Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Jardin Prive kirjoitti 15.10.2016 12:35
Hei, Saloka! Olen helpottunut hoitoon pääsystä. Hoitoajasta mulla ei ole nyt mitään tietoa, maanantahin tai pitempään. Enkä tiedä hoidon paikastakaaan. Mutta olo on keskimäärin vähän rauhoittunut.
Milloin sinun pitää mennä hoitoon? Ilmoittaako ne sinulle koska pääset ja mihin pääset?
Jaana6, hei.😍 Mä en koe itseäni yksinäiseksi mutta koen olevani yksin. Mutta onneksi sinulla on kissasi. Muistan yhden kesän, jolloin asuin kommuunissa. Yhdessä välissä kaikki muut olivat pitempään poissa. Olikohan se kolmas päivä, kun aloin puhua itsekseni...? Ihminen kaipaa seuraa. Tapaatko ihmisiä muuten kuin kaupan kassalla?
Hei, Saloka ja Jaana6.😍
Olen nyt sairaalassa. Huomenna selviää jatko. Vaihtoehtoja on muutama. Jotenkin en välitä, mitä tulee eteen. Melkein sama. Mutta vähän kuitenkin jännittää lääkärin tapaaminen. Olen nyt ollut hoidossa torstai-illasta.
Olen nyt suljetulla. Siirto tuli perjantaina. Tämä ei ole mulle oikea osasto, mutta parempaa ei juuri nyt ole tarjolla. Ja täällä mun on parempi (=turvallisempi) olla kuin avopuolella.
Huomaan itsessäni sen piirteen, minkä liitän masennukseeni, että vetäydyn muiden seurasta. Seuraan sivusta, mitä tapahtuu.
Hei, olen yrittänyt pitää jalat maassa, ja ajatella vain vähän.
Ihmisiä tapaan joskus ihan sattumalta ja joskus ihan tarkoituksella.
Hei JP.
Hyvä että olet turvallisessa paikassa ja voit vetäytyä syrjää yksinäsi. Se on varmaan vaikeaa
suljetulla osastolla, jossa on paljon porukkaa, ja kaikki vähän tungettelevia.
Hoito jatkuu...
Voimia sinulle Jardin Prive! Hyvä että saat hoitoa ja toivottavasti asiat lähtevät rullaamaan parempaan suuntaan 🙂👍
Minusta ei ole hetkeen kuulunut, olen ollut väsynyt ja miehen kanssa hiertää yhä. Saimme puhuttua asioita, lähinnä minun tilannettani auki ja kerroin että masentaa tämä koko elämä. Mikään ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään. Tiedän että mieheni yrittää auttaa ja ymmärtää mutta ei voi tehdä taikatemppuja oloni parantamiseksi ☹️ Ei ole töitä, ei ystäviä, ei harrastuksia (täällä maalla ei ole mitään) eikä ole rahaa mihinkään. Sanoinkin miehelle että haluan täältä maalta pois takaisin kaupunkiin, siellä voisi olla edes teoriassa mahdollista saada osa luettelemistani asioista, ennen kuin menetän toimintakykyni täysin masennuksen takia ☹️
Jaksamisia meille kaikille! 🙂🌻
☺️❤️☺️
Hei JP.
Onko sinulla kaikki hyvin siellä sairaalassa?
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä, JP 🌻🙂🌻
Istun iltaa kotosalla, kissa seuranain.
Ulkona alkaa olla pimeätä, ja yläkertaan muuttaa uutta väkeä.
Jotain ulkomaalaisia, puhekielestä pääteltynä.
Vielä en avaa TVtä.
Olen ottanut uuden tietokone ohjelman tietokoneeseeni, siinä voin harjoitella 10 sormi järjestelmää, muuten kirjoittelenkin 1 sormisesti tai joskus harvoin 2 sormisesti.
Mietin miksi opetella 10 sormi järjestelmää jos käyttää kuitenkin vain 1 sormia.😝
Hei JP
Kuinka sinulla nyt menee?
Hei, Saloka, Jaana6 ja Viveeka!😍 Kiitos, kun olette kyselleet kuulumisiani!
Olin puolitoista viikkoa toisella osastolla, jossa ei ollut nettimahdollisuutta. Nyt olen taas koneen äärellä.
Olen vähän paremmassa kunnossa kuin sairaalaan tullesssani pari viikkkoa sitten. Olen sairaalassa vielä luultavasti reilun viikon. Sitten alkaisi kotona olo. Olo on ahdistunut ja vähän pelokas.
Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille!
Jardin Prive kirjoitti 29.10.2016 10:27
Olin puolitoista viikkoa toisella osastolla, jossa ei ollut nettimahdollisuutta. Nyt olen taas koneen äärellä.
Olen vähän paremmassa kunnossa kuin sairaalaan tullesssani pari viikkkoa sitten. Olen sairaalassa vielä luultavasti reilun viikon. Sitten alkaisi kotona olo. Olo on ahdistunut ja vähän pelokas.
JP, onpa kiva kuulla susta! 🙂 Kotiin palaaminenko se ahdistaa/pelottaa, vai jokin muu?