Syömishäiriöisistä ja muista ryhmistä

Syömishäiriöisistä ja muista ryhmistä

Käyttäjä White princess aloittanut aikaan 15.11.2011 klo 18:32 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä White princess kirjoittanut 15.11.2011 klo 18:32

Haluaisin aloittaa keskustelun siitä, miten tietämättömiä vieläkin ollaan vuonna 2011 syömishäiriöihin sairastuneiden persoonallisuuksista verrattuna esim. alkoholisimiin tai huume- riippuvuuteen sairastuneen persoonaan. On käsittämätöntä, että vieläkin on ensinnäkin ennakkoluuloja syömishäiriöitä kohtaan. Toisille syömishäiriöstä on muodostunut selviämiskeino tässä huipputuloksia ja tehokkuutta vaativassa yhteiskunnassa. He ovat yleensä juuri niitä persoonallisuuksia, jotka ovat todella vaativia itseään kohtaan ja ottavat helposti tavoitteekseen menestyä. Kun yhteiskunta ei ymmärrä tätä laajempana ilmiönä kuin vain yksilön ongelmana syömishäiriöistä voi tulla osa persoonaa. Syömishäiriön sairastanut tai syömishäiriötä sairastava ei yleensä käsittääkseni pysty muodostamaan parsuhdetta ihmisen kanssa joka käyttää joitain nautinto aineita liikaa. He voivat silloin sairastua uudelleen, koska on kyse täysin eri persoonallisuustyypeistä. Koska he eivät sitä pohjimmiltaan halua he usein hylkäävät esim. alkoholia liikaa käyttävän. Nämä kaksi persoonallisuustyyppiä tuskin koskaan ymmärtävät toisiaan Mitä tulee näihin syömishäiriön sairastaneen persooniin aikuisiällä he eivät tarvitse mitään anorektikon epäseksuaalisena ja aina kakkoseksi oman oireilunsa vuoksi jäävän kohtelua vaan ihan normaalin parisuhteen. Oma käsitykseni on, että kun syömishäiriöstä toipuu se jakaa myös ihmiset, kenen kanssa seurustelet. Siinäkin syömishäiriöinen kohtaa loppujen lopuksi vain itsensä. Näistä reaktiotavoista toipuu tiettyyn rajaan asti, mutta halu huolehtia itsestään terveellisellä ruoalla jää. Se ei ole ortoreksiaa, vaan sitä että rakastaa kehoaan. Syömishäirisötä toipunut osoittaa sen ruoalla. Tosin kuin anoreksia potilas, joka usein jostain syystä haluaa kuolla he haluavat ravita kehoaan. Tämä voi olla vahvuus. Liiallinen syömisen tarkkailu ympäristössä voi usein johtaa siihen, että he eivät koe itseään sosiaalisesesti normaaleiksi, koska joutuvat taas tarkkailun kohteeksi jota he ovat usein anoreksiavaiheessa olleet jo lapsuudessaan. Onko siinä mitään pahaa jos on esim. absolutisti? Sehän on oman kehonsa rakastamista.