mä en pysty itkemään. Palan tunne tulee kurkkuun, mutta ei itkua. En siis tunne ilmeisesti niin paljoo surua.

Mulla oli tytön piirustuksia yhdessä laatikossa, mut muutossa nekin hävitettiin. Tytön kuvia on esillä ja niiden kattominen tekee kipeää. Muistan niitä aikoja.

Söin herkkuja ja oksensin...

Saloka, en minäkään enää itke. Olen saanut käytyä läpi papereita paljon. Vienyt niitä roskiin. Kaapeissa on tyhjää tilaa - vielä. Makkarin lattia on täynnä tavaraa. Se on saatava noihin tyhjentyneisiin kaappeihin.

Maanantaina alkaa ensimmäinen työväenopiston kursseista. Ahdistaa vähän jo ajatuskin. Joudun menemään muiden joukkoon. Onneksi on tuttu opettaja. Olen tänään muutenkin olllut ahdistunut. Oon ollut jo itsetuhoinen ja suunnittelen olevani sitä vielä lisää. En voi nyt hyvin...

Haluaisin itkeä. Olen nyt väsynyt. Yöt menevät kehnosti. Yrittäisinkö käydä kaappien ja tavaroiden kimppuun. Jaksanko?😑❓

Heräsin kolmelta. Oksensin taas aamusta. Verenpurkaumia silmäluomilla.

Mulla oli aika psyk.hoitajalle. Juteltiin tunti. Jotenkin vaikea olo nyt. En ole vielä ongelmakäyttäytynyt tälle päivälle, mutta kyllä se tulee jotenkin vastaan. Ellei sitten oksentamista jo pidä sellaisena.

Tuttu kävi katsomassa, mihin pisteeseen olen päässyt siivoamisessa. Onnitteli saavutuksesta. En tiedä, millä jatkaa. Vai jatkanko tänään. Tutulla oli pari hyvää ideaa paikkojen järjestämiseen. Otan ne huomioon.

Mieli on maassa. Melkein itkettää, mutta itku ei tule. Enkä edes tiedä, miksi itkisin.

Tyttö tulee viikonlopuksi. Aion olla kotona sen ajan, mitä hän on täällä. Tunnen jonkinlaista haikeutta. Se itkettää, mutta edelleenkään en itke.

Haluan ongelmakäyttäytyä. Jonkinlaiset rajoitteet sille on asetettava, koska tyttö tulee. Mun on oltava kunnossa silloin. On vain niin vaikea olla. Voisin tietenkin ottaa ahdistusta helpottavaa lääkettä. Se voisi nyt olla järkevää. Rauhottaisi oloa. Ehkä sitten saisin tehtyä jotain kodin eteen...

Mulla on vielä yksi leveä yläkaappi tyhjänä. Varmasti sinne löytyy täytettä, mutta olen tyytyväinen, kun tilaa vielä on. Olen heittänyt tavaraa pois ja pakannut uusiksi. Kellarikomero on täynnä, joten sinne en mielelläni vie mitään, jos se vain on mahdollista.

Vaikka viime yönä nukuin tunnin pitempään kuin tavallisesti eli reilut seitsemän tuntia, mua väsyttää. Nukkumaan en kuitenkaan enää haluaisi.

Kävin eilen läpi vaatteita. Ei niitä paljon ole, mutta en oikein tarvitsekaan. Otin vieläpä pois osan, sellaiset joita en käytä varmasti. Siellä on paljon villavaaatteita, jotka eivät nyt mahdu päälle; Mutta hyvällä onnella jo lopputalvesta sopivat. Ei tämän elämäntapamuutoksen alku vain suju.

Mua alkoi houkuttaa ristipistojen tekeminen. En ole pistellyt aikoihin. Pitää vain miettiä, mikä olisi kiva ja sopivan kokoinen projekti. Täsähän ihan innostuu.😀

Muuten olo on aika tasapaksu (kuten emäntänsäkin), mutta kuitenkin menään viivan alapuolella.

Olin tosi väsynyt. Nukuin illalla julkisissa kotiin tullessa; onneksi heräsin oikealla pysäkillä! Ja yöllä nukuin sitten 7½ tuntia, mikä on mulle nykyään tosi paljon.

Mielikin on jotenkin väsynyt. Tyttö oli viikonlopun mulla. Nautin "passaamisesta". Ehkä koin olevani vähän niin kuin tarpeellinen. Sain olla yhteydessa tyttööni. Tullessa hän puputtti asioista, muuten hän oli jäyhä teini-ikäinen. Mutta nukkui mun luona ja oli mun luona, mikä tärkeintä. - Saan taas aikaan itkua...

Tänään alkaa ensimmäinen käsityökursseista. Se on ihan lyhyt kurssi. Ja huomenna alkaa sitten paljon pitempään kestävä kurssi. Pitää pakkailla molempien tarvikkeet ajoissa tänään. Ristipistoja olen tehnyt ja vähän lueskellut. Tuntuu, että saa jotain aikaiseksi, ja se tuntuuu hyvältä.

Mutta tämä painoasia. Menee ihan keturalleen. Haluaisin talvi-neuleita talvella käyttöön, mutta kun en saa painoa laskemaaan. Ruoka ja liikuta, joo, mutta kun ei onnistu.

Rahat jo nyt minimissä, vaikka kuu vasta alussa...

mulla tuli tyttö vkl lomalta ja täälläkin oli sellainen puputus ja sanojen tulva. Mä pakenin välillä pois, kun en vaan jaksanut sitä tulvaa. Haluan kuulla tytön asioita, mut joskus tulee se täyteen ja silloin on paettava hetkeks.

Millainen kurssi oli? oliko siellä paljon porukkaa? Millaista porukkaa?
MÄ yritän käydä, ssiis yritän, näissä kuntoutuspolin ryhmissä. TÄnään taas jäin kotiin. Too on ihan pakko mennä. Keksittävä joku käsityö ja tehä siellä. Sit on maanantaisin jaksettava nousta ja lähteä samoihin aikoihin ku tyttö.

Hei, Saloka!

Puputtavat tytöt on kivoja. 😀 Se on meillä kotona murosiän yhteydessä harvinaista, mutta tuntuu sitten sitäkin paremmalta.

Eilen alkaneen kurssin opettaja on mukava, kurssilaiset vieraita yhtä lukuun ottamatta. Tuntuu, että selviydyn kurssista. Otan rauhoittavaaa etukäteen vähän, koska tiedän ahdistuvani ja altistuvani paniikkikohtaukselle vieraassa ympäristössä. (Nykyään voin jo mennä lähikauppaan ilman mukana olevaaa lääkepussukkaa.) Koko ajan olen kuitenkin varuillani sen suhteen, jaksanko ja selviänkö, kun talvi meni sairaalassa ja kurssit peruuntuivat tai keskeytyivät.

Ristipistoja en eilen tehnyt yhtään. Ajattelin kohta aloittaa.

Käsitöiden tekeminen on mukavaa. Se on kai luovaa ja kädet saavat tekemistä. Vaatii ajattelua ja keskittymistä. Ja vaikka niitä ei sitten joskus olisi, voi usein silti esim. neuloa jotain helppoa, ja saada siitä sitten mielelleeen palkkion.

Mua väsytää edelleen...😴

Kello ei ole seitsemääkään, ja mä olen nukahtaa liki istualteni. Sain melkein kaiken tiskin tiskattua. Iso urakka. Nyt odotan vain, että kello tulisi kahdeksan, ja voisin kohtuudella mennä petiin. Moneltakohan sitä huomisen puolella aamuyöstä tulee noustua?! Huomenna ei onneksi tainnut olla ohjelmassa mitään. Saan tehdä käsitöitä kotona ja siivota... Mutta ensin nukkumaan! 😴

Olo on masentunut, ehkä osittain väsymystä. Olen ongelmakäyttäytynyt liki päivittäin, useampankin kertaa päivässä. Mutta en kuitenkaan pahemmin. Mielessä sekin tosin on käynyt. Ja nyt taas. On vapaa päivä; Voisin tehdä mitä tahansa...

Ongelmakäyttäydyin, ja siihen perään suunnittelin käsityötä. Ristiriitaista? 😑❓

Meillä olisi Työväenopistolla painonhallinnan kurssi. Siellä olisi vielä tilaa, mutta käy viikko-ohjelma liian tiiviiksi, jos sinne menisin. On vain tämä iso ongelma... Minä olen liian iso!

En ole tyytyväinen itseeni. Tämän olen todennut monasti.

En saa itseäni liikkumaan. Tiedän, miten hyödyllistä se monella tapaa olisi, mutta - kun ei. Metsään meneminen rauhoitaisi - mutta... Millä motivoida itsensä?😐 Kellään ideoita? Ruoalla ei voi itseään palkita... Mutta jos saisin tietyn liikuntamäärän jälkeen ostaa ylimääräisiä käsityötarvikkeita. Se voisi toimia. Tosin siinäkin tulee raha vastaan. Eli toimisiko sittenkään?!

Miten teen liikkumisesta nautinnon? Sitä se oli aiemmin. Sauvakävelyä ja vesijuoksua. Nyt tuntuuu niin vaikealta aloittaa. Kerran voin käydä, ja siihen se jää. Olen pettynyt itseeni. Ainakaan se ei motivoi mua.

Lasken pari päivää ruoan energian määrän. Tiedänpä sitten, missä mennään. Yritän päästä terveellisen painonpudotuksen määriin. Mulla tulee iso osa kaloreista jo aamun aikana, kun herään niin aikaisin. Syön oikeastaan kaksi aaamupalaa. En tiedä, miten niitä muuten nimittäisin. Toisaalta en syö iltapalaa, kun menen sen verran ajoissa nukkumaan. Odotan oikeastaan mielenkiinnolla kalori-määrää.

Mulla on iltapäivällä avohoidon käynti. Tunnen itsni jonkin verran masentuneeeksi. Haluan itselleni pahaa.

Olen jonkin verran taustaillut täällä ja nyt vasta hiljattain aktivoitunut = uskaltanut kirjoitellakin jotain.

Jardin Prive, itselläni on hieman samaa ongelmaa tuon painon ja syömisen kanssa. Työt loppuivat kesän alussa ja muutto kaupungista pois samaan aikaan, on ollut aikaa syödä ja herkutella ja märehtiä huonoa oloani kaksin käsin. Ennen päiviini kuului edes jonkinlainen rutiini, nyt ei sitäkään. Kouluikäiset lapset pitävät jotenkin päivärytmiä yllä (aikaiset herätykset ja nukkumaanmenot) mutta siihen väliin jää se "luppoaika". Koska asumme syrjässä, ei täällä lähistöllä ole liikuntamahdollisuuksia kuin metsäpolut. Hirveän takkuista ollut saada takamus liikkeelle edes postinhakureissulle.

Oma paino on ollut suht hyvässä kuosissa, mutta ikä tekee tehtäviään ja lisäksi huono itsetunto, mahdollinen masennus, työttömyys, tekemättömyys, riittämättömyys, elämän hohdottomuus jne. ahdistaa joten hamstraan herkkuja kauppareissuilla, syön salaa lapsilta, lihon josta poden huonoa omatuntoa ja syön lisää. Elämälläni ei ole suuntaa tällä hetkellä, en tiedä mihin itseni lokeroisin, olisiko se tyhjäntoimittaja. 😞

Kuinka saada päiviin jokin tarkoitus, ilon aihe? Mistä saisi niin paljon hyvää ja positiivista mieltä että voisi vaikka kehua itseään? Konkreettisena esimerkkinä vaikkapa työnhaku joka ei tuota tulosta vaikka kuinka persoonallisia hakemuksia rustailen erottuakseni joukosta. Edes vastausta "kiitos mielenkiinnostanne, mutta..." ei ole tullut yhdestäkään hakemuksesta. Huoh. Enkö osaa edes tätäkään. 😑❓

Hei, Viveeka! Mukava kun olet uskaltautunut kirjoittamaankin! Tervetuloa joukkoon!
🌻🙂🌻

Painonhallinta on vaikeaa. Tuntuu tosiaan, etten sitä hallitse..🙄 Nyt yritän kaloreita laskemalla saada kuvan siitä, missä mennään. Ja tuo liikkuminen! 😟

Mun päiviin tuo sisältöä käsityöt ja Työväenopiston kurssit. Ja tyttö, jota tosin tapaan omasta mielestäni aivan liian harvoin.

Katselin innostuneena kansalaisopiston kursseja uudesta oppaasta. Olisiko lapsille jotain kivaa kurssia, minulle jotain jumppaa? Kunnes muistin että kaikkiin noihin harrasteisiin on noin 30km matka suuntaansa täältä peräkorvesta. Ei jaksa lähteä pimeinä iltoina ajamaan lapset kyydissä ☹️ Tähän on monesti innostukseni kaatunut, omaan laiskuuteeni ja saamattomuuteeni. Mies on viikot töissä muualla, hoidan kodin ja lapset yksin. En sittenkää jaksa ottaa joka viikkoiseksi riipaksi jotain pakkojumppaa johon mentävä "kun on kerran maksettukin".

Toisaalta myös sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa kaikkea "normaalia" kuten uusien ihmisten tapaamista. Teen sitä koska pakotan itseni, mutta se ei ole kivaa. Ehkä siksi olen yksinäinen koska en osaa small talkia eikä sitten kiinnosta alkaa keksimään mitään "kaunis sää tänään" -fraaseja vaikka TIEDÄN että normaaleille ihmisille se olisi normaalia 😀😀 Omasta mielestäni se on noloa. MUTTA, summa summarum: ei tälläkään kertaa tullut hommattua mitään ohjattua liikuntamuotoa. Kotona on cross trainer jota olen pakottanut itseni käyttämään edes pari kertaa viikossa. Järkeistän sen niin että sillä verukkeella saan ostaa kaupasta hyvällä omallatunnolla suklaata. 😋

Mukava kuulla että sinulla on jokin mieleinen harrastus! 🙂 Minä kulutan vapaa-aikaani lukien. Ja sitä crossaria rääkäten (edes silloin tällöin ettei ihan pölyty) 😀 Leipominenkin on mukavaa, varsinkin uusien reseptien kokeilu. Mutta sitten ollaankin taas alkuasetelmassa, miksi sitä pitäisi nyt välttää...🤨

Laskin tämän päivän kalorit. Ei ihme, etten laihdu... Juuston voisin jättää pois,mutta muuten? Nyt söin pikkeuksellisesti iltapalaa. Siitäkin kaloreita. Mutta en ymmärrä, mistä voisin vähentää. Pitää tehdä huomenna sama juttu.

Sain illasta paniikkikohtauksen. Kamalaa; ei meinannut mennä ohi. Nyt väsyttää.

Hei, Viveeka. Nyt eilen, kun pidin listaa syömisistä, huomasin, että ainakin toisinaan mulla tulee syötyä iltaisin liikaa. Naposteltua juustosiivua, ja otettua leipäpala. Ei paljon, mutta niin, että laihdutus ei onnistu. Seuraan tilannetta vielä muutaman päivän. Juuston voisi raastaa pakkaseen, niin siitä pääsisi pois syömättä.

Mä sain eilen paniikkikohtauksen, joka ei tuntunut menevän ohi. Otin siihen aika paljon rauhoittavia. Jo päivällä oli ahdistanut. Uuvahdin sitten ihan täysin. Puhelimessa puhuminen oli mahdotonta. Nukuin istualteen. Ja sitten nukuin... aina viiteen asti!!! Nyt on jo selkeä olo...

Paniikkeja tulee nyt jonkin verran harvemmin kuin keväällä/kesällä. Liekö uuden masennuslääkkeen vaikutusta.