Eli, minun mielestäni suurin syy ahdistukseen, itsensä vahingoittamiseen ja kaiken näköiseen henkiseen huonoon vointiin on se, että ihminen liikaa ajattelee itseään… Tarkoitan sitä, että se on maan päällinen helvetti, kun käpertyy itseensä, eikä huomaa toisten hätää. Tai ylipäätään ei huomaa toista. Jopa siitäkin voi olla hyötyä, että jos ei ole ketään läheistä, niin uskoo sitten vaikka johonkin yliluonnolliseen. Vaikka Jumalaan ja puhuu hänelle.

Mielestäni suurin syy itsemurhiin ja masennukseen on siinä, että ihminen ei enää ajattele monikossa… Kun jää sinne neljän seinän sisään ja on siellä pitkään, niin ajatukset saattavat vääristyä ja todellisuus… Itsellänikin on kokemusta siitä…

En väitä sitä, etteikö itseä pitäisi ajatella, tottakai täytyy, mutta ei pelkästään… Ja vielä se, että olo varmasti helpottuu, kun ajattelee, että samassa veneessä tässä ollaan. Ja vaikka elämä on lyhyt, niin ollaan nyt silti toisillemme hyviä. Ettei tämä lyhyt elämä ole se kuuluisa helvetti. Ei mulla muuta…