kerrohan hieman enemmän tilanteestasi?
kuullostaa kyllä vakavalta,mutta älä ihmeessä tee mitään peruuttamatonta!on jo ensimmäinen askel että kirjoitit tänne miltä sinusta tuntuu.

Voimia suunnattomasti!

Heippa
Kyllä elämä järjestyy sen tiedän omastakin elämästä.
Mut kerroppas miksi olet epätoivoinen????
Onkos sinulla ystäviä/ kavereita ??? joille voisit kertoa iloja ja suruja.
Meneppäs nettiin ja googleen laita hakusanaksi tukihenkilö niin saat keskusteluapua
ja taas googleen perheasiain neuvottelukeskus niin sieltä saat ammattiapua.
Nyt kun sinulla on heikko hetki niin sinua pitää vaan auttaa vaikeuksissa eteenpäin
ja näin me vaan päästään elämässä eteenpäin.
Mut jos on tosi paha olo niin mene heti lääkäriin???
Mut muista että sinä et ole etkä tarvitse olla yksin sinua autetaan???
Kaunista syksyä sinulle

volvomies kirjoitti 31.8.2010 11:42

Heippa
Kyllä elämä järjestyy sen tiedän omastakin elämästä.
Mut kerroppas miksi olet epätoivoinen????
Onkos sinulla ystäviä/ kavereita ??? joille voisit kertoa iloja ja suruja.
Meneppäs nettiin ja googleen laita hakusanaksi tukihenkilö niin saat keskusteluapua
ja taas googleen perheasiain neuvottelukeskus niin sieltä saat ammattiapua.
Nyt kun sinulla on heikko hetki niin sinua pitää vaan auttaa vaikeuksissa eteenpäin
ja näin me vaan päästään elämässä eteenpäin.
Mut jos on tosi paha olo niin mene heti lääkäriin???
Mut muista että sinä et ole etkä tarvitse olla yksin sinua autetaan???
Kaunista syksyä sinulle

Hengissä sinnitellyt vielä. Olen vanha ja sairas, elämäni meni hukkaan ja lahjani jäivät käyttämättä pahojen sosiaalisten tilanteitten pelkojen takia. Yritin kolme kertaa nuorena terapiaa saaden karmeata kohtelua, en ikinä voi antaa noille tyypeille anteeksi sitä, että yrittäessäni parantua sain potkuja päähän ja arkuuteni lisääntyi entisestään, elämä meni hukkaan. Nyt olen käynyt terapiassa hyvällä terapeutilla pari vuotta, mutta kaikki on myöhäistä, hyvät kokemukset vain lisäävät katkeruutta menetetystä elämästä - miksi näin ei käynyt 40 vuotta sitten, vaan minua kohdeltiin törkeästi. Elämää ei juurikaan ole jäljellä, ja sekin vähä vanhuutta. Tukihenkilöön ei syntynyt kontaktia. Lörpöttelin innokkaana asioitani luullen että minua kuunnellaan - no jääköön.

Heippa
Ei katsota ikää meitä on nuoria ja vanhoja mut nautitaan vaan tästä upeasta
elämästä ajatellaan positiivisesti asioita vaikka on välillä vaikeata.
Mut kerro minulle mitkä asiat sinua painaa mieltä???
Onkos sinulla ystäviä / kavereita joille voisit murheita kertoa???
Olen pahoillaan mitä olet joutunut elämässä kokemaan mut kerro vaan tännekin
palstalle niin sekin helpottaa jos pystyt???
Mene niihin osoitteisiin joita eka viestissä sinulle laitoin niin varmasti saat niistä apua
ja se on ikävää kun on ollut huonoja kokemuksia mut aina ei käy kemiat yhteen
niin silloin kannattaa vaihtaa esim tukihenkilöä.
Kirjoita miten olet jaksanut???
Kaunista syksyä sinulle

volvomies kirjoitti 1.9.2010 11:37

Heippa
Ei katsota ikää meitä on nuoria ja vanhoja mut nautitaan vaan tästä upeasta
elämästä ajatellaan positiivisesti asioita vaikka on välillä vaikeata.
Mut kerro minulle mitkä asiat sinua painaa mieltä???
Onkos sinulla ystäviä / kavereita joille voisit murheita kertoa???
Olen pahoillaan mitä olet joutunut elämässä kokemaan mut kerro vaan tännekin
palstalle niin sekin helpottaa jos pystyt???
Mene niihin osoitteisiin joita eka viestissä sinulle laitoin niin varmasti saat niistä apua
ja se on ikävää kun on ollut huonoja kokemuksia mut aina ei käy kemiat yhteen
niin silloin kannattaa vaihtaa esim tukihenkilöä.
Kirjoita miten olet jaksanut???
Kaunista syksyä sinulle

Kiitos vastauksesta! Ei katsota ikää? Kyllä paremman elämän suunnittelu toinen jalka haudassa on vähemmän realistista kuin elämän keväässä. Mutta valitushan on turhaa, epätoivon hetkinä vain tulee huudettua tyhjyyteen, jossa vastaa korkeintaan samaa toistava kaiku. Kai meitä riittää, kun tätäkin ruikutusketjua on luettu toistasataa kertaa, ehkei kaikkien elämä ole niin upeata. Ihminen on kaiken keskellä yksin, ja kuitenkin vain yhteys toisiin ja rakkaus tekevät elämän mielekkääksi. Nyt on kai mietittävä seuraavaa parasta mahdollista vaihtoehtoa ja jätettävä se viimeinen toistaiseksi.

Heippa
Nautitaan vaan joka päivästä niin minä ainakin teen ei minunkaan elämä ole ollut
helppoa mut nykyisin menee elämä liiankin hyvin mut itse olen onnen raivannut
ja paljon tehnyt elämän eteen työtä ja kyllä on kannattanut niin sen tiedän että
kyllä elämästä kannattaa nauttia.
Itse olen nyt 44. vuotias.
Minkäs ikäinen sinä olet???
Kysyn monesti ikää niin sillon osaan vähän miettiä et miten asioita ajattelle kun tietää iän.
Mitkäs asiat sinua painaa mieltä????
Onkos sinulla ystäviä / Kavereita jolle vois kertoa iloja ja suruja???
se helpottas elämää.
Mites sinä jaksat???
Mitä sinulle kuuluu???
Joo kirjoita miten olet jaksanut niin edetään hiljakseen ja nautitaan vaan tästä elämästä ja
etsitään vaikka pieniä onnen hetkiä elämästä.
Kaunista syksyä sinulle

volvomies kirjoitti 6.9.2010 11:43

Heippa
Nautitaan vaan joka päivästä niin minä ainakin teen ei minunkaan elämä ole ollut
helppoa mut nykyisin menee elämä liiankin hyvin mut itse olen onnen raivannut
ja paljon tehnyt elämän eteen työtä ja kyllä on kannattanut niin sen tiedän että
kyllä elämästä kannattaa nauttia.
Itse olen nyt 44. vuotias.
Minkäs ikäinen sinä olet???
Kysyn monesti ikää niin sillon osaan vähän miettiä et miten asioita ajattelle kun tietää iän.
Mitkäs asiat sinua painaa mieltä????
Onkos sinulla ystäviä / Kavereita jolle vois kertoa iloja ja suruja???
se helpottas elämää.
Mites sinä jaksat???
Mitä sinulle kuuluu???
Joo kirjoita miten olet jaksanut niin edetään hiljakseen ja nautitaan vaan tästä elämästä ja
etsitään vaikka pieniä onnen hetkiä elämästä.
Kaunista syksyä sinulle

Mukavaa, että sinulla menee omasta ansiostasi niin hyvin! Mutta et kai sinä poika kuvittele, etten minä olisi yrittänyt mitään? Kyllä on töitä tehty, mutta huonommalla menestyksellä. Eivät kai riittäneet älynlahjat tai mikä lie syynä. Nuoret ne ovat niin fiksuja. Ikäni kerroin jo suurin piirtein - luuultavasti vanhempi kuin vanhempasi. Senkin kerroin, mikä painaa. Ystäviä on. Miten jaksan: huonohkosti, kuten kerroin, vakava masennus ja tappava tauti. Kuuntele, poika, mitä vanhemmat sanovat, ei vanha ihminen jaksa moneen kertaan samoja asioita selittää!
😀

Heippa
Joo en todellakaan kuvitellut että et ole mitään tehnyt sillä vanhempi sukupolvi
on todellakin joutunut raatamaan elämän eteen liiankin paljon ja monesti
kyllä miettinyt että miten ne on yleensä jaksanut.
no tuli vähän väärin sanottua että yksin noussut vaikeuksista kyllä siihen on tarvittu ystäviä
ja kavereita ja ennen kaikkea minun perhe se on minun voima vara.
Ihminen ei saisi jäädä ikinä yksin sillä sillon ne ongelmat vasta kasvaa isoiksi.

Käy sinäkin jossakin mielenkiintosessa tapahtumassa / seuratoiminnassa oman jaksamisen
mukaan niin kyllä sieltä jää aina jotain.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!

Ajattelin kirjoittaa minäkin jotain rohkaisevaa.

Ei se elämä koskaan varmaan ihan turhaa ole, ja olen Volvomiehen kanssa samaa mieltä siitä, että aina on mahdollisuuksia mennä eteenpäin, olipa ikä mikä hyvänsä. Tietysti ikä vaikuttaa aika lailla, vanhempana on todella paljon varovaisempi, ei lähde niin herkästi tekemään ja kokeilemaan, voi olla pessimistisempi. Mutta voi nuorikin olla kovasti masentunut. Mutta toisiamme varten me täällä olemme, ja sinunkin viestisi on ollut jo nyt avuksi, ainakin minulle, koska muuten en olisi varmaan tullut kirjoittaneeksi tänne ja miettineeksi näitä asioita.

Epäonnistumisen ajatus on kauhea, ja itse olen yrittänyt päästä pahimmasta epätoivosta eroon ajattelemalla, että ne ovat vain ajatuksia. Ja ajatukset tulevat ja menevät, ja niitä voi yrittää muuttaa ja kääntää positiivisemmiksi.

Kyllä elämällä on merkitystä, joten tartutaan siihen! Ja nautitaan syksystä!

Satakieli kirjoitti 8.9.2010 13:36

Hei!

Ajattelin kirjoittaa minäkin jotain rohkaisevaa.

Ei se elämä koskaan varmaan ihan turhaa ole, ja olen Volvomiehen kanssa samaa mieltä siitä, että aina on mahdollisuuksia mennä eteenpäin, olipa ikä mikä hyvänsä. Tietysti ikä vaikuttaa aika lailla, vanhempana on todella paljon varovaisempi, ei lähde niin herkästi tekemään ja kokeilemaan, voi olla pessimistisempi. Mutta voi nuorikin olla kovasti masentunut. Mutta toisiamme varten me täällä olemme, ja sinunkin viestisi on ollut jo nyt avuksi, ainakin minulle, koska muuten en olisi varmaan tullut kirjoittaneeksi tänne ja miettineeksi näitä asioita.

Epäonnistumisen ajatus on kauhea, ja itse olen yrittänyt päästä pahimmasta epätoivosta eroon ajattelemalla, että ne ovat vain ajatuksia. Ja ajatukset tulevat ja menevät, ja niitä voi yrittää muuttaa ja kääntää positiivisemmiksi.

Kyllä elämällä on merkitystä, joten tartutaan siihen! Ja nautitaan syksystä!

Kiitos sinulle lohdutuksesta, pikku Satakieli!
Ehkä joutavalta valitukselta kuulostanut hätähuutoni oli sittenkin tarpeellinen, kun se toi esiin sen, mitä on olla vanha. Onko niin, että nuori ei koskaan voi ymmärtää vanhaa, koska ei ole ollut vanha? "Nuorikin voi olla kovasti masentunut" - vanha tietää sen, sillä hän ON entinen nuori masentunut. Varovaisuudesta olen eri mieltä, vanha on rohkeampi - mutta häneltä puuttuu aika ja ehkä liikuntakyky. Niin voi tietenkin puuttua nuoreltakin.
Onko oireellista, että täälläkin on ryhmät nuorille ja aikuisille, mutta ei vanhoille? Vanhahan on tietysti aikuinen, mutta niin on yleensä yös "nuori". Kuvastaako se sitä, että vanha on toivoton tapaus, niinkuin aloituksessani ilmaisin kokevani? (En väitä, että uusi ryhmä olisi tarpeellinen, mietin vain, mitä ryhmäjako kuvastaa. Luultavasti keskustelua ei syntyisi, kun kukaan ei haluaisi leimautua vanhaksi hylkiöksi.)
Epätoivo hellittää pätkittäin. On kivaakin olla "vanha ja viisas", ehkä voisi olla jotain annettavaakin muille? Satakieli, sanoit osuvasti, että toisiamme varten me täällä olemme. Onhan meillä ilonamme lapset ja lapsenlapset, ehkä meistäkin on iloa heille? On yhtä vanhoja ja viisaita ystäviäkin...

Minäkin olen vanha. Ihan oikeasti. Viisautta ei ole minussa yhtään sen enempää kuin nuorenakaan. Ikä tuo mukanaan vain tosiasian, että elämä on loppusuoralla. Mitä se viisaus siinä sitten on??

Olen samaa mieltä, että on jotenkin surkuhupaisaa lukea hyvän syksyn toivotukset sen jälkeen, kun on kertonut, että ei jaksaisi millään elää elämäänsä loppuun.