Lapsena siskon kanssa parhaat leikit oli koti- ja junaleikki. Kesäisin matkustettiin junalla Helsingistä Kuopioon ja sieltä sitten bussilla sata kilsaa eteenpäin mummolaan. Mummo (meidän isän äiti) oli yksi mun rakkaimmista ihmisistä. Sisko oli myös mun puolustaja kotona ja koulussa. Ja mä en pystynyt pelastamaan siskoani kauhealta kohtalolta. Mä olenkin yllättävän herkässä mielitilassa nyt. Kolme yövuoroa takana lisää tätä herkkyyttä. 😞 Pojat ovat sijaisperheessä, mutta ei se korvaa omaa äitiä.

Tämä mun ajatuksen juoksu voi poukkoilla, mutta älkää siitä välittäkö, olkaa niin kilttejä!

Äitillä ja isillä oli raskas taakka hautajais- ja muissa järjestelyissä. Hautajaiset oli tosi kylmä pakkaspäivä. Mun sydäntä raastoi nähdä äitini itkevän siskoni haudalla. Sitten keväällä tuli kutsu oikeuteen. Oikeuden kutsusta paljastui kuin raaka ja kauhea murha oli. Murha tapahtui neljällä vihannesveitsellä ja iskuja joka puolelle kehoa liki sata iskua. Tieto kuolintavasta sai tunteen aikaan kuin sisko olisi kuollut uudestaan. Semmoista loppua ei toivo kenellekään. Eikä syyllinen joutunut edes vankilaan vaan vankimielisairaalaan.

Nyt loppuu melkein henki. Tää käy koville.😭

Olen pahoillani siskosi menetyksestä ja siitä, että sinulla on paha olla. Koita jaksaa taas yhden merkkipäivän yli, vähän kerrallaan tuskasi muuttuu kaipaukseksi ja kauniiksi muistoiksi siskostasi. Voimaa ja haleja! 🙂🌻

Kiitos topcat kauniista sanoista. Mä en nyt jaksa jatkaa tosta aiheesta. Mulla on nyt luovuttamisen meininki päällä. Haluaisin vain käpertyä jonnekin yksikseni ja toivoa, etten herää enää.

Hei.
Tekstisi on surullista luettavaa, otan osaa!
Oletko harkinnut avun hankkimista suruusi? Surun kanssa eläminen on hyvin puuduttavaa ja kuluttavaa, eikä sinulla välttämättä riitä energiaa mihinkään muuhun, kuin pahan olon kannattelemiseen.

Onko sinulla läheisiä, kenelle puhua? Ehkä helpottaisi, jos keskustelisitte asiasta perheenne kanssa, jokainen vuorotellen. On myös olemassa mahdollisuus perheterapiaan, jonka tietojeni mukaan saa myös pitkäkestoiseksi, eli niin kauaksi aikaa kuin tarve vaatii.

Toivottavasti sinulla on pian parempi olla!
Sisaresikin varmasti toivoisi sitä.

Kiitos Marylin, kun vastasit niin kauniisti tähän.

Tää on semmoinen ikävä, mikä ei koskaan lopu. Juridisessa mielessä me ei oltu läheisiä, kun viimeinen vuosi asuttiin sadan kilsan päästä toisistamme. Se on niin satuttava ja loukkaava lausunto väittää, ettei me oltu riittävän läheisiä. Mä olisin voinut vaikka kuolla siskoni puolesta. Syytänkin itseäni, kun en pystynyt puolustamaan siskoani. Mä olisin ollut valmis vaikka ottamaan ne iskut siskoni puolesta vastaan. Oikeassa elämässä en päässyt hyvästelemään siskoani. Unessa kuitenkin hyvästelin. Näin useamman unen sarjan, joissa hyvästelin siskoni.

Onhan mulla kuitenkin ystäviä, mutta sisko on aina sisko.😭

Olen kyllä aloittanut terapian, jossa tullaan varmaan syventymään myös tähän. Enkä aikaisemmin ole antanut itselleni tilaa tähän. Nyt on sitten äiti ja sisko samassa haudassa, eikä meidän perheestä ole jäljellä kuin isi ja mä. Nyt mun ei sovi ruveta parkumaan, kun kirjoitan tätä kirjastossa ja lähdössä iltavuoroon töihin.

Kiitos kaunis!!!!