Mistä paniikkikohtaus tuli? Minulla ei niitä onneksi tule kotona mutta esim. kaupoissa helpostikin (kassajonot, ruuhkat) ja töissäkin joskus. Se tunne kun tiedät ettet pääse pois tilanteesta...Ne on hirveitä kun niitä pitää yrittää peittää ettei muut huomaa. Onneksi sinulla on lääkkeitä pahimpaan tilaan. Minulla ei ole nyt mitään, en ole kehdannut lääkäriltä pyytää. Itseasiassa en ole saanut itseäni niskasta kiinni ja varata aikaa.

Juusto on kyllä yksi rasvapaukku, itsekin syön sitä jopa ilman leipää 😀 Entä yksi ohut siivu vähärasvaista juustoa ja tomaattia/kurkkua salaatin lehti päälle, jos leipää tykkää syödä. Leivässäkin on paljon turhaa hiilaria. Minulla on kausia jolloin syön vain ruisleipää, sitten kyllästyn ja siirryn taas vaaleaan. En vain tiedä millä korvata aamu- ja iltapalaleivät 😋 Puuroakin teen joskus, siihen päälle pakkasesta marjoja.

Tänään olisi taas kauppareissu edessä. Mies lähtee mukaan onneksi, en jaksaisi nyt yksin lasten hulinoita hyllyjen välissä. Päässä surisee eikä ajatus juokse, useasti jää jotain tärkeää ostamassa kun ei jaksa ajatella mitä piti muistaa. Toisaalta ärsyttää, että kaupasta tulee ostettua viikonlopulle kaikkea turhaa, vain siksi kun mies on vapaalla, lapsilla ollut pitkä kouluviikko, itse ollut kitudieetillä jne. Tuntuu että kaikki kalorit mitkä olen EHKÄ saanut viikolla nipistettyä jostain pois, tulee viikonloppuna kaksinkertaisesti takaisin. On vain niin kiva herkutella, katsella elokuvia jne. BLAAH! 😝

Hei, Viveeka. Kiva kun kirjoitit!

Mulla paniikkikohtaukset tulee tunteesta, että olen arvioitavana. Eilen sen syy oli jotain selaista kuin että selviydynkö tästä tilanteesta, käyttäydynkö/toiminko oikein? En selviäisi kohtauksista ilman lääkettä. Kohtaukset on monasti kestäneet yli 6 tuntia. Eli eivät kai ole varsinaisia paniikkikohtauksia pituuden takia, mutta oireet muuten täsmää. Ja mulla on sama kuin sulla, ettei muille voi näyttää. Nyt sanon jo sentään läheisille, että panikoin.

Mä syön leipää muutaman palan päivässä, jos sitäkään. Ja mieluiten ruisleipää tai näkkileipää, mutta joskus tulee herkuteltua. Syön pari annosta puuroa - noin keskimäärin - päivässä. Saa aika pienin kalorein vatsan täyteen. Mulla ei ole kovin paljon marjoja pakkasessa, joten käytän puuron kanssa 10 kalorista mehukeittoa.

Ymmärrän hyvin sun viikonloppusyömisen. Oletko liian kovalla dietillä arkena?

Edellisessä viestissäsi kerroit harrastuksistasi. On varmaan tosi vaikea lähteä noin pitkän matkan takaa harrastamaan! En osa oikein kuvitella tilannetta, kun asun kaupungissa. Tosin matkoihin mulla menee varmaan sama aika kuin sinulla menisi autolla, koska liikun julkisilla.

Mukavaa päivän jatkoa sinulle!

Nukuin kolmeen, kuusi tuntia. Se saa nyt riittää. Eiliset syömiset meni aika kohdalleen. Käytän Nutrilettia normi-ruoan sivussa. Se on helppo tapa korvata ateria tai välipala. Tämä vaihe menee kyllä näin, mutta sitten olisi opeteltava oikeaa syömistä. - Ja se ei ole helppoa.

Tarvitsen jatkuvasti jonkun seurantatavan syömiselleni. Aiemmmin se oli painonvartijoiden pisteet, nyt kaloreiden lasku. Tämä kaloreiden lasku on aika aikaavievä tapa toimia. En ole kuitenkaan valmis siihen, että menisin tottumuksella. En osaa tätä syömistä niin hyvin.

Mietin ratkaisua syömisen seurantaan. Voisin tehdä jonkinlaisen listan, missä olisi normaalisti syömiäni ruoka-annoksia (puuro/Nutrilett/raejuusto...) ja niitä rastittaisin päivän mittaan. Ei veisi paljon aikaa, ja normiateriat voisi huomioida jotenkin... Ehkä toimisi...?

Mulla on tänä viikonloppuna laukku-kurssi Työväenopistolla.

Vointi on parantunut kuukauden takaissta. Saan silti BDI:stä vakavan masennuksen pisteet. Mutta kaiken kaikkiaan oireet ovat helpottaneet. Magneetttihoito alkanee joskus ensi kuun puolella. Teen asioita, nautinkin niistä aina välillä, mutta se mielekkyys! Miksi teen? Kun niin kuuluu tehdä. On keskeneräisiä töitä, ne pitää saada valmiiksi... Miksi?!😑❓

Ongelmakäyttäydyin.

Haluan tehdä käsitöitä, voin pahoin. Olenko vielä niin väsynyt?!😐

Nyt on olo, etten jaksaisi elää. Miksi millään ei ole mieltä...?

Lauantaihuomenta!

Peukutus hyvin sujuneelle ruokaseurannalle, siitä se lähtee! 🙂
Olen itsekin laskenut kaloreita ja sitä myötä energiansaantia ja -kulutusta. Tuota listausehdotusta kannatan minäkin ja se nopeuttaa päivän kaloreita laskiessa. Ja siihenkin tulee rutiini kun alkaa muistamaan ulkoa paljonko kaloreita on esim. kahdessa perunassa ja annoksessa jauhelihakastiketta 😀 Alku aina hankalaa.

Olen myös miettinyt asioiden mielekkyyttä. Esimerkiksi työtä yleensä. Olen ollut aikuisiällä monella alalla, olen lukenut kaksi ammattia. Silti työn tekeminen ja töissä oleminen on minulle vastenmielistä. Joissakin työpaikoissa vähemmän, toisissa enemmän. Odotan vain yleensä että työsopimus loppuisi ja pääsisin "vapaalle". Eli työsuhde olisi minulle vain väliaikainen muoto. Sitä kautta määrittelen itseni kuitenkin luuseriksi, niin sanotusti pakoilen työtä ja sen vastuuta mutta kuitenkin haluan kuulua johonkin työyhteisöön edes vähän aikaa, että saan kertoa muille että olen minäkin normaali ihminen, katsokaa teen töitä, olen siis jotakin. Pah. Silti seuraavassa käänteessä valitan kun olen työtön eikä töitä ole löytynyt (olen ollut työtön nyt reilu 2kk) ja kotona oleminen on tylsää. Se tylsyys korostuu nimenomaan siinä kun ei ole ystäviä, ei ketään muita kuin mieheni ja lapseni. ☹️ Tuota mielekkyyttä pohdin joka välissä, miksi tehdä jotain, miksi tätä vaikeaa elämää pitää SUORITTAA?

Eilinen kauppareissu meni ok. Lapset olivat sillä aikaa ilmaisessa koulun liikuntakerhossa ja saimme käydä miehen kanssa ostoksilla rauhassa. Herkkuja ostin vain sipsipussin verran 😝 En ole viikolla sellaisella "dieetillä" kuin haluaisin, itsestäni vain tuntuu kitudieetiltä sekin että kiellän itseltäni kaikkea mahdollista. Huonolla menestyksellä. Siitä tulee morkkis kun ei ole itsekuria niin paljoa. Pitääkö tätäkin suorittaa. Tänään käyn kyllä sateesta huolimatta lenkillä!

Hyvää viikonlopun jatkoa ja mukavaa kurssipäivää! ☺️

mä en ees uskalla alkaa kaloreita laskee, saati kirjaa syömisiäni. Syön niin vähän. Harmikseni huomasin että paino on eilisestä noussu puol kiloo. Olisi pitänyt ne sipsit, ne vähäisetkin olla ottamatta, mut ajattelin hiukan herkutella kun on vkl.

Olen nyt saanut onneks taas vaihteeksi nukuttuu. Heräsin yöllä taas tunnin päästä ja värittelin hiukan, sit menin takas nukkuu.

Tänään on paljon tekemistä. Iso kasa omenoita oottaa, että alkaisin niistä hilloa tekee. EN yhtään tiä millä ohjeella tekisin, mut kai se siinä sitten muokkautuu. Ruokaakin pitäisi tänään tehä. Mitähän sitä tekis. Jääkaappi on täynnä lihatuotteita, mut en silti keksi mistä ruokaa tekisin ja sit se, mitä sen kanssa.

Lauantai-illat!

Viveeka, mainitsit ettei sinulla ole ystäviä... Miten Saloka sinulla? Onko sinulla ystäviä? Minulla on muutama ystävä. Nyt vain tuntuu, etten tarvitse heitä. Kaipaan ihmistä, jolle jakaa tärkeät asiat, mutta muuten olisin mieluiten yksin. Ehkä se on masennusta.

Mietin kaloreiden laskemista. Kurjaa, jos elämä ja syöminen on vain kaloreita. Miten syödä riittävästi, mutta ei liikaa?!😐 Ja miten nauttia elämästä ja syömisestä? Teen nyt itselleni tonnikala-makaroonilaatikkoa. Ja mietin paljonko voin sitä syödä ja paljonko se tuolla mun ohjeella sisältää kaloreita. Eli ei ole kyse lauantain herkkuruoasta (jota tosin en ole syönyt ennen), vaan vain kaloreista. Oikeastaan tuo harmittaa aika kovin. Ei tällainen voi olla ainakaan täysin tervettä. Kun haluan vain laihtua...

Saitko Saloka omenat käsiteltyä? Tuliko niistä sosetta vai mitä?

Kurssipäivä meni hyvin. Pariin otteeseen ahdisti aika kovin, ja jouduin ottamaan rauhoittavaa, mutta muuten ok päivä. Pitkä päivä kuitenkin, ja olen nyt huomattavan väsynyt.

Hyvää viikonlopun jatkoa teille!

5 litraa tuli löysää sosetta, tosin en tiä millaista se nyt on, ku on tuolla jääkaapissa yön ollu. Laitoin sen sauvasekoittimen läpi vielä. Kerroin illalla isälle ja kerroin heidän toiveet, että olen niitä ajatellu ja toteuttanut. He ei halunnu sokerista, mut sanoin että säilyvyyden kannalta pitää hiukan olla sokeria, joten laitoin 2½ l /2-3dl sokeria. Saa nähä koska ne viiään äitin ja isän kylmäkellariin.

Hei, Saloka.😍

Mä odottelen, josko saisin tuttavalta omenoita. Minäkin tekisin sosetta, pakkaseen. Toivon, että omenoita tulisi ja paljon...

Takana toinen kurssipäivä ja kurssin loppu... En ole niiin väsynyt kuin eilen. Ehkä se, kun tiesi, mitä oli edessä tänään, helpotti oloa. Rauhoittavia jouduin kuitenkin ottamaan.

Huomenna käyn kaupungissa.

Nyt menen tiskaamaan. On taas vuori kertynyt...😟

Se olisi taas yhden viikon alku. Mitä suunnitelmia teillä on tälle viikolle?

Mukava kuulla että kurssi meni hyvin, Jardin Prive!

Ei kalorien laskemisessa ole mitään epänormaalia 🙂 Sitenhän sitä tietää miten paljon energiaa päivän aikana/viikossa syö. Kuten sanoin mullahan se meni niin pitkälle että kulutin aikaa kaupassa vertaillen eri tuotteiden kaloreita. Eilenkin täydennysreissulla kaupassa mies oli jo kassalla lastaamassa tavaroita hihnalle kun jumiuduin myslihyllyn eteen vertaamaan rasvapitoisuuksia (jotka ovat uskomattomia, jopa 12g per 100g!) Yritän suosia kotimaista, joten otin sitten Elovenan mysliä. Muksut ainakin tykkäsivät iltapalalla.

Meille kaikki hillot ja mehut tuo anoppi. Taas on omenahilloa tuomassa tällä viikolla. Sitä tosin menee mukavasti pannarin tai lettujen kanssa. Itse olen niin laiska alottamaan mitään noin työlästä 😝 Kerran tein omenahilloa, siitä tuli omituisen paukkuista, yöh 😞

Lauanaina kävin miehen kanssa lenkillä. Tehtiin iltalenkki, mukavan pituinen mutta kännykkä näytti matkan pituudeksi vain 3,5km 😀 En tajua miten jotkut vetää jotain 15km matkoja, huhhuh! Tänä aamuna tein treenin crossarilla, puoli tuntia, matkaa tuli 10km. Olen ihan tyytyväinen tuohonkin 🙂

Joo. Tuo yksinäisyys on sellainen mysteeri että en tiedä miten olen tässä tilanteessa. Uskon että minussa on oikeasti jokin vika. Syytän siitä omaa epävarmuutta ja epäsosiaalisuuttani, liikaa itseni tarkkailua ja ujoutta. Jotenkin olen aina jäänyt ryhmän ulkopuolelle. Peruskouluaikana minulla oli ystäviä, onneksi. Kun opiskelin parikymppisenä, huomasin silloin että en kuulu joukkoon, olin ikäänkuin perässäkulkija. Vanhat ystävät muuttivat toisille paikkakunnille omien opiskelujensa perässä joten olin yksin. Silloin olin hyvässä parisuhteessa, joka sittemmin kariutui kuten ensimmäiselle oikealle suhteelle usein käy.

Miehet ovat pitäneet minua viehättävänä, vientiä on ollut mukavasti. Siksi ehkä olen etsinyt hyväksyntää siltä rintamalta. Tilanne rauhottui kun löysin aviomieheni. Ystäviä minulla ei ole ollut tänä aikana. Opiskelin nyt aikuisiällä toiseen ammattiin. Opiskeluaika oli mukavaa kun oli sosiaalisia tilanteita, ihmisiä, tekemistä, kavereita. Tosin valmistumisen jälkeen kukaan ei enää ottanut yhteyttä, kaikki muut olivat muodostaneet ystäväporukoita joiden kanssa olivat tekemisissä myös vapaa-aikana. Muutamalta yritin kysellä kuulumisia, mutta kun sain parin sanan vastauksia lopetin itseni tyrkyttämisen. Juna meni jo.

Olin facebookissa eräässä ystäväryhmässä. Juttelin parin ihmisen kanssa samalta paikkakunnalta, mutta heistäkään ei oikein saanut mitään irti. Poistuin koko ryhmästä kun alkoi tympimään.

Miehellä on laajahko kaveriporukka. Olen vähän kateellinen. Olen yrittänyt tehdä tuttavuutta miehen veljien uusiin morsiamiin, mutta aika nihkeää on ollut. Ikään kuin he eivät näkisi minua fyysisesti, katsovat niin kuin ohi? 😮 Joskus olen miettinyt, muistaisiko minua kukaan jos kuolisin? Täyttyisikö silloin seinäni facebookissa sydämistä ja muistosanoista? "Rakkaudella sinua kaivaten" -hah. Synkempinä aikoina olen miettinyt tuota puolitosissani, pitäisikö kokeilla.

Meni vähän masenteluksi, mutta en anna tuon pilata tätä aurinkoista päivää 🙂
Mukavaa sellaista teillekin 🌻🙂🌻

Hei, Viveeka! Jäin miettimään tuota yksinäisyys-teemaa. Kuten sinun miehelläsi, myös entisellä miehelläni, on laaja ystävä ja kaveriverkko. Muistan sen, etten ollut mustasukkainen sinänsä kuitenkaan hänen kavereistaan, vaan ajasta. En saanut niin paljon huomiota kuin olisin toivonut, luulen. Mies ei ollut kotona. Tunnistatko yhtään samaa? Minulla on aina ollut vain muutamia kavereita, ja niin on nykyäänkin.

Mulla masennus tuo mukanaan ajatuksen, että muille olisi parempi, jos olisin kuollut. En silloin tarvitse ketään. Pyörin vain itseni ja pimeyden ympärillä.

Kaloreiden laskeminen on aika työlästä. Ja vaikeaa on arvioida itse tehdyn ruoan kaloreita!😐 Varsinkin, jos ei tee aivan ohjeen mukaan. Joisssain ohjeissahan on kerrottu annnoskoko ja sen sisältämät kalorit tai kalorit /100 g. Valmisruoat ovat tässäkin suhteessa paljon helpompia...!

Tulevat viikot ovat aika täysiä, ja tulevat sitä täydemmiksi, jos ja kun masennuksen hoito aloitetaan, ei sähköllä mutta vähän vastaavalla tekniikalla. Mulla on lääkärikäyntejä säännöllisesti tulevat viikot. Tuntuu, etten jaksa... Yksi työväenopiston kurssi jatkuu viikoitain vielä aika pitkälle syksyyn.

Kuitenkin, mukava viikon alkua teille kaikille!🌻🙂🌻

Huomenta!
Lapset on taas saatettu koulutaipaleelle ja mietin tässä mitä tekisi. Siivoamisurakka kutsuisi, pitäisi imuroida ja pestä lattiat. Pyykkikone hurisee muutenkin joka aamu, kunpa saisi imurinkin tekemään työt itse... 😋 Huomaan taas itsessäni saamattomuuden tunteen, kun pitäisi tehdä mutta ei huvita pätkääkään. Saattaa olla, että kömmin vielä takaisin sänkyyn ja katson lempisarjaani Areenasta. Tympii tämä joutenolo. Minulla on yksi työpaikkahakemus vetämässä, sieltä kuulemma otetaan yhteyttä "lähiviikkoina", mutta en liputtaisi vielä sen puolesta. Toisesta hakemastani paikasta ei kuulunut yhtään mitään, se olisi pitänyt alkaa itseasiassa eilen. Ärsyttää niin paljon tuollaiset työnantajat jotka ei voi edes ilmoittaa mitään!

Mieheni on onneksi niin ajattelevainen ja lojaali että jättää suurimman osan kaverimenoistaan tekemättä ja on perheen parissa. Yleensä se olen minä joka patistan häntä käymään jossain tuulettumassa (yleensä se on jotain työkoneiden rassausta tai metsästysjuttuja). Mies on viikot toisella paikkakunnalla töissä joten yhteinen aika on kortilla. Olen siitä miehelle kiitollinen että viihtyy kotona, minun ei tarvitse olla mustasukkainen hänen ajastaan. Tiedän kyllä tuon tunteen, edellisissä parisuhteissa tuo on ollut tuttua että liikenevä vapaa-aika vietetään mielummin kavereiden kanssa juhlien kuin kotona.

Tsemppiä sinulle hoitoihin Jardin Prive! 🙂👍

Hei, Viveeka!😍

En tiedä, minkälaista elämä olisi, jos tyttö asuisi mun luona. Nyt näen häntä harvoin. Soitan silloin tällöin. Tytön isä on huolehtinut hänen kasvustaan. Mulla on omaa aikaa, mutta kaipaan tyttöä luokseni edes nukkumaan. Tästä voi jo arvata, että olen sinulle vähän kade lapsistasi. Mutta tiedostan kuitenkin, että vastuusi lapsistasi on suuri, ja varmaan ainakin välillä raskaskin...

Mulla on halu ongelmakäyttäytyä. Olen väsynyt; heräsin taas tosi aikaisin, joskus kahden jälkeen, - vaikka nukuinkin vielä myöhemmmin vajaan tunnin. Masentaa. Haluaisin kuolla.

Ikävä kuulla ettet näe tytärtäsi usein ☹️
Tunnen monesti syyllisyyttä siitä etten jaksa aina iloita lapsistani. Tunnen joskus että he ovat taakka, huolehtimista 24/7. Se on rankkaa, en haluaisi tuntea niin mutta arjen syövereissä, kun itse on lamaantunut ja naatti, ei jaksaisi tehdä ruokaa, pyykätä, olla läsnä jne sitä ajattelee vain että loppuisi tämäkin päivä. Mutta se on pakko. Sitä jankutan itselleni. Suoritan arkea maanantaista perjantaihin, sitten saan huilata kun mies tulee kotiin.

Sitä jotenkin hukkuu tähän elämän tasaisuuteen niin ettei aina osaa katsoa miten hyvin asiat on loppujen lopuksi. Syyllistän itseäni miksi en osaa koko ajan kiittää "yläkertaa" terveistä lapsista ja tästä tavallisesta arjesta. Kaikki tämä sonta on vain omassa päässäni, miksi en osaa olla toisenlainen?

Millä lailla haluaisit ongelmakäyttäytyä? Tuleeko se tunne vain öisin?

Aurinkoa päiväämme! 🌻🙂🌻

Mulla ongelmakäyttäytyminen on erilaista itseni vahingoitamista tai äärimmillään kuolemalla leikkimistä.

Kävin lääkärissä lihaskivun takia. Sain siihen lääkkeet. Kun lähdin pois terveysasemalta, mulla alkoi lievähkö paniikkikohtaus. Kotiin savutua otin lääkkeet, ja olo helpoti melko nopeasti.

Nyt olen tosi väsynyt. Menen koettamaan, josko saisin nukuttua päiväunet...

Oon oksentanut kahdesti. En saanut kaikkea ylös. Tuntuu kuitenkin helpottavalta. Kasvot ja erityisesti silmät on nyt turvoksissa ja pienillä verenpurkaumilla. Olen muutenkin ongelmakäyttäytynyt tänään. Mua masentaa melko voimakkaasti. Voimakkaammin kuin viime päivinä keskimäärin. En ole saanut mitään aikaiseksi. Sain omenoita tutulta, mutta en jaksa tehdä niistä tänään mitään. Nukuin päiväunet. Helpotti silloin, mutta nyt tuntuu taas vaikealta. Tunnen itseni hyvin huonoksi ja kelvottomaksi. En pysty edes hallitsemaan syömisiäni. Haluaisin sairaalaan. Tai oikeastaan kuolla.