en ole kohtalontoveri mutta halusin silti sanoa kuinka pahoillani olen puolestanne!☹️( ihan sydäntä puristi lukea tämä avauksesi. itse kolmen lapsen äitinä voin vaan kuvitella huolenne pienen puolesta!
Valtavasti voimia ja jaksamista toivottelen ja pienelle enkeleitä vierelle,taistelutahtoa!!<3

Minäkään en ole kohtalotoveri ja en tiedä mitä sanoa.
Haluan vain ilmaista osanottoni. Toivon teille kaikki mahdolliset voimat ja enkilt jaksamiseen. Älkää menettäkö uskoa.

Kiitos enkeleistä!
Aivosyöpä on sen verran harvinainen, ettei meinaa löytyä kohtalotovereita.
Tytöllämme on kuitenkin kaikki mahdollisuudet selvitä ja uskon siihen!
Sitä en vain voi ymmärtää, miksi näin piti käydä. Tämä on niin väärin!
Olen elämässäni kokenut kaikenlaista. Olen selvinnyt vanhempieni ja mummon kuolemasta, bulimiasta, päihdeongelmasta, velkakierteestä, väkivaltaisesta miehestä päässyt eroon ja masennuksen olen voittanut.
Mutta oman lapsen sairaus on sellaista tuskaa, että syömishäiriöt sun muut tuntuvat pikkuongelmilta. En mitenkään halua vähätellä niitäkään, sillä tiedän, mitä nekin ovat, vaikka tältä tässä tilanteessa tuntuukin.
Voimia kaikille eri tilanteissa. Tälläistä elämä on! ☺️