Olen kohta 20 -vuotias nuori aikuinen. Jälleen on tullut se aika vuodesta kun rintaa alkaa puristamaan tuskallisesti ilman mitään järkeen käyvää syytä. Kaikki pienetkin asiat tympäsee ja murskaa, tuntee olonsa yksinäiseksi vaikka olisikin ihmisiä ympärillä, kotona ei huvita olla, ulos ei huvita lähteä, ei haluta juhlia, ei tehdä kaikkea sitä mistä pitää kaikkein eniten.
Opiskelen ja rakastan kouluani. Työharjoittelu alkaa ja olin asiasta mielettömän innoissani ihan äskettäin. Nyt ajatus siitäkin pelkästään ahdistaa. Joudunhan eristyksiin kaikista niistä ihmisistä joiden kanssa koulussa päivittäin vietän aikaa. Tiedän olevani oikealla alalla, että kyse ei todellakaan ole siitä.
En keksi mikä syksyssä saa minut aina näin poljettua. Näin on ollut viimeiset neljä vuotta. Ja joka kerta ottaa voimille. Nyt selviydyn paremmin kun ei masennusta enää ole muulloin kuin syksyisin eri asteisina kausina.
Syksy edustaa minulle jotain pahaa. Paljon ikäviä asioita on kyllä sattunut melkein joka syksy, mutta eikai minun tarvitsisi sitä etukäteen pelätä? En ainakaan tiedosta tällaista.
Muita kohtalotovereita? Miten te selviydytte syksystä vuosi toisensa jälkeen? Miten saisin itseäni piristettyä enkä vajoaisi synkkyyteen näin pimentyneiden iltojen ohella?
Vois olla tota Kaamosmasennusta... http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaamosmasennus
Epäilen että minullakin saattaa olla (Siitä luetellut oireet ainakin tuntuu kaikki
hyvin tuttuilta) tosin en ole lääkäriltä kysynyt. Ja nykyään minulla kyllä taitaa
nuo oireet pysyä vuoden ympäri, syksyisin ja keväisin ne vaan voimistuu...
En minä tiiä kirjoitti 28.9.2009 15:20
En keksi mikä syksyssä saa minut aina näin poljettua. Näin on ollut viimeiset neljä
vuotta. Ja joka kerta ottaa voimille. Nyt selviydyn paremmin kun ei masennusta enää
ole muulloin kuin syksyisin eri asteisina kausina.Syksy edustaa minulle jotain pahaa. Paljon ikäviä asioita on kyllä sattunut melkein
joka syksy, mutta eikai minun tarvitsisi sitä etukäteen pelätä? En ainakaan tiedosta
tällaista.Muita kohtalotovereita? Miten te selviydytte syksystä vuosi toisensa jälkeen? Miten
saisin itseäni piristettyä enkä vajoaisi synkkyyteen näin pimentyneiden iltojen ohella?
Tulee pakostakin mieleen, että missähän määrin olosi voisi johtua siitä mistä minullakin: päivänvalon vähenemisestä. Valon määrällä on ainakin minulla varsin suuri vaikutus mielialaan, huomaan sen jo näin alkusyksystä erona vireydessäni aurinkoisten ja pilvisten päivien välillä. Loppusyksystä, kun valoa on muutenkin vähän ja kelitkin tuppaavat olemaan synkkiä, kokonaisvaltainen väsymys on jatkuva seuralainen.
Mikäli mielialasi laskee johdonmukaisesti joka syksy vaikka elämäntilanne ja
olosuhteet olisivat sinänsä kunnossa, ei kannattane sulkea kaamosmasennuksen
mahdollisuutta ainakaan kokonaan pois. Omalla kohdallani saan suurta apua
aamuherätyksiin pimeään vuodenaikaan käyttämällä ns. sarastusvaloa. Ulkoilusta on
myös apua, sitä kannattaa harjoittaa valoisaan aikaan päivästä, mikäli mahdollista.
--bu79
Hei En minä tiiä.
Minulla on just syksyisin ja varsinkin talvisin aivan epätoivoinen olo. Eikä siihen auta liikunta koska en saa itseäni ulos kuin pakollisille kauppareissuille. Itseasiassa liikunta vain lisää masennusta kun huomaan kuinka huono kunto on. Minulle on sanottu että pitää ottaa itseään niskasta kiinni mutta helppo se on sanoa jos ei ole itsellään masennusta. Hoitajanikin on niin sanonut. Syksy vielä menettelee kun on iso piha ja paljon lehtiä lakaistavana ja siitä hommasta kyllä tykkään.
Harrastuksetkin jätin tältä talvelta väliin ja ajattelin että varmaan saan morkkiksen kun en mennyt, mutta kumma kyllä se tuntuikin helpottavalta.
Yksi pakko kuitenkin jäi, minulla on mökin remontti joka pitää saada syksyn ja talven aikana tehtyä. Mutta jos se talvi ei sitten tuntuisikaan niin pitkältä kun olisi joku määränpää. Kalenterista vain haikeudella katselen kevättä.