Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
et ole huono etkä kelvoton. Olet mulle tärkeä. Kenen kanssa mä sitten kirjoittelen, jos sua ei olis? Tiedän millaista siellä suossa on. Eilen monta kertaa pilleripurkki mielessä. Yritetään pitää molemmat jotenkin pinnalla. jookos? ☺️❤️☺️
Onko sinulla ketään kelle voisit puhua ajatuksistasi?
Joko tänään on parempi olo?
Paljon jaksamisia sinulle Jardin Prive! 🙂
Hei, Saloka ja Viveeka!☺️❤️
En haluaisi pysyä pinnalla.
Kävin jutelemassa avohoidon työntekijän kanssa. Käyn kerran viikossa. Puhuttiin osa aikaa kuolemasta. En halua elää. En jaksa muita ihmisiä. Sellaisia, joihin olen jossain läheisemmässä suhteessa. Haluan karttaa heitä, ja olla vain sen verran yhteydessä, että voin täyttää jonkin "velvollisuuteni". Tunnistan masennuksen vaikeutuneen, vaikka se tämän päivän itsearvioinnnin mukaan on vain keskitasoa; tosin juuri ja juuri, ettei se ole vaikeaa...
---
Sain lääkärini kiinni. Varasin vastaanottoajan. Jututti jonkin aikaa lääkityksestä ja nukkumisesta, joista haluan keskustella. Vaikutti jo siltä, ettei aikaa anna, mutta sain sen kuitenkin. Pari viikkoa eteenpäin...
Mun on lähdettävä käymään kaupassa. Väsyttää. En haluaisi mennä minnekään, mutta tarvitsen kahvimaitoa. Haluaisin mielummin pysyä kotona ja mennä nukkumaan. Mun on tehtävä tänään omenasosetta.
Lähden nyt, niin pääsen kotiinkin.
Hyvä että sait lääkäriajan 🙂 Tiedän tunteen, kun ajan haluaisi/tarvitsisi juuri nyt, ja sitten joutuu odottamaan viikkoja...tuntuu että miten ikinä jaksaa sinne asti ☹️
Jaksoitko tehdä sitä omenasosetta? Onko niitä paljonkin?
Minun oli tänään pakko käydä kirjastoautolla, lupasin lapsille. Ärsytti koko homma, mielummin olisin halunnut kiertää koko jutun mutta kun kirjat oli pakko palauttaa tänään, ja lapset odottivat käyntiä, niin pakkohan se oli. En tykkää yhtään sellaiseen autoon ahtautumisesta, pieni tila ja pahimmillaan sinne tulee muitakin. Onneksi kuski pitää aina sitä ovea auki niin että siinä pihalla voi käydä vetämässä happea. Puoli tuntia jaksoin odotella lapsia jotta saavat lainansa tehtyä. Kotiin tullessa heti ruoan laittoon. Nyt voisi hetken huokaista ennen iltaa. Onneksi mies tulee illalla niin saa tyrkätä vastuun hälle, itse voisin painua nukkumaan minäkin. Tympeä ilma, tympeä olo. Onneksi ei mitää pakkotekemisiä viikonlopulle.
Omenoita on vajaa ämpärillinen. Olen vain niin väsynyt. En jaksa tehdä juuri mitään. OIikeastan kaupassa käynnin jälkeen olen vain istunut tyhmänä koneellla. Lääkäri ei ole uusinut reseptiä. Olisi saatava se huomiseksi. Menen nyt nukkumaan. Väsyttää tosi kovin!
Resepti uusittiin. Kohta pitää lähteä hakemaan se. Illalla olen menossa luennolle. En jaksaisi, mutta olen ilmoittautunut sinne. Omenoille en ole sanut tehtyä mitään.
Olen viimepäivät syönyt suunnilleen 1200 kaloria. En tiedä, onko sen seurausta, että ruokahalu alkaa mennä. Käykö samoin kuin talvellla Nutriletttin kanssa (missä on paljon vähemmän kaloreita), että tulee paasto ja alan oireilla syömisellä enemmän. Toivon oikeastaan sitä. On halu voida paljon huonommin. Masennus tuntuu taas vaikeutuvan. Ehkä sillä on joku yhteys johonkin suuntaan syömisen kansssa. Kumpi siten onkaaan mahdollisena syynä toiselle...?
1200 kaloria ei kuitenkaan tunnu kovin vähältä. Se on ihan mahdollista saavuttaa, kun vähän katsoo, mitä syö. En tosin osaa vielä sanoa, onko silllä mitään vaikutusta painoon. Ainakaan mitään hurjaa pudotusta ei ole, toisin kuin talven vesipaaston aikana. Haluaisin lopettaa syömisen, mutta vielä järki sanoo sille "ei".
Haluaisin päästä pois tästä elämästä.
Voisin käydä apteekissa huomennakin. En taida nyt jaksaa lähteä sinne. Tai sitten luennon jälkeen illalla. En kyllä tee omenoillekaan mitään. En jaksa, ei huvita. Teen pakolliset velvollisuudet. Jos ne on ihan pakko tehdä. En enää oikein välitä ihmisistä. Käyttäydyn kuitenkin yhä asiallisesti.
Lääkäri harkitsee uusimman masennuslääkkeen lopetamisesta. Nyt tuntuu, ettei sillä ole tehoa, kun mieliala ja masennus muutenkin on taas lähtenyt huonompaan suuntaa, ja kun nukkuminen on ongelma. En haluaisi luopua lääkkeestä. Siksikö, että se on kuitenkin helpotanut oloa, vai siksikö, että se huonontaa oloa nukkumattomuuden kautta?😑❓
Ongelmakäyttäydyn.
Masentuneena eilinen luento oli tosi ahdistava ja vaikea kokemus! Miten tehdä elämästä täydellinen? Mitkä ovat arvosi? Mitkä asiat ovat tärkeitä? Mitä hyvää eämässäsi on? Noitahan kysellään -joskus-, mutta, kun mikään ei ole hyvin, ihmiset, edes läheiset, eivät juuri kiinnosta. Arvot! Ei niitä ole!!!😞 Ja sitten piti vielä parin kanssa keskustella.... Kun olisin alun ekan minuutin jälkeen halunnut juosta karkuun, mutta en kehdannut! Auts! Ja minä kun menin kuuntelemaan, miten tehdä elämästä riittävän hyvää... Minimit elämälle; en täydellisyyttä... Niin sitä lukee asioita ja otsikoita omien tulkintojen ja mielialojen läpi!
Perinteinen yö menossa: Heräsin puoli kaksi. Menen varmaan vielä nukkumaan, mutten vielä. Lähes kaikki ikkunat on pimeitä, kun katson muita taloja omastani. Harva täällä valvoo.
Harkitsen käsitöiden tekemistä, mutta olen liian väsynyt. Roikun nyt vain netissä.
Koti on taas levähtänyt sekaisin. Ei musta ole pitämään järjestystä yllä, vaikka on pyhät suunnitelmat toimia toisin. Olen huono tässäkin. (Masennus kuuluu tekstistäni, tiedän.)
En enää ole kiinnostunut ihmisistä enkä juuri välitä heistä. Ruokahalu alkaa mennä. Syön kyllä mutta en jaksaisi enkä tahtoisi.
1200 on aika vähän. Toi mitä pohtisit, että viekö se pikku hiljaa ruokahalun ja nälän tunteen. Mulle ainakin. Pärjäisin täysin syömättä jo, mut yritän illalla syä "rahkaa" ja piltti sekoitusta. Ensit tiä onko tä unettomuus tehnyt mun sylmisestä vaikeaa tai mikä.
Jaksamista sulle. 😍
Kiitos, Saloka!
Sain omenat käsiteltyä. Siinä se sitten onkin, tiskaamisen lisäksi. Oon istunut vain tässä koneella. Tunnen itseni kelvottomaksi. Mikään ei etene. Mieliala on alhaalla, mutten tiedä, olenko surullinen. En oikeastaan. Tiedostan masennuksen. Ja välillä tunnenkin itseni masentuneeksi, mutta surullisuus... ei sitä. Ymmärrän masennuksen oireet. Ja koen ne... mutta tunteet ovat pitkälti poissa... kuten talvella...
Odotan talvea.
Ongelmakäyttäydyn. Se helpottaa oloa.
Kuulostipa tuo luento juuri sellaiselta ettei sitä jaksaisikaan kuunnella jos ei ole oma elämä siinä jamassa että asioille jaksaisi/kiinnostaisii mitään tehdä. Tiedän tuon tunteen☹️
Onhan tuo 1200 kaloria vähän, mutta jos ei ole mitään fyysistä rasitusta niin voihan tuolla pärjätäkin jonkin aikaa. Joskus oma painonpudotus meni siihen että söin noin 500 kaloria, nekin pakolla koska ruokahalu meni. Lopulta tuli niin huono olo että oli pakko opetella syömään enemmän. Joskus tulee överit syömättömyydestä, sitä ikäänkuin ylpeilee sillä että voi rääkätä kroppaa ravinnottomuudella. Ei hyvä. Koetan päästä irti tästä ajatuksesta, vaikkakin toinen ääripää on sitten mässäily.
On tosi ikävää kuulla jos toisella ei ole elämänhalua 😞 Kun ei voi itse auttaa mitenkään ☹️ Voisiko lääkkeen vaihdosta olla apua? Jaksoitko käydä siellä apteekissa?
Pakottauduin tänään miehen kanssa kauppaan. Ei paniikkia. Pitäisi jaksaa vielä pakottaa itsensä jonkinlaiselle lenkille.
viveeka kirjoitti 17.9.2016 14:52
Kuulostipa tuo luento juuri sellaiselta ettei sitä jaksaisikaan kuunnella jos ei ole oma elämä siinä jamassa että asioille jaksaisi/kiinnostaisii mitään tehdä. Tiedän tuon tunteen☹️
Onhan tuo 1200 kaloria vähän, mutta jos ei ole mitään fyysistä rasitusta niin voihan tuolla pärjätäkin jonkin aikaa. Joskus oma painonpudotus meni siihen että söin noin 500 kaloria, nekin pakolla koska ruokahalu meni. Lopulta tuli niin huono olo että oli pakko opetella syömään enemmän. Joskus tulee överit syömättömyydestä, sitä ikäänkuin ylpeilee sillä että voi rääkätä kroppaa ravinnottomuudella. Ei hyvä. Koetan päästä irti tästä ajatuksesta, vaikkakin toinen ääripää on sitten mässäily.
On tosi ikävää kuulla jos toisella ei ole elämänhalua 😞 Kun ei voi itse auttaa mitenkään ☹️ Voisiko lääkkeen vaihdosta olla apua? Jaksoitko käydä siellä apteekissa?
Pakottauduin tänään miehen kanssa kauppaan. Ei paniikkia. Pitäisi jaksaa vielä pakottaa itsensä jonkinlaiselle lenkille.
Hei, Viveeka! Kiva kun olit kirjoittanut!😍 Ja kiitos ymmärtämyksestä luennon suhteen.
Kävin apteekissa ennen luentoa, jäi sen verran ylimääräistää aikaa mennessä. Pääsin sitten kotiin ajoissa. Jaoin dosetinkin jo tänään valmiiksi viikoksi.
Laskeskelin tuossa päiväunilla, että 1200 kaloria on aika vähän. Mutta kun en tällä hetkellä pysty oikein liikkumaankaan, kun jalka on kipeytynyt. Mutta silti. Pitäisi kai syödä jonkin verran enemmän... Tänään tuli kalorit ylitettyä, ja siitä seurasi oksentaminen. Ei hyvä sekään...
Mukava kuulla kauppareissunne onnistumisesta!🙂 Pääsitkö lenkillle sen jälkeen?
Mun masennukseni on sellainen, ettei se oikein reagoi lääkityksiin. Tosin huomaa sitten kyllä selvästi niiden tehon, kun niitä jätetään pois. Pari kertaa on lääkkeiden lopetus iskenyt tosi pahan masennuksen päälle. Luulen, että lääkäri ottaa nyt pois uudemman masennuslääkkeen uniongelmien vuoksi. No, sen näkee sitten parin viikon päästä. Enemmän luotan noihin alkaviin fyysisiin masennuksen hoitoihin. Vaikken haluaisi mitään parannusta olooni. Outoako, luultavasti?
Mukavaa loppuviikonloppua! 🌻🙂🌻
Sain paniikkikohtauksen tai jotain. Ohi jo.
Nyt tekee mieli mennä oksentamaan. Söin ruokaa - liikaa...
En haluaisi ja silti haluan. Olen tyytyväisempi oksennettuani. Ruokaa mene hukkkaan. Ei voi mitään. Liian paljon, mikä liian paljon.
---
... ongelmakäyttäydyin...
Mulla on yhden pitkäaikaissairauden kontrollikäynti tänään sairaalassa. Jännittää vähän, vaikken mitään yllätystä odotakaan. Vetää se kuitenkin sen verran epävarmaksi, että vatsa on sekaisin. Labrassakin ihan masennuksen lääkityksen kontrollien takia pitää tänään käydä. Tästä viikko eteenpäin on yhtä terveysasemalla ja sairaalassa juoksua.
Olohuone on suht.koht. kontrollissa, mutta makkari on edelleen sekaisin. Ja omenoita odottaa jääkaapissa pari pussillista soseuttamista. En tiedä, miloin jaksan ja ehdin. Huomenna on työväenopiston kurssi. Seuraava viikko tuntuu niin kiireiseltä.
kumpa asuttais lähempänä, tulisin pitää seuraa ja soseuttaa ne omenat.
toivottavasti sairaalassa menee hyvin. 🙂👍
Kuinka sairaalareissu meni, Jardin Prive? Toivottavasti hyvin ☺️
Älä ota stressiä siivoamisesta, en minäkään 😀 Pitäisi tehdä sitä ja tätä mutta mielummin luen kirjaa ja laiskottelen. Ei jaksa alkaa nyt millekään.
Niin se viikonloppu taas meni. Mies lähti aamulla aikaisin töihin.
Jaksoin, ihme kyllä, innostua vähän lenkkeilystä, teimme noin 6km pyrähdyksen. Sää oli aurinkoinen, piristi hieman.
Tälle viikolle ei ole onneksi mitään ihmeellistä tiedossa. Ensi viikolla minulla on yksi työhaastattelu ja samaan paikkaan yksi työvuoro. Minua ei siis ole valittu työhön, mutta vajaamiehityksen takia pomo tarjosi minulle päiväksi töitä. Ristiriitaista? 😐 Puhelimessa tämä pomo vaikutti miellyttävältä, mutta lähetettämänsä sähköpostiviesti jälkeenpäin kuulosti vähän niuholta (asiaa työvaatetuksesta). Koetan NIIN paljon välttää tällaisia työpaikkoja jossa on kyseenalainen ilmapiiri, kokemusta on että ne syövät ainakin minun energiaa paljon. Saan helpommin ahdistuskohtauksia ja töihin meno alkaa tökkiä. Noh, sama se käydä tekemässä yksi päivä mitä vain kun ei ole nimiä papereissa. Ehtii vähän kuulostella ilmapiiriä.