Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Hei, Saloka ja Viveeka!😍
Ottaisin, Saloka, sinut mielelläni mukaan omena-härdelliin! Kiitos ajatuksesta!☺️❤️
Tunnettaisiinpa me oikeasti! Ja minä veisin sinut päivystykseen, jonne ystäväsi ei sinua saanut!
Sinulle, Viveeka, toivon parasta mahdollista lopputulosta työn suhteen: Saitpa paikan tai et... Voisinpa lähteä kansssasi kävelylenkille, ja jutella elämästä.
Söin liian paljon, ja oksensin. Se oli kolmas päivä putkeeen. Ja se liikaa syöminen tuntui ja näkyi vain laskemissani kaloreissa. Olo ei ollut liian täysi. En tiedä, mitä tehdä asian suhteen. Eihän tämä näin voi jatkua!
Polilla meni hyvin. Jatkan entisellä lääkityksellä. Kaikki on kunnossa. Tai niin kunnossa kuin voi olla.
Kävin tänään ja käyn ensi viikolla samassa sairaalassa, missä olin hoidossa viimeksi masennuksen vuoksi. Vähän olisi tennyt mieli jäädä päivystykseen.
Siivoamisen tai omenoiden suhteen en jaksa tänään tehdä mitään. Istun nyt koneella ja odotan miestä Skypeen. Piakkoin pääsen nukkumaan... Väsyttää tämä päivä.
Olisipa hienoa jos voisi tavata! Varmasti monet täällä olevat apua/kuuntelijaa tarvitsevat saisivat ilon ja toivon pilkahduksia jos vain olisi joku joka olisi fyysisesti läsnä. Onhan tämäkin jotain, että saa purkaa ajatuksia tänne, mutta eihän tämä oikean ihmisen läheisyyttä/ymmärrystä voita. ☹️
Sain eilisen kahlattua läpi joten kuten. Aika perjantaihin ja viikonloppuun tuntuu ikuisuudelta. Ei taas huvita mikään. To do -lista kasvaa enkä ole yhtään aloitekykyinen. Tympii tämä möllöttäminen täällä neljän seinän sisällä. Kun katson itseäni peilistä, olen kuin mikäkin olio. Hiukset vaatisivat pikaista värjäämistä, ja ne ovat koko ajan likaiset. Ohuet ja littanat. En käsitä, pesen ne joka toinen päivä, välipäivinä käytän kuivashampoota. Ripset ja kulmat ovat kamalat, minulla ne ovat siis aivan vaaleat olleet aina, haluaisin edes jotain värjäystä niihin. Vaatteet on samat lumput kuin joka päivä, noin 80% kirpparilta ostettua. Ällöttää kulkea täällä kotona aina samoissa kauhtanoissa! Kauppaan sentään koetan etsiä ihmismäistä asukokonaisuutta, mutta aina ne samat rievut kulkeutuu päälle. Ei ole varaa käydä vaatekaupoissa, hyvin pitkälti rahat menevät lasten vaatteisiin/tarvikkeisiin.
Elämäni täällä korvessa on hanurista. Haluan pois täältä, ahdistaa välimatkat ja kaiken elämän ulkopuolelle jääminen. Täällä jos missä ihminen masentuu jos on tottunut olemaan liikkeellä. Ei tämä ollutkaan hyvä ratkaisu ☹️
Pitää pakottautua ulos.
☺️❤️
Lukittaudun taas kotiin. EN mene hoitajalle, kun sisimmässä pelkään kohdata hänet. EN eilen vastannut ystävälle, joka olisi kysynyt vointiani. Haluaisin vaan olla ja pikku hiljaa kuihtuu olemattomaksi. Tytöllä oli eilen huono ilta, sitä yritin purkaa. Lopuksi otin unilääkkeet ja jonkin ajan päästä nukahin. EN muista telkkariohjelmasta mitään. Pitää ottaa selvää, koska se tulee uudelleen, ni näen sen. Laitoin lääkärille soittopyynnön. Pelkään sitäkin. ENtä jos saan taas kasan lääkkeitä, lämmintä kättä ja heipat. Yritän kovasti, mut silti en näköjään tarpeeksi kovasti. Pelkään päikkyä niin paljon. Pelkään äitin ja tytön reagointii. En halua toisille pahaa mieltä.
Saloka, joko lääkäri soitti?
JP, miten sinulla menee?
Pakottauduin aamulla kauppaan. Meni ok.
Pakotin eilen itseni ulos lenkille. Aurinko paistaa tänäänkin.
Hei, Saloka ja Viveeka!😍
On vähän surkea olo. Selvittelen terveystietoja ja -asioita. Muuta kuin psyyken puolen. Mutta psyyke voi huonoiten noista kaikista...Istun paikallani tuolissa ja jään tyijottamaan tyhjää ja omiin väsyneisiin ajatuksiini.
Kävin eilen ystäväni luona, ja jäin yöksi, mikä on poikkeuksellista. Oli mukava ilta. Juteltiin ja juotiin viiniä.
Mulla on huomenna aika hoitajalle. Onneksi en pelkää häntä niin paljon kuin sinä, Saloka.
Omena-show pitäisi aloittaa. Se on vain tekemistä. Ajatella ei tarvitse. Saa nähdä, ehdinkö ompelemaan mitään tänään. Jaksanko ja viitsinkö, vaikka ehtisin...?
Mulla on taas kuolemanhalu. Ja halu luovuttaa, mutta enemmän ekaa. Ehkä tää on jonkin verran seurausta eilisestä. Ehkä alkoholi ei ole masentuneelle parasta mahdolllista nautittavaa ja toisaalta oli mukava ilta, kun en ollut yksin niin kuin nyt. Varasin ajan hierojalle. Sekään ei tunnu nyt hyvälle.☹️ Tekisi mieli itkeä, mutta itku ei tule.
Voimia teille, Viveeka ja Saloka, ja kaikille viestin lukijoille!☺️❤️
Sain eilen omenat hoidettua, ja tänään saan niitä lisää. Tykkään asiasta, mutta olen jotenkin haluton kaikkeen. Nukuin kohtalaisesti. Otin illalla kaikki mahdolliset tropit unen tueksi. Ja se tehosi. Olen tässä kuitenkin jo aamun mittaan tehnyt käsitöitä. Masentaa.
Kuolemanhalu on melko voimakas. Mietin osastolle pääsemistä. Tuskin onnistuisi. Olen vain niin väsynyt kaikkeen. Olo on vaikea. En toivo mitään... muuta kuin, että olisi helpompi olla.
Huomenta päivää. Huh, se on jo torstai. Näin ne viikot vain mataa ja aina maanantaisin tuntuu että viikonloppuun on miljoona vuotta.
JP, kuinka vaikea sinne osastolle on päästä? Onko se ihan mahdotonta?
Voihan olla että ajatuksesi ei tuosta aukea/oikene ilman hoitoa
☹️
Pakolliset siivoushommat tehty tälle päivälle. Pitäisi käydä ulkona, ei huvittaisi. Huomenna pitäisi tehdä viikonlopun ruokaostokset ja lapseni luokkakavereita olisi tulossa käymään. Teeskentelen että on mukavaa nähdä muiden lasten äitejä.
viveeka kirjoitti 22.9.2016 11:13
Huomenta päivää. Huh, se on jo torstai. Näin ne viikot vain mataa ja aina maanantaisin tuntuu että viikonloppuun on miljoona vuotta.
JP, kuinka vaikea sinne osastolle on päästä? Onko se ihan mahdotonta?
Voihan olla että ajatuksesi ei tuosta aukea/oikene ilman hoitoa
☹️Pakolliset siivoushommat tehty tälle päivälle. Pitäisi käydä ulkona, ei huvittaisi. Huomenna pitäisi tehdä viikonlopun ruokaostokset ja lapseni luokkakavereita olisi tulossa käymään. Teeskentelen että on mukavaa nähdä muiden lasten äitejä.
Hei, Viveeka. Kiitos kun kirjoitit!😍
Myös minusta tämä kulunut viikko on mennyt nopeasti. Huomenna on perjantai ja vapaa viikonloppu alkaa. Saa rauhassa olla. Ja masentua...
En voi niin huonosti, että osastolle kannattaisi lähteä yrittämään. Jos muutun itsetuhoisemmaksi niin on pakko mennä päivystykseen, mutta muuten se on turhaa. Tapasin Psyk.polin hoitajan ja itkeskelin. Syyllisyyttä, jonka yli en pääse. Anteeksi on pyydetty, ja kai saatukin, mutta olo ei tokene vuosienkaan kuluessa.
Onneksi mun ei tarvitse nähdä ketään vierasta!
Tänään on menneet kaikki päivän tarvittavat lääkkeet, ahdistukseen. Nyt väsyttää. Käytiin tutun kanssa hakemassa myymättömät tavarat pois kirppikseltä. Vähän netottiin. Pelkäsin mennä sinne.
Päivä on vielä iltapäivässä, ja mä olisin valmis menemään nukkumaan. En tahdo olla hereillä. Mutta vielä vähemmän haluan, että huominen tulee. En halua herätä huomiseen. En halua aamua. Mutta mitä se mun haluamisistani välittää...😑❓
En taida jaksaa käydä "omena-teatteriin" tänään.
Masentaa. Tunnen itseni kovin toivottomaksi. Toivo on jotain sellaista, että luottaa tulevaisuudessa olevan hyviä asioita. Toivo on sitä, että on yleensä ottaen olemassa tulevaisuus. Mulle tulevaisuus on pimeä. Oikeastan sitä ei ole. On huominen päivä, kun - ehkä - menen ruokajonoon. Viikonloppu on täysin tyhjää, pimeää, ja maanantaina on aika masennuksen hoitoon. Siitä eteenpäin ei ole aikaa eikä tulevaisuutta. Ja muistan, että olen ollut mm. talvella vielä paljon toivottomampi. Tulevaisuus on musta. OIkeastaan se ei ole edes uhkaavan pimeä; sitä ei vain ole.
Ihan normi-yö. Oon nukkunut uneni kolmessa pätkässä. Ensimmäinen sentään 5½ tuntia, tosin heräten ainakin kertaalleen senkin aikana.
Ongelmakäyttäydyin. Se helpotti oloa.
Pelkään yhdelle tietylle osastolle joutumista. Näin siitä unta, joka oli liki painajainen. Hirveän tiukkaa kohtelua hoitajien taholta. Jossain määrin jopa tottakin, mutta ei sentään kuitenkaan ihan oikeasti. Silti pelkään ko. osastolle joutumista. Ongelma on se, etten saa ahdistukseen lääkettä siellä. Pitäisi kestää ja oppia keinot ahdistuksen hallitsemiseen. Ja se tarkoittaa hillitöntä ahdistusta. Mun pitää voida tosi huonosti, että olisin valmis menemään sinne... Pelottaa.
Mä oon lähiaikoina yhden viikonlopun Työväenopiston ompelukurssilla. Soitin toisapäivänä tytölle, ettei suunnittele tulevansa silloin mun luo. Haluan olla kotoa, kun hän on täällä.
Menen tänään ruokajonoon. Jos saisi jotain syötävää sieltä. Loppukuuksi ei ole rahaa juuri lainkaan. Apteekissa joudun käymään, ja siihen menee loput rahat. En ole jonossa kesän jälkeen käynyt. En tiedä, paljonko jonottajia on ja paljonko yksi ihminen saa keskimäärin ruokaa mukaansa.
On vielä ihan pimeää. Mun sisällä on toivottomuus. En usko asioiden tästä paranevan. Vaikea masennus. Krooninen.
Olen taas nukahtaa istualtani.
JP, hyvä että olet saanut nukuttua edes jotenkin! ☺️
Menitkö ruokajonoon, saitko tarpeeksi ruokaa? Minäkin olen käynyt paljon ruokajonossa aikoinaan. Joka viikko hain pari säkillistä tavaraa. Lasten kanssa oli siedettävämpää käydä (ei hävettänyt niin paljon) kun he saivat aina jotain ekstraa jakajilta, leivonnaisia tai ylimääräisiä jogurtteja. Nyt ei enää tule lähdettyä, en vain saa aikaiseksi. Siellä näkisi muita ihmisiä, samassa tilanteessa olevia, se jotenkin lohduttaisi. Mutta en saa itsestäni irti että menisin.
Kumpa voisin jotenkin auttaa! 😞 Masennuksesi kuulostaa toivottomalta. Odotatko maanantaita, että hoitosi alkavat? Saatko siitä ajatuksesta mitään positiivista? Jaksamisia! 🌻🙂🌻
Pitäisi tehdä ruokaa ja siivota.
Lapsen koulukaverit tulevat tänään kylään. En jaksaisi.
Hei, Viveeka! Kiitos siitä, mitä kirjoitit... lohdutti edes vähän😍
Viime yönä nukuin neljä tuntia. Loppuyön tein omenasosetta. Siihen meni jokunen tunti. Edelleenkään ei väsytä.
Ruokajonosta ei saanut eilen kovin paljon. Leipää kuitenkin, ja jogurttia, maitoa... Jotenkin eilen nolotti olla siellä. Mietin, mitä jos naapurit näkee. Ei aiemmin ole tuolla lailla nolottanut. Sain sitten vielä ahdistus/paniikkikohtauksen.
Hoitaja soitti tänään. Mun hoidon alku, jos se sitten todella alkaa, siirtyi loppuviikolle. Siitä tulee aika täysi päivä. Toisaalta huominen keveni. Harmittaa kuitenkin alun siirtyminen. Jännittää, kuka siellä on lääkärinä... Suhtautumiseni hoitoon on ristiriitainen. Olo näin toivottomana suurimman osan aikaa on kurjaa, mutta en silti haluaisi toisaalta voida paremmin. En tiedä, mitä odotan tai kaipaan. Hoidossa kuitenkin koen olevani hoidettavana. Se tuntuu hyvältä. Ja samalla toivon hoidosta seuraavan komplikaation. En tiedä, mitä oikein haluan... 😑❓
Miten selvisit lapsesi koulukavereiden vierailusta? Milloin sinulla on se työhaastattelu? Toivon siihen onnea! Jännitätkö tilannetta?
Jaksamista!☺️❤️☺️
Tälle yölle tuli mittaa 6½ tuntia. En ole kovin väsynyt, mutta väsyneempi kuin eilen 4 tunnin unien jälkeen.
Olen vähän tehnyt käsitöitä.
Työskentelin eilen aika paljon. Tuli jotenkin huono olo siitä. Väsyinkö liikaa? Tein omenasosetta, ompelin ja tiskasin. Ja ongelmakäyttäydyin. Tänään pitäisi järjestellä paikkkoja. En tiedä, tuleeko sitä tehtyä.
Masentaa. En edelleeenkään tunne itseäni surulliseksi tai oikeastaan alakuloiseksikaan. En tunne oikein mitään. Jotenkin kuitenkin tunnen ja koen masennuksen. En osaa selittää sitä.
toi mullakin on ongelmana, en tunne itteäni masentuneeksi. Joskus on jotain siihen viittaavaa, mut en tunne koko aikaa että olisin vaikeasti masentunut. Okei, en naura ihan joka asialle, en osaa olla iloinen, en itke jne.
Kivaa että oot saanut jotain aikaan. Mä yritin eilen tehä kässätöitä, mut mun käteni oli eri mieltä asiasta. Kumminkin sain aloitettuu lapaset.
saloka kirjoitti 25.9.2016 10:53
toi mullakin on ongelmana, en tunne itteäni masentuneeksi. Joskus on jotain siihen viittaavaa, mut en tunne koko aikaa että olisin vaikeasti masentunut. Okei, en naura ihan joka asialle, en osaa olla iloinen, en itke jne.
Kivaa että oot saanut jotain aikaan. Mä yritin eilen tehä kässätöitä, mut mun käteni oli eri mieltä asiasta. Kumminkin sain aloitettuu lapaset.
Hei, Saloka!😍
Tuo on niin totta, mitä kirjoitit. Voin sanoa, etten ole iloinen, en itke juurikaan, en nauti elämästä, tunnen itseni kelvottomaksi... Mutta en ole surullinen. Mieliala ei ole masentunut, mutta tiedän olevani masentunut.
Mä teen nyt ruokaa kaaalista. Sitä syö mielellään muutaman vuoden välein.😋
Mulla on huomenna aamupäivästä yksi tapaaminen. Odotan sitä ihan mielelläni. Harmittelen, kun hoitokäynti peruuntui huomiselta.