Yö on nukuttu kotona. Mitään pahaa ei tapahtunut. Tosin nyt aamusta ongelmakäytäydyin, eikä mikään tunnu riittävän. On kuin olisin antanut itsetuhoisuudelle pikkusormen, ja nyt se vie koko käden... Tein itse valinnan ongelmakäyttäytä. Siltä se nyt tuntuu, mutta ehkä en olisi voinut tavalleni mitään. Pidin ennakkoon lähes varmana tuota käyttäytymistä. Ja se helpotti jollain tavalla oloa.
En ole tottunut viime viikkoina nousemaan näin aikaisin. On paha olla fyysissti. Ja henkisestikin. Ahdistaa vähän. Kotona mun on alettava pystyä olemaan. Koti tuntuu turvalliselta, minä en. On oikeastaan ihan kiva olla kotona. Täällä on hirveä siivo ikkunarempan jäljiltä. Siivoamaan ja järjestelemään pitäisi päästä.
Kävin eilen ostamassa käsityömateriaaleja. Sain samalla reissulla lievähkön paniikkikohtauksen. Se kesti lääkkeistä huolimatta kai noin kolme tuntia.
Ahdistus kasvaa. En haluaisi vielä ottaa lääkkeitä.