JP, miten jaksoit tämän päivän menot? Toivottavasti ne sujui hyvin! 🙂

Minulla oli eilen lapsen koulussa palaveri, rutiini tapaaminen mitä on pari kertaa vuodessa. Ei olisi kiinnostanut mennä, jännitti. Inhoan sitä kun paniikkikohtaus on juuri tuloillaan, se tunne kun se kuplii sisällä, yök. Jouduimme menemään palaveriin luokkahuoneen sijasta sellaiseen pieneen (!) koppiin jossa oli siis kolme henkilöä. Ikkunossa oli sälekaihtimet ja ne oli laitettu kiinni, samoin ovi oli kiinni, ikkunat kiinni. Valmis alusta paniikille, mutta minkä teet. Jutellessa piti koettaa unohtaa missä on, ja keskittyä olemaan rennosti. Huh, reilu tunti meni siellä ennen kuin pääsin ulos siitä kopista. Noh, se on onneksi käyty nyt. Illalla olin niin väsynyt tuosta että oli nukuttava päiväunet. Kumma juttu miten se ottaakin kaiken energian.

Tänään oli se työhaastattelu. Se meni sentään hyvin eikä ollut yhtään epämukava olo. Tosin töitä on vain nuo pari vuoroa, jatkosta ei ole tietoa. Jotenkin tuntuu turhalta nuo parikin päivää.

Tupakkaa tekisi mieli. Olen ollut polttamatta yli vuoden. Nyt on alkanut taas pyörimään mielessä, ehkä siksi että se tasaisi hermoja, saisi kulutettua tämän turhautumisen johonkin. Saisi nämä turhuuden päivät kulutettua johonkin. 😳

Voi itku, kunpa sinun ei tarvitsisi oksentaa 😞 Eikö riittäisi jos vain laskisit kaloreita, vai tuntuuko ettei se riitä? Oletko muuten jaksanut käydä ulkona, paitsi sovituissa menoissa?

Kiitos kysymästä, Viveeka. Olen aika väsynyt, mutta selvisin päivästä. Hoidot alkavat huomenna. Joka arkipäivä neljä viikkoa. Toivottavasti saan sumplittua ajat niin, että pääsen muihin menoihini.

En kyllä nyt jaksaisi noita hoitojakaan. Huomenna illalla alkaa vielä kurssikin, joka kestää viikonlopun. Olen tosi väsynyt jo valmiiksi. Hieronta kaiken lopuksi teki kyllä hyvää, mutta väsyin siitäkin lisää. Yritin olla sosiaalinen. Eniten olisin halunnut vaipua viltin suojaan piiloon.

On varmaan tosi ahdistava kokemus yhdistää pieni koppi kolme ihmistä ja paniikki!🙄 Otin itse rauhoitavia ennen hoidon arviointia, ja selvisin ilman paniikkia.

Aiotko mennä hoitamaan nuo kaksi työvuoroa, vaikka turhauttaa? Saitko selville palkan ja työsopimuksen? Jos olet selvinnyt jo vuoden ilman tupakkaa, selviät kyllä jatkostakin!

Söin iltaruoaksi kotiin saavuttua Nutrilettin, siemennäkkäriä ja kananmunavoileivän. Nyt juon vielä pari kupillista kahvia. Ja tuntuu, että olen syönyt liikaa. Liikaa kaloreita. Liian täysi olo. En toisalta haluaisi oksentaa, mutta en taida voida mitään muuta.

---

En kyennyt olemaan oksentamatta. Kolme päivää putkeen. En osaa pysyä sellaisessa kohtuudessa, minkä voisin hyväksyä. Nämä oksentamiset on olleet illasta eli ehkä väsymyksellä on jotain tekemistä asian kanssa.

Otan iltalääkkeet, katson huomisen bussin ja menen nukkumaan.😴

Hoidot alkoi tänään. Olen väsynyt. Nukuin yöllä taas jälleen kerran huonosti. En tiedä, pitäisikö mun yritttää nukkua päikkärit. Illalla on kurssi, ja mietin olenko torkkujen jälkeen pirteämpi vai väsyneempi kuin ilman.

Tekee mieli ongelmakäyttäytyä.

Oksensinpa taas tänään. 4. päivä putkeen. Nyt syön omenaa ja tekee mieli oksentamaan....

☺️❤️☺️, en osaa mitään sanoa ☹️

Minulla on tänään pyykkipäivä, asuintaloni kerhohuoneen sisustuksen kokoaminen, ja veljeni tulee vielä illalla laittamaan seinälampun seinälle, yritin puhua hänelle naulakon laittamisesta samalla kertaa mutta ihan kuin hän sanoi sen jäävän toiseen kertaan.
En aina ymmärrä veljeäni oikein, mitä hän tarkoittaa milläkin asialla.
Laitan juuri jauheliha-herkkusieni-uunimunakasta. Toivottavasti se onnistuu.
Pitää katsoa ruuvinväännin valmiiksi kun lähtee talkoisiin, ottaisinko akkukäyttöisen vaiko käsikäyttöisen. Kivaa päivää teille.☺️❤️☺️

Hei, Saloka, en minäkään tiedä, mitä sanoa... Tänään voi käydä niin, että oksentaminen jää väliin.

Jaana6, sinun päiväsi kuulostaa tuotteliaalta. Olet sanut paljon aikaiseksi. Taidat olla aika sosiaalinen, kun osallistut talkoisiin? En tiedä pystyisinkö itse, ainakaan ilman suurta määrää rauhoittavia...

Minä olin päivän työväenopiston kurssilla. Huomenna on toinen kurssipäivä. Oon tosi väsynyt. Nukuin äsken vajaan puolentunnin päikkärit. Nyt palelen ja olen käpertynyt tässä koneella kaikkeen lämpimään... En jaksaisi olla lainkaan hereillä. Uuvun tuollaisesta ihan täysin. Selvisin kuitenkin päivästä yhdellä aamusta otetulla tarvittavalla.

Mulla oli iltaruoaksi vielä kaalilaatikkoa. Jäi vielä jäljelle vajaa annos. Pari kaalikäärylettäkin on vielä syömättä, joten saan kaalista vielä ihan hyvän kokoisen aterian.

Olen nukahtaa tähän. Huominen on lähes yhtä pitkä päivä kuin tämäkin. Pelottaa tuo väsymmys!

Hyvää illan jatkoa(/yötä/aamua, milloin tätä sitten luetaan....

J.P.

Oon nukkunut määrälllisesti melkein riittävästi, mutta tunnen itseni silti huomattavan väsyneeksi. Olen nukkunut uneni pätkissä. Ei hyvää unta.

Ongelmakäyttäydyin tänään jo vähän. Helpotti oloa.

Mulla on omenoita soseutettavaksi, mutten tänä aamuna käynyt siihen hommaan, kun olen menossa kurssille vielä tänään. En käy rasittamaan itseäni ylimääräisesti.

Tyttö saattaa tulla mulle lähiviikkoina. Se tuntuu lohdulliselta.

Tunen itseni väsyneksi ja alakuloiseksi. En ole juurikaan surullinen, mutta mieliala on masentunut. En ole tehnyt mitään järkevää tänään. En halua mitään, mutta kuolla haluan. Kuolemanhalu ei ole tänä aamuna erityisen voimaksa, mutta on kuitenkin selkeästi olemassa. En oikein jaksa enää. Elämä ei ole hyvää.

Jardin Prive, kovasta voimia sinulle tähänkin päivään 😍
Haluatko avata hieman, mitä teet kun ongelmakäyttäydyt? Toivottavasti edes tyttäresi tapaaminen lähiviikkoina antaa hieman voimia jaksaa tätä elämää!

Olen ollut aivan poikki näiden kahden työpäivän takia. En tiedä mistä tämä buusti tuli että ylipäätään jaksoin mennä sinne, se kun vaati uusien asioiden oppimista, uusien ihmisten tapaamista ja sosiaalista kanssakäymistä. Huh, mutta hengissä selvisin ja loppujen lopuksi se oli ihan virkistävää henkisesti. Sai muuta ajateltavaa ja aivoille hieman haastetta, työ kun ei ollut omaa alaani. Työsopimusta en saanut kuin noille kahdelle päivälle, kutsuvat töihin ku tarvitsevat tuuraajaa. Ehkä vielä tämän vuoden puolella. Toisaalta hyvä ettei sopimusta olekaan, työstä voi sitten kieltäytyä jos olo on sellainen ettei pysty.

Käytän tämän päivän makaamiseen ja syömiseen. Ostin kaupasta herkkuja, suklaata ja jäätelöä. Vannoin itselleni etten pode siitä huonoa omatuntoa.

En minä ole kovin sosiaalinen tyyppi, mutta kuulun taloyhtiön asukastoimikuntaan ja se joskus velvottaa osallistumaan taloyhtiön asioihin.
En saanut paljoa tehtyä siellä, mutta kokosin joitain palleja ja tuoleja muiden kanssa. Oli
kivaa nähdä lopputulos paikanpäällä, koko kerhohuone muutui silmissä. Osaanottajista oli
pula, kaikki eivät viitsineet edes käväistä katsomassa.
Minua vaivaa mahdoton tupakan nälkä, taidan lähteä ulos tupakalle.

Hei, Viveeka! Hyvä, että koit työn edes virkistäväksi kokemukseksi. Ei siis pahinta lajia...

Tämä päivä kurssia pyöritetty. Olen uupunut.

Kysyit ongelmakäyttäytymisestäni. Se on satunnaisesti eri asioita. Ihon naarmutmiasta, oksentamista, yliannostuksen ottamista... Jotain sellaista, millä voin vahingoittaa itseäni.

Olo tytön tulon suhteen on ristiriitainen. Olen iloinen että hän tulee, ja samalla jo etukäteeen väsynyt.

Olisipa mulla herkkuja... Oksentaisin ne tosin pois. Nytkin ruoan kanssa ongelmia.

jaana6 kirjoitti 2.10.2016 13:55

En minä ole kovin sosiaalinen tyyppi, mutta kuulun taloyhtiön asukastoimikuntaan ja se joskus velvottaa osallistumaan taloyhtiön asioihin.
En saanut paljoa tehtyä siellä, mutta kokosin joitain palleja ja tuoleja muiden kanssa. Oli
kivaa nähdä lopputulos paikanpäällä, koko kerhohuone muutui silmissä. Osaanottajista oli
pula, kaikki eivät viitsineet edes käväistä katsomassa.
Minua vaivaa mahdoton tupakan nälkä, taidan lähteä ulos tupakalle.

Hei, Jaana6!☺️❤️

Mä oon kai aina ollut luonteeltani vähän syrjäänvetäytyvä. Seuraan mielummin asioita sivusta. Tosin joskus on toisenlaisiakin puuskia. Mulla ei ole mitään kokemusta asukastoimikunnasta...

Mukavaa viikon alkua sinulle!

Oksensin. Helpotti. Nyt tosin syön jo leipä palaa. Katsotaan pysyykö se sisällä...?

Sain eilen kurssilla paniikkikohtauksen. Otin lääkkeitä, mutten lähtenyt paikalta pois. Tunsin itseni tosi jäykäksi ja kireäksi, mutta yritin olla normaalisti ja salata paniikin. Ehkä olisi ollut helpompaa, jos olisin todennut paniikin ääneen. Ei olisi enää tarvinut jännittää sitä, näkykö se musta kuinka paljon ulospäin. Mutta kun siihen paniikkiin kuuluu, ettei näytetä ja on katastrofi, jos joku huomaa sen!

Mulla on hoito tänään puoliltapäivin. Sitten on käytävä kangaskaupassa. Tää väsymys on jatkuvaa. Tuntuu, etten jaksaisi mitään. Olen jo ennakkoon väsynyt! Olen koko ajan väsynyt. Nukuin viime yönä ihan riittävästi. Osissa, mutta kuitenkin. Eli ei tämä ainakaan yksin unesta johdu. Eiköhän tämäkin ole masennusta. Olihan tuo viikonloppun kurssi aika vaativa rupeama, mutta ei mun normaalitilassa näin uupunut pitäisi olla.

Haluaisin vain vuoronperään nukkua ja ongelmakäyttäytyä. En haluaisi mennä mihinkään...😞

En tiedä, mitä nyt ajattelen toipumisen suhteen. En kestä pitemmän päälle tätä oloa, mutta haluanko toipua? Vähän paremmaksi? Terveyteen ja masennuksen kaikkeen poissaoloon en kohdallani usko, mutta jos tilanne olisi parempi? Vai onko tässä kyse täydellisyyden tavoittelustani: Haluan kaiken terveyden, ja jos en sitä saa, en halua mitään?😐

Hei taas!
Suht hyvin nukuttu yö takana ja arkinen aherrus alkakoon. Herkuttelin sitten ja söin pitsaa ja muuta sontaa. Ihme kyllä en ruoskinut itseäni sen enempää herkuttelusta mutta tämä aamu on lähtenyt takkuen etenemään. Olen jumittanut tässä koneella ja kuunnellut musiikkia siitä lähtien kun sain lapset kouluun. Pitäisi saada jotain tolkkua kotitöihin, olisi lakananvaihtoa ja pyykkäystä, ruoanlaittoa jne blaah. 😞

JP, väsyttääkö se uusi hoito sinua enemmän nyt? Haluatko kertoa millaisesta hoitomuodosta on kyse?

Voi, tiedän tuon paniikin salailun! Se on vielä sellainen noidankehä 😞 Tuntuu että sydän tulee ulos kurkusta, kädet tärisee ja oksettaa, mahassa velloo ja huimaa, mutta on PAKKO olla normaalisti ettei kukaan huomaa = lietsoo paniikkia lisää. Itsekin huomaan olevani kireä kohtauksen ollessa päällä, en juuri ota katsekontaktia tai vastaa mihinkään, nyökkäilen vain ja nipistelen salaa itseäni. Ja auta armias jos tiedät ettet pääse tilanteesta pois. Kaikki huoneeseen sulloutumiset ja "tapaamiset" kammoksuttaa, avoimessa tilassa kohtausta harvemmin tuleekaan. Toinen varma nakki on monesti ruokailu/kahvihetket esim. töissä kun siinä on muitakin. Ei oikein voi rynnätä äkkiä minnekään. Hyi olkoon. Minulla ei ole lääkitystä tällä hetkellä, en ole saanut varattua aikaa lääkärille ☹️ Aikaisemmin oli bentsot kohtauksiin. Tosi addiktoivia mikä ei paranna tilannetta.

Minkä ikäinen tyttäresi on? Osaako/pystyykö hän auttamaan mitenkään tilanteessasi?
Aurinkoa tähän päivään! 🌻🙂🌻