Hei Viveeka.
Menin ATK-ryhmään, joka kokoontuu ohjaajan johdolla joka perjantai täällä lähellä, ja
sain apua ja neuvoja, ohjausta, ja puhelimeeni uuden suojauskoodin, ja tietokoneeseeni
uuden siivousohjelman, jota pitää muistaa käyttää.
Tänään olin talkoissa, ja sen jälkeen talkoo väen kanssa oli kokoontuminen talomme kerhotiloissa, jossa olin aikaisemmin ollut kokoamassa kerhotilan kalusteita, mukavaa
rupattelua ja hyvässä seurassa. Sain syödä mahani täyteen ja juotavaakin oli.
Illalla istun TVn ääressä todennäköisesti, vaikka olen aika huono katsomaan TVtä,
käyn välillä ulkona tupakalla, kuin tulee mielestäni jännä kohta.
Viime aikoina olen nukkunut aika hyvin toivottavasti myös jatkossa. Ensi viikolla on
tarkoitus lähteä ystäväni kanssa Tallinnan ristelylle, jos edunvalvontani vain lähettää
minulle lupaamansa rahavarat, toivottavasti ne tulevat maanantaina ettei minun tarvii
soittaa edunvalvontaani, ja kysyä miksi ne ei tulleet.
Eipä tässä muuta kuin hyvää jatkoa teille.

viveeka kirjoitti 8.10.2016 15:2

Jaana, menitkö atk-kurssille? (saitko asiaan apua?)

JP, piristikö muuttoapuna oleminen mieltä? Oletko kertonut ajatuksistasi, ongelmakäyttäytymisestä ja unettomuudesta kellekään, hoitavalle lääkärille esim? Oletko huomannut että hoidosta olisi ollut apua?

Miehen kanssa on sukset ristissä. Kilahdin eilen joten koko päivä oli pilalla, samoin tänään ollut samaa tunnetta. Eilisestä kauppareissusta piti tulla mukava kahdenkeskinen hetki, mökötin ja pidin mieheen välimatkaa. Ahdistaa oma elämä, tympeä mitäänsanomaton olotila jossa ei ole päämäärää. Täällä korvessa asuminen on alkanut ärsyttää. Surkea rahatilanne kiristää pinnaa. Ei ole mitään millä voisin edes yrittää aktivoida omaa päätäni. Tarvitsen nähdä ihmisiä, elämää ympärilläni vaikka juuri sitä kiirettä ja hulinaa lähdimme pakoon maalle. Väärä valinta. Olen sittenkin ehta kaupunkilainen vaikka yritin uskotella itselleni muuta. Mies yrittää mukautua jatkuviin päähänpistoihini ja tässä on lopputulos, valitan hänelle huonoa elämääni ja syytän häntä suunnilleen joka asiasta vaikka tiedän ettei mikään ole kuin omaa vikaani, mitäs minulla on tällainen pää 😞 Surkuttelen ja kierin itsesäälissä.

Teen asioita mekaanisesti, mistään en saa iloa. En syömisestä, en liikkumisesta. Kaikki on vain sarjoja liikkeitä. Tuntuu etten kuulu tänne, tähän kaupunkiin enkä tähän maailmaan. Ei auta kuin rämpiä eteenpäin. Koettakaa tekin jaksaa!

Ulkona tuulee ja on kylmä, hyi olkoon. Lupasin lapsille että leivotaan tänään. Odottavat sitä että päästään herkuttelemaan 😋

Viikonlopun jatkoja! 🙂🌻

Hei, Viveeka! Olit oikeassa tuon piristymisen suhteen. Saatiin samalla rupatella. Sekin teki hyvää. Paljon saatiin aikaiseksi ja paljon jäi tekemättä. Tuntui kuitenkin hyvälle olla apuna..

Nyt kun sain viime yönä nukuttua, hereillä pysyminen oli paljon helpompaa.

Olen kertonut voinnistani, ja myös viimeisimmästä yliannostuksesta, hoitavalle läääkärille. Hoitajaa en ole vielä sen jäljiltä nähnyt. En ole riittävän masentunut osastohoitoon. Ongelmakäyttäydyn jotenkin kuitenkin päivittäin. Se kai lasketaan enemmän epävakauden piikkkiin, johon osastohoitoa ei anneta. Osastolle, suljettulle, kuitenkin kaipaisin. Olen sen verran itsetuhoinen...☹️

Harmillista kun teidän viikonloppunne miehesi kanssa meni mönkään. Toivoitte varmaan molemmat toisenlaista viikonloppua. Ehtisittekö/pystyisitekö jonkinlaineen sopuun tai välirauhaan miehesi kanssa sunnuntaina?

Nyt mua alkaa väsyttää. Rauhallista jatkoa!

Hei. Unirytmini on normalisoitunut, ainakin kahden yön kokemuksella. Heräsin tänäänkin vasta viideltä. Olen vain menettänyt monta hyvää tuntia, jotka ovat olleet vain minulle! Eihän tässä ehdi mitään!

Haluaisin tänään tehdä käsitöitä koko päivän. Pitää täyden oma-itse -päivän! Kirkossa olisi vain mielenkiintoinen jumalanpalvelus ja jatko tilaisuus, jotka kiinnostavat, mutta ehkä olen liian arka menemään sinne yksin. Se oikeastaan voisi ratkaista tilanteen.... No, mietin vielä; se tekisi sellaisen 2 ½ tunnin tauon ompeluun,mikä ei kyllä olisi hirveän paha puute... Sen voi oikeastaa päättää vasta juuri ennen kirkonmenojen alkua. Vaikkakin haluaisin aina tietää asiat etukäteen. Ehkä tätä voi pitää harjoituksena epävarmuuden sietoon.😐

Huomenna tapaan papin ja käyn hoidossa. Ne siten viekin voimat. En varmaan huomenna saa itseäni käsitöiden pariin...

Kello vain laukkaa, ja minä en kestä perässä. Nukkuisinpa edes vain neljään!

Paino on pysynyt alle kaipaamani rajan. Hidasta tuo tiputus on. Mutta huomaan sitä tapahtuvan, tosin oksentamalla, Duphalacilla, kalotreita tarkkaan laskien... Ei ei kovin fiksusti, mutta tippuupa kuitenkin.😟

Viveeka ja Jaana6, taisitte keskustella tietokoneista...? (tarkastamaan en täältä pääse...) Mä olen aika epävarma koneen käyttäjä. Olen jonkin kurssin aikanaan käynyt, mutta en osaa tätä käyttää, kuin ihan rutiinihommissa. Jos saan koneen johonkin tilaan, josta en mitään ymmärrä, että miten pääsen takaisin, hätäännyn, ja kaikista muutoksista kun ei pääse käynnistämällä koneen uudelleen.

Mutta nyt lopetan. Juon tuon kahvikupillisen loppuun ja lähden omenoiden pariin...

Hyvää sunnuntaita kaikille!🌻🙂🌻

Olen ollut suljetulla osastolla pakkohoidossa, eikä se mitään herkkua ollut, mutta kyllä sinne
pääsee mielestäni helposti. Vaikeampaa on pysytellä vapaana, välillä se on kuin nuoralla
tanssia musiikin tahdissa. Itsetuhoinen en ole ollut enää vuosiin, mutta välillä joudun kiusaukseen tehdä jotain jolle kulle muulle, eipä mitään ole sattunut.

Minulla ei ole perhettä joten en tiedä kuinka vaikeata sinun Viveeka on tulla toimeen itsesi
kanssa kuin olet käyttäytynyt huonosti, mutta ihminen joka on tottunut tapoihisi saattaaisi
kummeksua sitä jos yht´äkkiä muuttuisit toisenlaiseksi.

Yö meni hyvin, mutta heräsin aikaisin aamulla.

Ongelmakäyttäydyin. Haluaisin satuttaa itsäni enemmän. Tiedän, mitä haluaisin tehdä, mutta joku pelko on takaraivossa. Tosin haluaisin niin äärimmäisiä asioita tapahtuvan.

Nyt mua masentaa. Alan olla väsynyt. Odottelen, jos tuki-ihminen soittaisi huomenna.

Haluan pelata satumalla. Jäillle en nyt pääse, kun jäitä ei ole. Lumeen en voi nukahtaa. Mitä jää jäljelle...?

Jaana6, mä oon ollut suljetulla useampaan otteeseen vapaaehtiosesti. Ja jos nyt joutuisin/pääsisin sairaalaan, haluaisin suljetulle. Koen oloni turvallisemmaksi siellä. Kaipaan tarkempaa valvontaa. Vähemmän mahdollisuuksia tappaa itseni. Ristiriiitaista, tiedän. Ehkä tilanne olisi toinen, jos olisin tahdon vastaisesti hoidossa.

Mä en halua herätä uuteen aamuun.

*hali*.
En tiedä mitä kirjoittaisin.

Se on taas maanantai 😳

Jaana, saitko rahaa että pääset reissuun? Toivottavasti! 🙂👍 Minulla on lahjakortti päivä Tallinnassa -risteilylle, on voimassa tämän vuoden loppuun. En tiedä tuleeko lähdettyä.

Jardin Prive, entä jos vain sanoisit että TARVITSET nyt hoitoa, olet mahdollisesti vaaraksi itsellesi? 😭 Oletko kertonut hoitajalle mitä asioita pyörittelet päässäsi? Koska olet selvästikin itsetuhoinen, pitäisi tuohon saada apua. Konkreettista apua. Olen huolissani sinusta! 😮 Toivon todella että saisit edes hieman elämäniloa itsellesi, ettei joka päivä olisi yhtä taistelua 🙂🌻

Viikonloppu meni kaikkinensa ihan pieleen. Olen niin turhautunut kaikkeen että tympii koko hela hoito. Tälläkään viikolla ei ole tiedossa mitään tekemistä. Lamaannun, en saa aikaiseksi mitään. Miehen kanssa on edelleen riitaa. Ei juuri puhuta keskenämme. Yritin selittaa oloani, toimettomuutta ja yksinkertaisesti inhoa omaan itseeni ja tilanteeseen. Ehkä mies ei osannut sanoa niitä asioita joita olisin halunnut kuulla, joten turhauduin lisää. Edes hän ei ymmärrä minun elämääni! Kukaan ei ymmärrä. Tuntuu että silmukka kiristyy kaulani ympärillä. 😞

Arvon jaksanko tänään käydä ulkona. Voisin mennä metsään huutamaan tätä oloa ulos.

Jardin Prive kirjoitti 9.10.2016 17:6

Ongelmakäyttäydyin. Haluaisin satuttaa itsäni enemmän. Tiedän, mitä haluaisin tehdä, mutta joku pelko on takaraivossa. Tosin haluaisin niin äärimmäisiä asioita tapahtuvan.

Nyt mua masentaa. Alan olla väsynyt. Odottelen, jos tuki-ihminen soittaisi huomenna.

Haluan pelata satumalla. Jäillle en nyt pääse, kun jäitä ei ole. Lumeen en voi nukahtaa. Mitä jää jäljelle...?

Jaana6, mä oon ollut suljetulla useampaan otteeseen vapaaehtiosesti. Ja jos nyt joutuisin/pääsisin sairaalaan, haluaisin suljetulle. Koen oloni turvallisemmaksi siellä. Kaipaan tarkempaa valvontaa. Vähemmän mahdollisuuksia tappaa itseni. Ristiriiitaista, tiedän. Ehkä tilanne olisi toinen, jos olisin tahdon vastaisesti hoidossa.

Mä en halua herätä uuteen aamuun.

Miksi et mene vain terveyskeskuksen päivystävälle lääkärille sanomaan tuota kaikkea?
Varmasti apua löytyisi, jos osaisit hakea sitä, kyse on nyt pikemminkin siitä osaatko?
Tosin voisi olla hyvä jos sinulla olisi joku joka vie sinut lääkärille...vaikka tukihenkilö?
Viveeka, Minä sain kyllä matkarahat...ja pääsen lähtemään Tallinnaan. Sinulla on nyt
sitten menossa todellinen kotikriisi josta selviydyt voittajana. Se on hyvä.
Minun täytyy lähteä miettimään mitä teen tänään, lähdenkö kuntosalille vaiko en, ja
menenkö moniäänisten ryhmään vaiko en. Hyvää jatkoa.

Kiitos, Saloka, Viveeka ja Jaana6 kirjoituksistanne!😍

Tiedän olevani itsetuhoinen, tiedän olevani vaaraksi itselleni, mutta mitä voin tehdä?!😑❓ Tyttö tulee viikonlopuksi. Tukihenkilölle sain ajan keskiviikoksi, avohoidon käynti on perjantaina, ja siinä on muuta asiaa. Mulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Sen perusteella mua ei oteta sairaalaaaan kuin enintään hetkeksi. Olen käynyt päivystyksessä sairaalassa. Viimeksi otettiin yön yli "tarkkailuun". En tiedä, mitä tehdä! Viime keväänä menin TK-lääkärin lähetteellä sairaalaan. Ja jäin sinne pitemmäksi aikaa. Nyt odotan keskiviikon tapaamista.

Tuntuu, että kaikki tapahtuu taas väärään aikaan. Lähtisin ehkä päivystyksen, jos tyttö ei olisi perjantaina tulossa. Vaikka tuskin mua sairaalaan otetaisiin sisälle tai pidettäisiin noin pitkään.

Olen viime yönä noussut taas yhden jälkeen eli olen väsynytkin. Kaikki tuntuu vielä pahemmalta.

En tiedä. En tiedä yhtäään.

Siis epävakaus masennuksen lisäksi.......

J.P.

Minulla on keskiviikkona psyk. pol. sairaanhoitajani kanssa keskusteluaika, olen hirvittävän huono puhumaan omista asioistani, sen verran selkeästi, että kuulijakin ymmärtäisi, mistä
minä puhun. Sen tähden yritän väkipakolla keksiä puheenaiheita, joista voisin puhua.
Nyt on päällimmäisenä tarve välttää joitain puheenaiheita, kuten äänet, en haluaisi minun
terapeutini rupeavan lajittelemaan niitä tarpeettomiin, ja haitallisiin.
Mielestäni kaikki äänet ovat nyt hyvässä järjestyksessä, enkä kaipaa ajatuksiini sekasortoa,
jota aiheuttavat liian tarkat tutkimukset ja analyysit, ja usein toistuvat lajittelut. Tämä vain
kuulostaa yhä enemmän pyykin lajittelulta ennen pesua, mutta ei minulla ole paljon pyykkiäkään, mitä siis tarkoitan???

Voi että Jardin Prive. Olen seuraillut sun viestiketjuja muutaman päivän ajan, semmoista myötätuntoista huolta tuntien. Toivoisin niin kovasti, että voisin jotenkin auttaa. Tai että osaisin sanoa jotain, mistä olisi apua. Tuskinpa osaan (tai ehkä ei ole mitään mitä voisi sanoa), mutta haluan kuitenkin että tiedät että on ihmisiä jotka välittää siitä, mitä sulle kuuluu.

🙂🌻

Olen täällä, valoa pimeyteen😎

Menin nukkumaan viiden jälkeen illalla, ja heräsin neljän aikoihin aamuyöstä. En herännyt edes käymään WC:ssä. Nyt on ihan hyvä olo fyysisesti. Mun kroppa on tosin taas kipeytynyt. Lonkka on jälleen kipeytynyt ja saman puolen käsi. Vähän vielä väsyttää.

Henkisesti vointi ei ole niin hyvä. Menisin lääkäriin tänään ellei mulla olisi Työväenopiston kurssia. Valitaisin kai myös psyykettä. Tuskin saisin lähetettä sairalaan, en tiedä. Jos kivut jatkuva, menen huomenna - tai joku päivä kun ehdin - päivystykseen. Ja ilman tytön tuloa puhuisin masennuksesta enemmän.

Puhun tilanteesta tuki-ihmiseni kanssa huomenna. Mitä mieltä hän on...

En osaa näin pienin oirein lähteä päivystykseen.

Puhun ongelmakäyttäytymisestä. Se liittyy enemmän epävakauden kielenkäyttöön. Mutta en voi täällä avata tarkemmin, missä mennään. Siksi käytän tuota epämääräistä termiä. Eli voin sen verran sanoa, että ongelmakäyttädyin taas eilenillalla.

Tänään on päivätoimintani kiinni, ohjaaja pula, taas yksi ohjaaja otti lopputilin. Nyt täytyy
vain saada aikansa kulumaan jotenkin, ajattelin että nyt voisin siivota kotona kuin on aikaa.