Todennäköisesti. Ei se tietenkään poista sitä tosiasiaa, että aika moni särkee sydämensä ennemmin, tai myöhemmin. Tulee vain tyypillinen isäkompleksi mieleen, mikä surettaa tytön puolesta. Tiedän, että tällainen isäkompleksi on olemassa, en vain käsitä mitä nuoret naiset näkevät ukon käppyröissä. Hyi, ajattelenpa tähän itselleni parikymmentä vuotta nuoremman miehen, yök! Ei siis suinkaan tuota nuorta miestä kohtaan, mutta yökötys tulisi itse itseäni kohtaan. Ja se on mielestäni tervettä. Ei ole ihan tervettä, että seurustelupari voisi iän puolesta olla isä ja tytär, tai äiti ja poika, ei ainakaan minun maailmassani.

Pompula kirjoitti 1.1.2017 20:27
Ei ole ihan tervettä, että seurustelupari voisi iän puolesta olla isä ja tytär, tai äiti ja poika, ei ainakaan minun maailmassani.

Minusta ei voi suoraan sanoa, että suuri ikäero olisi jotenkin sairasta. Yksi hyvä esimerkkipari on tietenkin Suomen presidenttipari. Käsittääkseni Sauli Niinistön pojat ovat kutakuinkin Jenni Haukion ikäluokkaa. Moni kauhisteli aluksi Saulin ja Jennin suhdetta, mutta asiaa kauhisteltiin käsittääkseni lähinnä Jennin osalta tyyliin "kuinka hän voi olla tuollaisen vanhan ukon kanssa". Minusta heidän suhde vaikuttaa ihan järkevältä ja sopusointuiselta - siis tänä päivänä. Kyllä minäkin sitä aluksi mietin. Noin suuren ikäeron kohdalla molempien täytyy olla riittävän avaramielisiä ja hyväksyä tiettyjä tosiasioita (esim. että itseä vanhempi puoliso on jo/pian isovanhempi eikä halua lisää lapsia). Eri ihmiset ratkovat asioita eri tavoin. Maailmassa on kyllä aika paljon isolla ikäerolla varustettuja pariskuntia, jotka ovat vielä päätyneet lastenhankintaankin silloin kun nuorempi osapuoli on nainen. Tällaisia ovat mm. Donald Trumpin ja Bernie Ecclestonen myöhemmät avioliitot. On kuitenkin hyvä huomioida, että naiset ovat olleet iältään noin 30-37 ryhtyessään suhteeseen itseään 20-46 vuotta vanhempien miesten kanssa. Kolmekymppinen nainen on psyykkisesti aivan erilaisessa kehitysvaiheessa kuin kaksikymppinen.

Tiedän myös muutamia suhteita, joissa nainen on ollut miehensä äidin ikäluokkaa. Kaksi tällaistä tietämääni suhdetta oli aivan erilaisia keskenään. Toinen päättyi, kun mies lähti nuoremman naisen matkaan. Toisessa tapauksessa pitkän suhteen katkaisi nainen.

Minusta Pompulan mainitsema isäkompleksi, tai miksei äitikompleksi, on varmasti olemassa oleva ilmiö. On kuitenkin eri asia, vaikuttaako se kaikissa suuren ikäeron suhteissa.

Yksi asia, joka kannattaa huomioida, on kulttuuri. Sukututkimusta tehneenä tiedän, että ennen vanhaan Suomessakin miehen jäädessä leskeksi, hän otti hyvin pian vaimon kuoleman jälkeen uuden vaimon. Uusi vaimo oli joissain tapauksissa miehen kanssa samaa ikäluokkaa (leski tai ns. vanhapiika), mutta huomattavan usein uusi vaimo oli miestään selvästi nuorempi. Jossain keskiaikaa kuvanneessa elokuvassa todettiin, että puolison kuoleman jälkeen oli noin viikko aikaa löytää uusi puoliso. Se on ehkä pitänyt paikkaansa myös Suomessa paljon keskiajan jälkeenkin. Mies ei millään pystynyt yksin hoitamaan raskaiden töidensä lisäksi puoliorvoiksi jääneitä lapsiaan ja raskaita kotitöitä (lämmitys, vedenhaku, ruoanlaitto, leivonta jne.). Ilman uutta puolisoa saattoi pärjätä vain, jos vanhin tytär oli riittävän vanha emännän rooliin tai jos esim. miehen oma äiti oli riittävän terve niihin töihin. Rakkaudella ei kai useinkaan ollut kovin tärkeää tai minkäänlaista roolia parinmuodostuksessa. Näistä ajoista on tultu todella kauas ja ilman puolisoa pärjää ihan hyvin - jopa pienten lasten kanssa. Monien maahanmuuttajien kulttuureissa eletään kuitenkin edelleen ko. kehitysvaihetta ja on aivan normaalia, että vanha mies nai hyvinkin nuoren naisen. Eräs ystäväni usein valottaa minulle isänsä kotimaan ja sukunsa kulttuuria, jossa todellakin vaimo vain otetaan, jos vaimoa tarvitaan. Avioliitot ovat sukujen välisiä sopimuksia (=kaupantekoja) ja yksilöillä on oma arvonsa, joka määrittyy jo ennen syntymää. Vanhojen miesten vaimoiksi päätyvillä naisilla on lähtökohtaisesti matalampi arvo kuin nuorten miesten morsiamilla.

Ketjun aloittajan viestissä onkin mielestäni pari seikkaa. Ensinnäkin emme elä keskiajan Suomessa emmekä missään vanhoillisessa kulttuurissa. Lisäksi aloittaja kuvasi tytärtään "nuoreksi" ja ajattelen sen tarkoittavan reilusti alle kolmekymppistä naista. En itse ole kovin suvaitsevainen sellaiselle parisuhteelle, jossa kaksikymppinen solmii suhteen 40-60-vuotiaaseen. Parikymppisellä kun on vielä opinnot edessä, persoonallisuuden kehitys kesken, omat elämäntavoitteet jäsentymättömiä jne.

Mutta... Aina on olemassa näitä merkillisiä poikkeustapauksia. Vasemmistoliiton kansanedustaja Katja Hänninen sai esikoislapsensa 14-vuotiaana lapsen isän ollessa parikymmentä vuotta Katjaa vanhempi Pertti. Myöhemmin vihitty pariskunta on tänä päivänä ollut jo 15 vuotta naimisissa ja heillä on viisi lasta 😮😮😮😮!!! http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000773411.html

Voimia ja viisautta ketjun aloittajalle!