Muita keille kesät on tosi vaikeita? Tuntuu, että joka kesä romahdan ja vetäydyn entistä enemmän kotiin. Ahdistaa auringonvalo, ihmiset ja sosiaalinen paine nähdä kavereita ja nauttia elämästä. Ahdistaa, että mun elämä on ihan samanlaista merkityksetöntä ja harmaata mössöä vuodenajasta riippumatta, kesäisin se vaan korostuu. Muut pystyy nauttimaan kesästä, ja mä niin toivon et mäkin pystysisin, mut piknikit, lounaat ja kaikki muutkin kavereiden kanssa vietetyt hetket päättyy kauheaan ahdistukseen ja itsevihaan.
Mikä tois sinun elämään merkitystä ja sisältöä?
Miten kauas sinun tarvii kelata elämää taapäin siihen aikaan, kun elämä ei ollut vaan harmaata?
Mitä tapahtui sen jälkeen?
mkt_ kirjoitti:
Muita keille kesät on tosi vaikeita? Tuntuu, että joka kesä romahdan ja vetäydyn entistä enemmän kotiin. Ahdistaa auringonvalo, ihmiset ja sosiaalinen paine nähdä kavereita ja nauttia elämästä. Ahdistaa, että mun elämä on ihan samanlaista merkityksetöntä ja harmaata mössöä vuodenajasta riippumatta, kesäisin se vaan korostuu. Muut pystyy nauttimaan kesästä, ja mä niin toivon et mäkin pystysisin, mut piknikit, lounaat ja kaikki muutkin kavereiden kanssa vietetyt hetket päättyy kauheaan ahdistukseen ja itsevihaan.
Tiedän tunteen. Minäkin pidän eniten sateesta ja kurjista ilmoista. Silloin on lupa vain olla kotona.
Auringon valo paljastaa likaiset ikkunatkin ikävästi, silloinkin kun ei ole yhtään voimia niiden pesemiseen. Ja lämpimät kesäilmat pakottavat paljastamaan omaa kehoaan ja sen epätäydellisyyttä kun ei voi verhoutua vaatteiden alle. Kyllä sade ja myrsky on parasta!
Fiilaan tätä kyllä täysin. Aina kun kesä tulee niin haluisi vaan painua maan alle, ettei kukaan näe miten masentunut ja yksin on. Kaikilla muilla kesä tuntuu ihanalta ajalta, mutta itselle se tuo vain huonoja muistoja mieleen. Jos käy ulkona kavereiden kanssa, tuntuu silloinkin olevan yksin. Huomaa kun tulee illalla myöhään kotiin että taas on vaan paha olo. Näkee liikaa tuttuja, pariskuntia yms kokoajan ja itse on aina vain yksin.
keskustelua kirjoitti:
Mikä tois sinun elämään merkitystä ja sisältöä?Miten kauas sinun tarvii kelata elämää taapäin siihen aikaan, kun elämä ei ollut vaan harmaata?
Mitä tapahtui sen jälkeen?
Tuntuu et elämässä on paljon merkityksellisiä asioita, tai ainakin niitten pitäis tuntua siltä. Mikään ei vaan tunnu oikeestaan miltään. On ystäviä, perhe, harrastuksia, lemmikit ja paljon muutakin ja tulee vaan itsekäs ja kiittämätön olo. kun kaikki tuntuu silti yhtä harmaalta. En muista sellasta aikaa, ettei kaikki ois ollut niin harmaata, oon ollu masentunu ihan lapsesta asti.
keskustelua kirjoitti:
Mikä tois sinun elämään merkitystä ja sisältöä?Miten kauas sinun tarvii kelata elämää taapäin siihen aikaan, kun elämä ei ollut vaan harmaata?
Mitä tapahtui sen jälkeen?
Tuntuu et elämässä on paljon merkityksellisiä asioita, tai ainakin niitten pitäis tuntua siltä. Mikään ei vaan tunnu oikeestaan miltään. On ystäviä, perhe, harrastuksia, lemmikit ja paljon muutakin ja tulee vaan itsekäs ja kiittämätön olo. kun kaikki tuntuu silti yhtä harmaalta. En muista sellasta aikaa, ettei kaikki ois ollut niin harmaata, oon ollu masentunu ihan lapsesta asti.
tuo on kyllä ihan totta, itekin aattelin et vanhempien ja koirien luo tuleminen kesäks auttais asiaa mutta vaan pahentaa oloa. Sit kun menee kotiin ja pääsee elää ns. ”omaa elämää” nii ei tuu niin paljoa ajateltua asioita kun saa pidettyä ittesä kiireisenä.
Tunnen ihan samoin. Kesäisin olo jotenkin romahtaa, jopa fyysisesti voin tosi huonosti, helle, auringonvalo ja ihmiset ahdistaa kamalasti, ja on niin kamala paine mennä ulos ja tehdä asioita, joita ihan vaaditaan. Nyt on ollut mukavampi, kun on satanut niin paljon, se jotenkin rauhoittaa. Olisin niin mieluummin kotona villasukat jalassa, juomassa kuumaa teetä samalla kun ulkona ukkostaa.
Huurreruusu kirjoitti:
Tunnen ihan samoin. Kesäisin olo jotenkin romahtaa, jopa fyysisesti voin tosi huonosti, helle, auringonvalo ja ihmiset ahdistaa kamalasti, ja on niin kamala paine mennä ulos ja tehdä asioita, joita ihan vaaditaan. Nyt on ollut mukavampi, kun on satanut niin paljon, se jotenkin rauhoittaa. Olisin niin mieluummin kotona villasukat jalassa, juomassa kuumaa teetä samalla kun ulkona ukkostaa.
Tämä! ❤️
En itsekään siedä kuumuutta. Kavereiden kanssa välillä ihan ok olla. Itse tykkään olla välillä yksin pitkiäkin aikoja. En jaksa koko ajan olla jossain porukassa. Tykkään lukea kotona. Kirjasto myös hyvä paikka. Siellä plussana hyvä ilmastointijärjestelmä. 🙂