Tää tilanne on ihan mahdoton, en jaksa enää.
Olen joskus aikaisemminkin kirjoitellut tänne, mutta siitä on aikaa.
Mistähän aloittaisin. No, vaikka tästä: stressi on jatkuvaa. Repivä tunne siitä, ettei voi tehdä omalle elämälleen yhtään mitään, ajelehtii vain ympäriinsä yhteiskunnan rahojen armoilla. Valmistuin juuri, mutta väärään ammattiin: töitä ei ole. Minulla ei ole juuri työkokemusta, ja se tekee minusta työmarkkinoilla kelvottoman yksilön. Luuserin, hyödyttömän laiskan loisen. ☹️ Mistä hitosta sitä työkokemusta edes saa, jos ei minnekään pääse töihin, koska ei ole työkokemusta?
Rahatilanne on jatkuvasti kireä. Perheessämme on kaksi aikuista ja pieni lapsi. Kesäaika on ihan älytöntä: pitää valita, ostaako ruokaa vai maksaako laskut. Mieheni on kesän ajan työttömänä ja niin olen minäkin. Työttömyystukea saamme seuraavan kerran vasta kuukauden päästä, ja nyt kummankin tilit näyttävät yhteensä muutamaa kymmentä euroa. Rahoja on venytetty niin paljon että ne kiljuvat. Tyhjästä on paha nyhjäistä. Hävettää niin helvetisti pyytää koko ajan lainaa vanhemmilta ja kavereilta.
Lapsella on uhmaikä. Hän kiukuttelee, itkeskelee, narisee joka asiasta. Mikään ei ole hyvin, mitään ei muka osaa, häntä pitäisi jopa syöttää kun ei ”osaa” syödä itse. Ulina ja itku on melkein jatkuvaa. Pottakoulutuskin on kesken, ja potalla hän ei tahtoisi käydä, vaan pissaa ja kakkaa mieluummin vaippaan. Vaippoja ei oikein olisi varaa enää ostella. Joskus tuntuu että tekee mieli huutaa ja raivota tai pää räjähtää.
Pisteeksi I:n päälle automme hajosi. Ihan kuin ei muutenkin olisi vähän rahaa! 😝 Tuntuu että vielä yksi stressinaihe lisää, niin yksinkertaisesti räjähdän, hajoan kappaleiksi!
Ei tätä tilannetta hallitse enää ollenkaan. Kun ei ole työtä, omaan elämäänsä ei voi vaikuttaa mitenkään. Kohta jää luultavasti joku isompi lasku maksamatta, ja sitten: tervemenoa, luottotiedot.
Tämmöinen purkaus tällä kertaa.
Käykää sosiaalitoimistossa juttelemassa ja seurakunnatkin avustaa.
Onko se suurempi häpeä puhua vanhemmille ja pyytää heiltä apua, kuin menettää luottotietonsa?
helemi kirjoitti 7.6.2010 17:28
Käykää sosiaalitoimistossa juttelemassa ja seurakunnatkin avustaa.
Onko se suurempi häpeä puhua vanhemmille ja pyytää heiltä apua, kuin menettää luottotietonsa?
No eipä ollut kovin rohkaiseva viesti. 😠
Voi kun asiat selviäisivätkin noin yksinkertaisesti. Vanhemmilla ei välttämättä ole rahaa heittää meille tosta noin vaan satasia.
Heippa!
No minäpä yritän auttaa. Eikä todellakaan tarvitse heti suuttua, jos ei täällä annetut ehdotukset/neuvot "kolahda". Emme me voi täällä teidän perheen rahatilannetta korjata, mutta siis ehdotuksiin:
- Myykää kaikki tarpeeton (kaupanseinille ilmoituksia&keltaiseen pörssiin) esim. tarpeettomat/vanhat kännykät yms. elektroniikka, dvd/cd-levyt, pieneksi käyneet vauvan vaatteet, ylinmääräiset huonekalut. kaikki mitä ette enää itse tarvitse! Nurkkia vaan tutkimaan!
- Onko auto (hajonnutkin) ihan välttämätön? Voisitteko luopua siitä. Jos asutte keskustassa, sujuu matkat myös julkisilla tai polkupyörillä... Jos auto ei ihan välttämätön ole, säästätte pitkän pennin, kun ei tarvitse kuluttaa rahoja bensaan, autoveroon, vakuutuksiin, katsastuksiin, korjauksiin, renkaisiin jne.
- Jos rahaa on välittömästi pakko saada (ja loppukuusta on varmoja rahoja tulossa) niin miksette turvautuisi pikavippi-lainaan edes kerran (kierrettä ei siitä kannata tehdä) mutta jos takaisinmaksu ei tuota ongelmia ja luottotiedot ok. Niin hyvä hätävara tämäkin keino on...
- Mihin ammattiin sitten oikein kouluttauduit? Onko pakko löytää oman alan töitä? Eikö esim. osa-aikatyö kaupan kassalla, siivoamassa, hyllyttämässä, mainoksia jakamassa, mansikoita poimimassa kiinnosta? noihin kun aika helposti (lue: ilman aikaisempaa kokemusta) pääsee.
- Sitten on nämä perus: lototkaa tai kerätkää pulloja kommentit pakko pistää 😋
Lisäksi kannattaa relata ja muistaa, että ei anna sen rahan (tai sen puutteen) viedä kaiken aikaa ajatuksia.
Nyt on kesä ja siitä kuuluu nauttia! Kesällä löytää kivojakin ilmaiskohteita koko perheelle, joissa voi pitää hauskaa täysin ilmaiseksi ja unohtaa hetkeksi murheet. Teillä on sentään terveys kaikilla tallella ja perhe onnellisesti kasassa, katto päänpäällä, ammatit (tulevaisuudessa tulossa toivottavasti töitä) yms. yms.
Ja on ihan oikeasti olemassa niitä auttavia paikkoja (diakonia, srk, työttömien yhdistykset yms.) jos niitä osaa vain etsiä avoimin mielin, ilman turhia ennakkoluuloja!
Tsemppiä! 🌻🙂🌻
Hei Adrienne!
Kuulostaa pahalta. Ekana sanoisin, että ehkä lapsi vaistoaa asiat ja on siksi hankala. Jos jaksaisitte kuitenkin olla hänelle mukavia, ehkä itkuisuus vähenisi ja sitä kautta saisitte lisävoimaa. Ja kun saatte pottakoulutuksen kunnialla päätökseen, elämä helpottaa siltäkin kantilta paljon 😉
Tuohon taloudelliseen tilanteeseen. Varmaan olette hakeneet kaikki toimeentulotuet ja sosiaaliavut, mitä voi saada?
Olisiko jotain, millä menoja vielä voisi karsia? Entä, löytyisikö kaapeista käyttämätöntä tavaraa, jota voisi myydä vaikka Huutonetissä? Itse olen sitä kautta saanut vähän lisäansiota. Ja toisaalta, jos pitää hankkia jotain, sieltä saa edullisesti.
Jos vanhempanne eivät pysty taloudellisesti auttamaan, niin kuin monet eivät pysty, saisitteko heiltä joskus lastenhoitoapua, jotta voisitte kerätä voimia?
Miehesi voi työttömänä käydä syömässä työttömien ruokalassa edullisesti, (mikäli paikkakunnallanne sellainen on) ja sieltä jaetaan välillä avustuskasseja, joissa on peruselintarvikkeita.
Itse elän parasta aikaa pahaa kriisiä muista kuin taloudellisista syistä ja siksi tulee täälläkin sivustoilla pyörittyä. Toivon voimia teille ja antakaa lapsellenne mahdollisimman hyvä lapsuus. Sillä ei ole juuri mitään tekemistä rahan kanssa 🙂🌻
Adrienne kirjoitti 8.6.2010 18:4
helemi kirjoitti 7.6.2010 17:28
Käykää sosiaalitoimistossa juttelemassa ja seurakunnatkin avustaa.
Onko se suurempi häpeä puhua vanhemmille ja pyytää heiltä apua, kuin menettää luottotietonsa?No eipä ollut kovin rohkaiseva viesti. 😠
Voi kun asiat selviäisivätkin noin yksinkertaisesti. Vanhemmilla ei välttämättä ole rahaa heittää meille tosta noin vaan satasia.
------------------------------------------------------------------
Olen itse kulkenut raha-asioiden kanssa melkosen kovan tien ja tiedän, että ne on ihmisten tekemiä, joihin keinot löytyy, jos halua niiden oikomiseen itseltä löytyy, vähälläkin rahalla.
Minulla on itsellläni lapsia ja tiedän tuommosetkin tilanteet ja se vanhempien apu ei aina ole rahallista apua, se voi olla vaikka ruokaa ja vaikka lainantakaustakin. Olen pitänyt omilleni luentoja rahan käytöstä puhuen ja huutaen, nyt olen päässyt siihen tilanteeseen ettei ihan myötäänsä joku ole vaipumassa ojasta allikkoon.