihmisenkaltaisiin olentoihin (yritin olla niin kuin en yhtään ymmärtäisi mitä ne puhuvat, vaikka itse asiassa siinä unessa olin haltia, joka oli pitkään teeskennellyt olevansa ihminen). Yritin jotenkin pyöritellä sanoja niin että en valehtelisi mutta en myöskään paljastaisi mitään, mutta poliiseilla oli puolellaan puolituinen (joka myös teeskenteli ihmistä), joka jollakin laitteella (tai taikasauvalla, en ole ihan varma) skannasi mut sillein, että mun valepuku hävisi. Lähdin kuitenkin juoksemaan karkuun, semmoisesta 50-luvun tyyliin sisustetusta hotellista. Tais ne lopulta mut kiinni saada, mutta se ei ollut niin kovin vakavaa, olin siirtymässä siinä vaiheessa jo toiseen uneen, jossa Muumipeikko oli menossa tapaamaan Niiskuneitiä, joka asui semmoisella purjeveneellä.
Hei, Soroppi!😍
Jopa sulla oli uni!😀
Tuossa sun itsetuhoisuuden "karttamis"-kirjoituksessa mua kosketti ajatus siitä, etten ansaitse kaltoinkohtelua! Sitähän tuo viiiltäminen on. Vaikka siiä on puolensa ja apunsa, on se kuitenkiin itseni vahingoitamista.. Jään tätä miettimäään. Kiitos!
jaana6 kirjoitti 26.11.2016 17:58
Hei JP
Milloin sinä olet harrastanut seksuaalista puoltasi viimeksi?
Silloin kuin minulla oli itseni tuhoamisvimma, olin seksuaalisesti kykenemätön kontaktiin,
vaikka minulla oli haluja, en kyennyt tyydyttämään niitä, ja ne pääsivät patoutumaan,
josta sain todella huonon olon aikasiksi, jota selitin itsemurha halukkuudellani.☺️❤️
Harvakseltaanhan tuo on. Ollut jo jonkin aikaa. Ja yleensä sooloilua. Mulla ei noita halujakaan oikein ole. Ei edes sillloin, kun olen mieheni seurassa. Masennuksen piikkiin olen tuon heittänyt. Nyt kun masennus on jonkin verran helpottanut, en tiedä, mikä selitys nyt olisi...
Nukuin viime yön hyvin, noin 10 tuntia. Menin nukkumaan jo puoli kahdeksan aikoihin. Olin ihan puhki. Puoliltaöin heräsin ja olin ihan tokkurassa, kun kävin vessassa. Sain kävellä seiniä myöten. Rajut lääkkeet...
Tein eilen vähän käsitöitä. Himmelin olkia en ehtinyt hakemaan, kun oli kiireellisempää saada hankittua uusi puhelin. Puhelimen sain. Ja kankaita sain hankittua. Nyt tiedän, mitä haluan tehdä. Valmistelussa on työtä, mutta on se sen arvoista! Oon ihan täpinöisäni. 😋 En voi olla nyt kovin kauhean masentunut. Ehkä vain keskivaikeasti.... Miltäköhän tuntuisi, jos ei masentaisi lainkaan?!😐 En osaa kuvitella sellaista tilaa!!
täällä olen, vaikka hiljaa käynkin. Kauhiasti voimii...
Hei JP
Kuinka tulet toimeen miehesi kanssa? Oletko voinut kertoa hänelle masennuksestasi?
Kaipaako hän seksuaalisuuttasi? ☺️❤️
Hei, Saloka!😍 Mikäs kiire tässä valmiiissa maailmassa...😉
jaana6 kirjoitti 27.11.2016 13:22
Hei JP
Kuinka tulet toimeen miehesi kanssa? Oletko voinut kertoa hänelle masennuksestasi?
Kaipaako hän seksuaalisuuttasi? ☺️❤️
Hei, Jaana6!😍
Etäsuhteenahan tässä mennään. En tiedä, kaipaako kumpikaan enempää. Periaatteessa olisi kiva asua yhdessä, siinäkin olisi puolensa, mutta aika hyvin tämä menee näinkin. Oma vapaus on ihan erilainen...
Kylllä hän tietää masennnuksestani, ja joutuu sitä sietämään, kun sairaalajaksojen aikana ei nähdä edes Skypessä. Yritän kuietkin silloinkin voimieni mukaan soittaa. Tosin pahimmassa olossa sitä haluaisi unohtaa jopa läheisimmätkin ihmiset.
Seksiä hän ei vingu😋 Kun tavataan vietetään kohtuudella tuotakin elämänpiiriä.
JP
Tänään käyn ostamassa olkia. Pitää soittaa reseptin uusinta. Ja ottaa käyttöön uusi puhelin. Hankkia käsityömateriaalia...
Eilen lueskelin yhtä käsityökirjaa. Tuntui moni työ houkuttavalta.
En ole nyt tosiankaan kovin masentunut. On se jännää, että pahimmassa masennuksesssa en halua toipua... Ja nyt on ihan hyvä olla. Toimintakyky on parempi.. Tai ehkä ei sittenkään. En saa juuri tehtyä asioita. Silti tuntuu paremmalta. Siivota pitäisi. Ja se ei etene. Olen tiskit kuitenkin hoitanut joka ilta. Siitä voin antaa itsellleni papukaijamerkin. Pitäisi miehelle tehdä joululahja! Joku mahdollinen idea on, mutta en vielä tiedä...
Viime yö jäi vähän lyhyeksi. Tunnen itseni nyt väsyneeksi.
En ole ongelmakäyttäytynyt liki kuukauteen. Ja sen ajatukset on harventuneet. Nyt tosin kun asiasta kirjoitan, alkaa heti mieli toimia toisin.
hypin sivulta toiselle. Ahdistaa niin pesteleesti. Näin ihan ihme unta ja kirjoitinkin siitä. EI se kirjoittaminen paljoo auttanut. Jos jollekkin muulle auttaa se tieto, ettei ole yksin kauheiden unien kanssa.
Kädet hikoo, joka puolella hikoo. Päässä tulvii asioita. Pitää tehä ja mennä. Nyt. Jalat ei toimi. Miksi ne ei toimi. Munhan piti mennä jo tekemään jotain hyödyllistä. Taidan mennä tarttua vielä lasilliseen teehen ja sitten siinä samalla siivota ja sitten tarttua imuriin. JOs se auttais tähän ylivilkkauteen/ahdistukseen.
Hei kaikille!
En ole ehtinyt täällä käymään, oli jokseenkin kiire viikonloppu. Harvinaista minulle. Olin töissä lauantaina. Jaksoin, olin hyvällä tuulella enkä panikoitunut/ahdistunut ollenkaan ☺️ Ehkä juuri tuo tuli tarpeeseen ja sain siitä hieman lisää energiaa. Ja tällä hetkellä minulle sopiva määrä työtä, viikonloppuisin. Tällekin viikolle sain työvuoron.
JP, olet ollut mukavan aikaansaapa viikonloppuna 😀 Ja erittäin hyvä, että olet pystynyt olemaan ongelmakäyttäytymättä.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, yritetään jaksaa. 🙂🌻 Nyt on lähdettävä kauppaan, jääkaappi huutaa tyhjyyttä.
☺️❤️☺️ Hyvää jatkoa.
Oliko sinulla joku käsityö jota teit?😍
Hei, Jaana6!😍
Kysytkin... Vaikka kuinka monta, ja taas aloitin yhden... 😀 Pikkaisen tuo määrä ahdistaa, jotain olisi ihan kiva saada välillä valmiiksikin.
Ompelen, neulon ja teen ristipistoja, noin niin kuin tällä hetkellä Ja jokaista noista on ainakin kaksi kappapleetta työn alla...
Olin tänään ompelukurssilla, joka loppui nyt syksyn osalta. Uusi kurssi alkaa sitten tammikuussa.
Teeetkö sinä käsitöitä, en nyt muista onko ollut puhetta siitä...?
viveeka kirjoitti 28.11.2016 11:2
Hei kaikille!
En ole ehtinyt täällä käymään, oli jokseenkin kiire viikonloppu. Harvinaista minulle. Olin töissä lauantaina. Jaksoin, olin hyvällä tuulella enkä panikoitunut/ahdistunut ollenkaan ☺️ Ehkä juuri tuo tuli tarpeeseen ja sain siitä hieman lisää energiaa. Ja tällä hetkellä minulle sopiva määrä työtä, viikonloppuisin. Tällekin viikolle sain työvuoron.
JP, olet ollut mukavan aikaansaapa viikonloppuna 😀 Ja erittäin hyvä, että olet pystynyt olemaan ongelmakäyttäytymättä.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, yritetään jaksaa. 🙂🌻 Nyt on lähdettävä kauppaan, jääkaappi huutaa tyhjyyttä.
Hei, Viveeka!😍 Mukavaa, että sinulla oli mukavaa viikonlopppuna töissä! Haluaisin saada sivottua kotona. Mutta toimintakyky ei riitä moneen asiaan päivässä. Olin aamusta kurssilla, ja nyt iltapäivällä ompelin hiukan. Nyt olisi hetki aikaa järjestää paikkoja, mutta en taida jaksaa.
Hyvää viikon alkua sinullekin!
saloka kirjoitti 28.11.2016 10:45
hypin sivulta toiselle. Ahdistaa niin pesteleesti. Näin ihan ihme unta ja kirjoitinkin siitä. EI se kirjoittaminen paljoo auttanut. Jos jollekkin muulle auttaa se tieto, ettei ole yksin kauheiden unien kanssa.
Kädet hikoo, joka puolella hikoo. Päässä tulvii asioita. Pitää tehä ja mennä. Nyt. Jalat ei toimi. Miksi ne ei toimi. Munhan piti mennä jo tekemään jotain hyödyllistä. Taidan mennä tarttua vielä lasilliseen teehen ja sitten siinä samalla siivota ja sitten tarttua imuriin. JOs se auttais tähän ylivilkkauteen/ahdistukseen.
Tasoittuiko vilkkautesi siivoamalla. Mun pitäisi myös siivota täällä. En tiedä, miten saisin aloitettua.
En ole satuttanut itseäni - taitaa olla - kuukauteen. Välillä se tulee mieleen.