Minulla taitaa olla juuri päinvastoin. Tunnistan tämän olon masennukseksi, ainakin alkavaksi sellaiseksii juuri oikeastaan jatkuvana pahana olona (joskus jopa fyysisenä), itkuisuutena, apatiana ja aloitekyvyttömyytenä. En saa iloa oikein mistään, suoritan näitä päiviä pois alta. Ajatukset junnaa samassa kohdassa, moitin itseäni ja haukun luuseriksi jolla elämä menee hukkaan.
En saa iloa edes tulevasta työhaastattelusta, sekin on jo tällä viikolla. Sekin on alkanut tympiä, en usko saavani paikkaa koska minulla ei ole alan koulutusta. Mitä teen edes sillä yhdellä joutavalla työpäivällä ilman työsopimusta. Mielummin olisin senkin ajan jossain muualla kuin näyttelemässä muka-sosiaalista, iloista ja normaalia ihmistä.
JP, mitä ruokaa teit kaalista? Jonkin aikaa sitten tein kaalilaatikkoa. En olekaan tehnyt sitä pariin vuotteen, lapset eivät tykkää. Tällä kertaa kaikki söivät hyvällä ruokahalulla, se olikin kuulemma hyvää. Muuten meillä ei kaalia syödäkään.
Tällä viikolla on paljon ohjelmaa, ahdistaa jo valmiiksi. Ylihuomenna on lapsen opettajan kanssa palaveri, joka syksyinen pakkopulla. Ärsyttää, kun mies ei mene ikinä tällaisiin juttuihin töiden takia. Aina se olen minä joka käyn vanhempainilloissa, joulujuhlissa, palavereissa ja keskusteluissa. En jaksa!
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille kuitenkin 🌻🙂🌻