Koin tuossa muutama päivä sitten erittäin ikävän asian omalla kohdallani: minun tuntema mies pakotti minut yhdyntään kanssaan vaikka sanoin monta kertaa ei ja että en ollut vielä valmis. Olisin halunnut tutustua rauhassa mutta ei, hän ei voinut ymmärtää sitä ja alkoi vaan vetämään vaatteita pois päältäni ja teki temppunsa. Seuraavana päivänä oli todella mieli maassa ja on se kyllä edelleenkin, koko ajan vaan miettii et miks mie, mitä pahaa mä hänelle tein et hän teki mulle noin?? Poliisitutkimukset ja kaikki lääkäritutkimukset siitä tuli ja se oli aivan hirveä päivä kun joka paikkaan joutui kertomaan uudelleen saman asian alusta loppuun että mitä tapahtui, mitä hän teki jne..Tuntuu että olen menettänyt täysin naiseuteni ja en varmaan koskaan enää pysty luottamaan miehiin tämän jälkeen. Tämä asia pyörii mielessäni suunnilleen 24 tuntia vurokaudessa ja varmaan pahinta on juuri se itsensä syyllistäminen, että miksi annoin sen tapahtua, miksi edes tutustuin koko mieheen..?? Toisaalta tää tuska on välillä niin rajua että tuntuu ku olisin invalidi näiden tunteideni kanssa. Ammattiauttajalle en ole mennyt sillä tämä satuttaa jo muutenkin ihan liian paljon että voisin tästä enää kenellekkään puhua..ja vaikka sitä sanotaan että aika parantaa haavat ni luulen että tätä haavaa ei paranna kukaan koskaan eikä siihen mitkään ammattiauttajatkaan pysty auttamaan. ☹️ Olenhan mie noita kuullu et naisia on hirveän paljon raiskattu mut en ois koskaan edes voinu kuvitella että se sattuisi omalle kohdalle. Vaikka kukapa sitä uskoisikaan, nää kun ei tunnetusti oo uskonasioita. Sairaslomaahan mulle tarjottiin joka paikasta mutta joka paikkaan sanoin että en ota, sillä se et olisin 24 tuntia vuorokaudesta kotona olisi pahempi kun että olen töissä säännöllisesti. Ainut et nukkumaan en ole pystynyt tuon tapahtuneen jälkeen ilman unilääkettä enkä tiedä milloin pystyn niin paljon tuon asian viemään taka-alalle että saisin siltä mielenrauhan..no, tämmöistä raakaa peliä tämä elämä.
Voimia ja jaksamista Sinulle.
Haluaisin niin lohduttaa, mutta tunnen etteivät mitkään sanat tässä tilanteessa riitä. Sinä et tehnyt mitään väärin, etkä ole vastuussa toisen ihmisen rikollisesta käytöksestä!!!!
Kun se oliskin noin helppoo ja onhan kaiiki sanonu et se ei oo mun syy mut silti sitä vaan koko ajan syyttää itteensä tapahtuneesta. ☹️ vaikka se mies siinä sen rikoksen teki mut silti vaan tuntuu et itekin on siihen osasyyllinen. ☹️ onneks se jätkä saadaan kumminkin syytteeseen teoistaan, en ois millään uskaltanu mennä tekemään rikosilmoitusta mut onneks se terveydenhoitaja jonka luona kävin juttelemassa kannusti mua menemään poliisille ja se rikostutkija oli kyllä tosi sympaattinen ihmeinen, hänkin sanoi ettei se ollut mun syy ja et kannattaa nostaa syyte. Mut on se silti vaikeeta ku sit sitä pelkää koko ajan et ku se jätkä saa tietää et oon nostanu syytteen ni se tulee varmasti hakkaamaan mut..sitä täs pelkään tällä hetkellä. ☹️ sillä hänen mielestäänhän hän ei oo tehny mitään väärää, mie oon varmaan niinku suunnilleen kerjänny tätä, jos siis häneltä kysyttäisiin..mut niinku se poliisi sano ni ei sitä siltä kysytä ja varmasti tulee saamaan kuulema tuomion tuosta tempusta. Nyt on vaan tosi vaikeeta, toivottavasti tää joku päivä tästä vielä helpottaa jaelämä alkais taas hymyilemään..
Sehän tässä sinullakin mättää, kun SINUN on näytettävä toteen, että mies teki väärin, sinun on todistettva, ettet sinä ollut yhtä halukas, tai jopa tarjonnut! Siis, naisen on heikompana ja häväistynä pystyttävä todistamaan, ettei vietellyt miestä ja sitten VIELÄ aiheettomasti syyttää raiskauksesta!
Ihmetteleekö enää kukaan, miksi suurin osa raiskauksista jää ilmoittamatta poliisille???
Miesten pitäisi tajuta, jo pienestä vastarinnasta, ettei nainen ole halukas, mutta ei se vain villiinnyttää lisää.
Jokaisella ihmisellä on raja, jonka yli tuleminen loukkaa häntä ja jättää hyvin pahan mielen.
Oletteko huomanneet, että miehet ottaa, naiset antaa...milloinkas naiset ottaa ja miehet antaa?
minulla on vähän saman tapainen kokemus takana tai en tiedä voiko sitä nyt sanoa että samantapainen mutta raiskaus kuitenkin. Siitä tapahtuneesta on kulunut noin puoli vuotta ja en ole vieläkään pystynyt tekemään rikosilmoitusta. Olen puolestasi niin onnellinen kuin tässä tilassa voi olla siitä asiasta että kohdallesi on sattunut sympaattinen poliisi/rikostutkija. Itse olin vähällä mennä poliisi laitokselle, mutta se tökkäsi siihen kun en pystynyt ottamaan sellaista käytöstä vastaan mitä minulla poliisilaitoksella annettiin, en usko että kovinmoni muukaan raiskatuksi tullut olisi kauaa siinä istunut. En muista tarkalleen mitä kuulustelija sanoin mutta jotenkin näin että "ei tarvitsisi tulla joka väärin kosketuksesta juoruamaan tänne, olisi meillä isompiakin rikoksia kuin sinuun pienesti kohdistunut hiplaus". En tiedä mitä mieltä te olette mutta minusta se tuntui että romahdan todella,en enää jaksa tätä kaikkie tuskaa ja syyllisyyttä. Nytkin tuntui niin pahalta kirjoittaa tuo kuulustelijan lause tohon, ensin raiskaaja nöyryyttää ja vie kaikki mennessään ja sitten vielä kun yritän tulla uudestaan jaloilleen niin viranomainen nöyryyttää ja häpäisee lisää, minusta se ainakin oli väärin ja on edelleen, en ole mieltäni siitä muuttanut.
En kerennyt edes kertoa kuulustejialle kaikke kun hän jo sainoi tuon lauseen ehtiinköhän sanoa 2-3 lausetta ennen tuota, ja sen jälkeen lähdinkin suorilta ulos. Jotenkin tuntuu hölmöltä että jos toinen raiskaa puukko kaulalla tekien viilto jälkiä sekä selkään,kaulaan,käsiin ja että jalat ovat mustelmilla niin ei se minun käsitys ole kyllä hiplauksesta ja no vaikka jos olisikin niin mikä olisi sitten raiskaus taikka saati sitten törkeä sellainen..kuolema kait, jotenkin on kokoajan mitä tapahtuneesta on kulunut ollut sellainen olo kumpa se olisi tappanutkin minut, olisi ollut helpompi olla olematta kuin kantaa tätä takkaa mikä minulla on kannettavana, pelkäämpä etten kauaa enää jaksakkaan kantaa..
Pauhasin äskön rikoksen toesta ja ilmoituksista ja kaikesta niin jotenkin se tuntuu pöhköltä koska en ole itse sitä tehnyt tai pystynyt tekemään ja olen päättänyt etten teekkään, tiedän olisin sen jälkeen vainaa, sitähän toivonkin! noh mutta mielummin oman käden kautta kuin annan sen viedä vielä viimesenkin mitä minussa on jäljellä sitä en anna hänelle koskaan.
En muista enää mitä halusin sanoa että voimia taistella tulevasta ja jättää mennyt taka-alalle, sen tiedän se ei koskaan häviä muistista mutta sitä voi kuulemma siirtää vähän enemmän taka-alalla, sitä en itse jaksa uskoa, liekkö syy se että tapahtuneesta on kulunut niin vähän aikaa..
Oletko hakenut avunpiiriin olennekaan, se voisi auttaa vähän edes eteenpäin? Itse kun en pystynyt kertomaan kenellekkään raiskauksesta enkä ole vieläkään muille kuin psykiatrisella osastolla oleville hoitajillejonne ihan hiljattain hain kun tuntui ettei ole mtn muuta tietä enää ja päätin kokeilla sitä ennen kun heitän kaiken mitä minussa on tuhkaksi. Jotenkin se tuntuu välillä helpottavankin mutta on päiviä jolloin oikein puistauttaa mennä edes puhumaan omia asioita onneksi niitä on vähemmät.
Päätin kokeilla hoitoa, vielä en ole saanut sellaista inspistä elämään mitä odotin mutta ehkä siellä jossain kaivertaa se ihan pieni mahdollisuus selvitä täysi järkisenä elämässä eteenpäin..tai sitten ei, mutta se ei ole enää sitten minun käsissä..en ole päättänyt että haluan tällaisen elämän silloin minulla on myös oikeus päättää omastakin elämästä edes jossain asiassa..
Ihminen on seurallinen lajike - sen takia tutustutaan toisiin. Ihmisellä on tarve kuulua joukkoon ja kommunikoida. Ketään ei saa pakottaa tekemään asioita vasten tahtoaan eikä vähätellä hänen kokemaansa loukkausta. Aina on niitä, jotka eivät kunnioita toisen oikeuksia - se, jolle vääryyttä tehdään, joutuu aina tekemään ison työn eheyttääkseen itsensä. Älkää rakkaat ihmiset syyttäkö itseänne, te ette ole huonompia ihmisiä sen takia, että teitä on kohdeltu huonosti. Olen pahoillani siitä, mitä teille on tapahtunut. Toivon teille voimia nähdä oman ainutlaatuisuutenne - kasvaa vähitellen tapahtuneen ohi ja löytää uudelleen iloa elämäänne. 🙂🌻
Voi sinua pientä ☹️
Tiedän miltä sinusta tuntuu, olen joutunut käymään läpi samantapaisen, siinäkin oli 'hyvä tuttu' tekijänä enkä olisi koskaan uskonut hänen kykenevän sellaiseen hirvittävään tekoon. En uskaltanut silloin ilmoittaa asiasta virkavallalle ja nythän se luonnollisesti on aivan liian myöhäistä. Todella hyvä, että sinä pystyit siihen ja sait osaksesi myös ymmärtävän vastaanoton.
Tässä tilanteessa on ehkä turha sanoa, että aika parantaa haavat. Sen kuitenkin voin oman kokemukseni pohjalta uskoa - kivusta ei koskaan pääse lopullisesti irti, mutta sen kanssa voi tehdä sopimuksen.
Sinä olet VAHVA ja TÄRKEÄ ihminen, yritä olla syyttämättä itseäsi, koska sinä ET missään nimessä ole syyllinen tapahtuneeseen. Kannattaa hakeutua säännölliseen ammattiapuun, se ei poista ahdistusta mutta lievittää tuskaa. Se on rankkaa välillä, mutta lopussa kiitos odottaa. Vielä jonakin päivänä voit hymyillä kyyneltesi läpi ja olla onnellinen - sinä jos kuka olet sen ansainnut! Jaksamisia! 🙂🌻
Siitä olin kyllä iteki yllättynyt et mut otettii poliisilaitoksella niin hyvin vastaan..se miespoliisi joka oli siinä luukulla ottamassa vastaan ilmoittautumiset oli jo sinällään erittäin myötätuntoinen ja tuntu et kohteli mua ku jotain erityistä ihmistä..ja se tutkija jonka juttusille menin tarjos heti kaikki auttavan puhelimen numerot ja kerto mistä saa sit ammattiapua ja ite kyl viel kehotti tekemään rikosilmoituksen ja nostamaan syytteen..sano vaan et ei näille tyypeille muuten saada rangaistusta ja jos sitä ei saada nyt satimeen ni ei sit koskaan! Oon mie tuota ammattiauttajan juttusille menemistä miettinyt mut vielä en oo menny ku jotenkin tuntuu vaan et mitä vähemmän ihmiset tietää sen parempi..kuitenkin tää on ihan tarpeeks paha häpeä mulle joka tapuksessa ja vaikka kuka sanois mitä ni silti ihminen on sillee outo tapaus et se syyttää itteesä joka tapauksessa vaikka kuinka tietäis ettei oo oma syy. ☹️ ja näin siis munkin tapauksessa. ☹️ eniten täs syytteen nostamisessa pelottaa se et ku se jätkä saa sen syytteen ni kuka tietää mitä sitten tapahtuu..? Jotenkin vaan pelkään koko ajan et se tulee mun kimppuun viel joku päivä. ☹️ ja ei tuosta tutkinnasta tosiaankaan tuu helppo, mitä todennäköisesti se tyyppi kieltää koko jutun ja sit lähdetään oikeuteen tuomarin ym eteen puimaan sitä asiaa ja se kyl hirvittää myös et pystynkö mie enää koskaan kohtaamaan sitä jätkää silmästä silmään..en tiedä, sitä en edes haluis tehdä mut pakkohan se on jos sille meinaa saada tuomion ja mie todellakin aion viedä tän jutun loppuun, tätä ei kyllä villasella paineta!!
Oikeesti miusta kaikkien jotka joutuu tämmöisen vääryyden kokemaan täytyis ehdottomasti tehdä rikosilmoitus sillä kyllä nuo tyypit täytyy ehdottomasti saada vastuuseen teoistaan!!
Itel menny koko ajan tätä asiaa miettien ja tiedän kyl et aika parantaa haavat mut ei se nyt vielä hirveesti lohduta. ☹️ tulee vaan ihan jatkuvasti se miehen kuva mieleen ja seuraavaks alkaa oksettamaan ja ihan urakalla. ☹️ vaikka omalla tavalla sitä miettiny et ei ois koskaan pitäny kutsuu sitä miestä mun luo kahville mut mistäs sitä saatto tietää mitä hänellä on mielessään..?? Jos oisin tienny ni ei ois kyllä tullu lähellekkään mua.. 😠 mut toisaalta turha enää jossitella ku tapahtunutta ei saa enää millään tekemättömäks, ei vaikka mitä tekis. ;( pitää vaan yrittää koota omat elämän palaset takas jotenkin paikoilleen ja yrittää vaan sinnikkäästi jatkaa elämää eteenpäin..
Työt on ollu tähän mennessä se mikä on mua auttanu ihan hirveesti eteenpäin ku se kuitenkin vie ajatukset ihan muualle siks aikaa ku oot töissä..vaikka ei tietenkään täysin mut paljolti kyllä. Lääkärit olis määränny mut sairaslomalle mut niinku mä niille sanoin et en mä sairas oo, mua on vaan loukattu pahimmalla mahdollisella tavalla ja kieltäydyin sairaslomasta. Sillä mitä se ois auttanu jos ois ollu 24 tuntia/vrk yksin kotona, ei mitään..ennemmin silloin sitä ois miettiny vielä enemmän ja oisin varmaan vielä paljon ahdistunemmpi mitä nyt..vaikka on tää ahdistus tosi paha nyttenkin, uni ei tuu ilman unilääkettä ja ky nyt yks lääkäri lupas kirjoittaa rauhoittavat jos olo ei tästä kohta rupee rauhoittumaan..mut niitä mie en taas mielelläni käytä, miust sekin on omanlainen luovutus sille miehelle et hän on niin pahasti pystyny vaikuttaa mun elämään et joudun hänen takia käyttää rauhoittavia..eli taapelu vastaan jatkuu. ;(
Mutta tuokin on ihan totta et mieheet herkästi aattelee et heillä on oikeus saada mitä hyö haluavat naisen mielipidettä asiaan kysymättä..ja sit jos nainen ei anna suosiolla ni sit otetaan väkisin!! Ja sitä ei voi ymmärtää, ihmetyttää vaan et eikö nykymiehet saa enää minkäänlaista kasvatusta ku noin ovat ruvenneet käyttäytymään..?? Vai onko se oikeesti niin et himot ne on jotka miehiä ohjaa eikä mikään muu..rakkaudesta ei enää nykyään oo just puhettakaan, ensimmäisenä ollaan heti ku on tavattu ni hinkumassa toisen sänkyyn..ja ei oikee tutustuminen lähde kyllä sängystä liikkeelle!! Tai sit ongelma on vaan se et mie oon liian vanhoillisesti kasvatettu sillä tää kyllä oikeesti tuntuu olevan nykypäivänä melkein miehellä ku miehellä ajatus et sänkyyn heti ja jos ei suosiolla ni sit jätetään tai otetaan väkisin.. Todella surullista ja loukkaavaa.. ☹️
En pidä vanhoillisena sitä, että haluat ihan itse päättää mitä teet ja kenen kanssa - eikä minusta mies saisi niin tyhmä olla että toimii noin välinpitämättömästi. Jos se ilkiö olisi osannut jotain ajatella niin eihän se noin olisi toiminut. Tuli mieleeni että olisikohan aiheesta jotain kirjoja, joista voisi lukea erilaisista selviytymistavoista...
Voimia sinulle 🙂👍 🙂🌻
Pitääpä muute käydä kattoo kirjastosta, toi oli ihan hyvä vinkki. 🙂 saattaa kyl tosiaan olla sellasia kirjoja joista vois jotain selviytymiskeinoja löytyy, mene ja tiedä.. mut en todellakaan mene tän asian kanssa millekkään ammattiauttajalle, se on jo oikeesti ajatuksenakin liian nöyryyttävää et joku mies saa mun mielenrauhan niin järkkymään et joudun hänen tekojen takia jollekin ammattiauttajan vastaanotolle..niin se ei saa mennä! 😟
Mut kiitoksia kaikille jotka on ottanu kantaa tähän asiaan, on ollu lohdullista kuulla et edes jotkut on sitä mieltä etten oo siihen tapahtuneeseen syyllinen vaikka hassua kyllä edelleenkin syyllistän itteeni siitä joka päivä.. ☹️ tää on oikeesti välillä ihan hirveetä ku joka päivä mielessä pyörii vaan kysymykset entäs jos..? Onhan se toki helppoo jossitella näin jälkeenpäin ja varmasti tekisin koko jutun nyt toisin jos nyt saisin tilanteen otettua takaisin..mut ku ei saa ni ei saa.. ☹️ no, tää on nyt tämmöistä painimista tää mun elämä..ehkä tää tästä vielä joku päivä helpottaakin tää olo.. 😑❓
Moikka taas, mietitte niitä kirjoja että olisikohan niin minä kävin silloin hakemassa kun yksi ammattiauttajista suositteli että lukisin kirjan niin sellainen kuin seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö : selviytymiskertomuksia / Martta Kaukonen kirjoittama ja kokoama. Mutta mieti tarkkaan haluatko lukea kirjaa, näin aluksi se tuntui minunkin kohdalla hyvältä idealta mutta en todellisuudessa pystynyt lukemaan kansikuva jo kirjassa tökkäsi. Se on jotenkin vielä raskaampi olo tulee kun alkaa kantaan muittenkin kokemuksia ja sitä miten ne oli kirjassa kuvattu no tietenkin niin miten se on tapahtunut raaimmatkin kertomukset. Mutta voithan aloittaa kirjaa lukemaan ja katsoa jos tulee todella ahdistava olo tai tuntuu ettet pysty niin muista ettei se pakko ole lukea voit lukea joskus myöhemmin kuin siihen kykenet taikka et ollenkaan. Minä en ole vieläkään pystynyt lukemaan sitä muutamaa lausetta enempää ja selailua pidempään. Mutta meitä on toki erinlaisia ihmisiä niin teet niin kuin parhaaksi näet omalla kohdallasi.
Ja siitä ammattiavusta haluaisin vielä mainita sinulle että ei se ole sinun heikkoutta jos et jaksa yksin tai vaikka jaksasitkin mutta sellaista elämää mitä et oikeasti halua. Toistahan ei pakottaa voi hakemaan apua ammattiauttajalta mutta suosittelen niin paljonkuin voin vain, joskus on parempia päiviä ja joskus huonompia asian kanssa mutta silti olet oikeutettu hakemaan apua ja muista korostan vielä sitä että ei ole sinun huonoutesi jos et yksin selviä ei moni muukaan selviä eikä tarkoitus olekkaan, se tulee myös ilmi kirjassa mutta toivon kovasti että haet apua tilanteeseesi, muistan myös sen kuinka vaikeaa kohdallani oli avun hakeminen rämmin sen yli puolivuotta ennekuin hain apua mutta se on kyllä kannattanut. Eikä terapiassa tarvitse heti kaikkia haavoja repiä auki, pieni pala kerrallaan ja sinä saat tietenkin määrätä tahdin ei kukaan pakota sinua siellä puhumaan, itse päätät mitä puhut ja kuinka paljon.
Mutta enempää en jaksa tällähetkellä kirjoittaa tulee jo niin huono-olo tuosta kirjasta kun kerroin niin aloin miettimään sitä taasen mutta kuinka näet en itsekkään pysty paljoa puhumaan asiasta kuin jo on kuoleman pahaolla mutta tuntikerrallaan ja se tässä onkin tarkoituksena että jaksamme jatkaa vaikka se ei todellakaan tunnu juurikoskaan siltä..
Nyt on ollu viimeinen pari päivää ihan täyttä tuskaa,oon vaan töissäkin yövuoroissa vaan itkeny. ☹️ no, onneks ne papat ja mummot ei sitä uneltaan oo huomanneet et mie oon siel itkeny..se vaan tuntuu nyt niin pirun pahalta, vaikka kovasti oon yrittäny nyt työntää koko jutun taka-alalle enkä edes haluis ajatella koko asiaa ni se ei vaan jätä mua rauhaan enkä näköjään saa millään sitä siirrettyy pois mielestäni. ☹️ jouduin käymään tänään lääkärin vastaanotolla ja tuo lääkäri suhtautui näihin mun oireisiin sen verran vakavasti et päätti aloittaa välittömästi mieliala lääkityksen..ilmeisesti se pelkäs et mä teen itelleni jotain ku se sitä useampaan kertaan kysyi et onko varma et en tee itelleni mitään harkitsematonta et jos niin olis ni hänen olis laitettava mut osastohoitoon psykiatriselle..sanoin etten mä nyt niin hullu ole et jonkun tommosen syyn takia ottaisin iteltäni hengen, mä oon kuitenkin sisimmissäni taistelija. 🙂 no, keskusteltiin sit hyvin vakavasti mun hoidosta ja se lääkäri sai mut suostumaan ammattiauttajan puheille eli aloitan syyskuussa käynnit psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla..sano et se on kuitenkin pidemmän päälle paras keino päästä pikku hiljaa asian yli kun vaan pääsee siitä puhumaan sellaisen ihmisen kans jonka kans ei tarvi pelätä et se on tuomitsemassa mut tapahtuneesta et "ihan on oma vika ku päästit sen miehen sisään"
Siis tää ittensä syyllistäminen täs on kaikista pahin tunne, välillä tuntuu et ei se jätkä siinä mitään rikosta tehny vaan minä sen ite aiheutin..en tiedä, en todellakaan ymmärrä miks itteeni syytän tapahtuneesta mut niin täs on koko ajan käyny..ja ne ainaiset "entäs jos" kysymykset.. 😮 ei kai tuost pääse koskaan eroon..
No, mielialalääkkeen lisäks se määräs nyt iltaan mulle miedon rauhoittavan lääkkeen et saisin nukuttua sillä tuon tapahtuneen jälkeen en oo yhtään yötä nukkunu niin et oisin saanu nauttii levollisesta unesta..se todella raju ahdistus on tehny nukkumisen melkein mahdottomaksi ja just illalla se koko tilanne palaa aina kaikessa kaameudessaan mieleen..hassua et ei sitä tuu miettineeks niin paljon päivisin mut auta armias ku tulee ilta.. ☹️
No, onneks työni oon jaksanu hoitaa tunnollisesti ja hyvin, työt ei oo tästä tilanteesta kärsiny. 🙂 ja se on mulle tosi tärkee juttu et edes työni oon pystyny hoitamaan mallikkaasti kaiken tän tuskan ja ahdistuksen keskellä. 🙂
Tää lääkäri oli tosi sympaattinen niinku kaikki tähän mennessä kenelle oon tästä kertonu. Otti kyllä hyvin vakavasti asian ja ilmaisi suuren huolen mun jaksamisesta mut niinku mie sille lääkärilleki sanoin ni kyllä mie kestän..mie oon taistelija. 🙂 no, ei se silti ihan vissii uskonu minnuu sillä halus tavata mut 2:n viikon päästä uudelleen et hän pystyy sit kattomaan et mihin tilanne on kääntyny. Siitä se ei vaan tykänny yhtään et olin 2 viikkoo rämpiny täs itekseni enkä ollu aiemmin menny hakemaan apua..sano et tämmösissä tapauksissa pitäis pystyy terapiat ym.aloittamaan mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen mut ku mie olin niin päättäny et mie en lähde keneltäkään hakemaan apua tän asian takia vaan olin vakaasti päättäny et mie selviin tästä yksin..no, en sit selvinnytkään ja oli näköjään pakko turvautuu lääkärin apuun..
No, tämmöistä tänään mulle..toivon todella et huomenna olis jo parempi päivä.. 😟
Nyt on ollut jo vähän parempi olo, tuo lääkitys on tuntunu auttavan ja oon saanu jotakuinkin elämäni tasapainoon. Se terapia alkaa sit kyl vast syyskuus mut toivottavasti siel saa sit loputkin ogelmat purettuu pois. On tuo ollu kyllä niin kamala kokemus ettei tuommoista toivois tosiaan kenellekkään tapahtuvan, nuo ekat kaks viikkoo mie olin ku ihmeen muumio, en tosiaan tienny olinko ihminen ollenkaan vai mikä olin. ☹️ vaikka en mie kyl oikein hyvällä tuota lääkityksen aloittamista kattonu mut on se nyt ainakin helpottanu oloa ettei joka päivä oo puristava ahdistava tunne rinnassa ja itken silmät päästäni..
Toisaalta se onni mulla on et mul on kuitenkin työ, siis tulisin oikeesti hulluks jos joutuisin tän asian kans elämään 24 tuntia vuorokaudessa neljän seinän sisällä..töissä saa sentään edes vähäks aikaa ajatukset ihan muualle ja pääsee keskittymään muuhunkin kun vaan omiin ongelmiin. 🙂
Ainut mikä täs edelleen pelottaa on se et oonko saanu siltä jätkältä jonkin taudin, kuukauden pääst tietää vast varmasti ku joissain taudeissa on tietty itämisaika..rukoilen joka päivä etten nyt ainakaan mitään tautia olis saanu mut minkäs teet jos niin on käyny..sit on senkin asian kanssa vaan elettävä. ☹️ välillä kyllä tuntuu et mitäköhän niin pahaa miekin oon tehny et oon tän ansainnu mut ei tää varmaan nyt sellasesta oo kii, tai ainakin luulisin ettei oo.. 😑❓ mut tuntuu vaan välillä et kyllä yhdelle ihmiselle laitetaan ihan liian kanssa kärsimyksiä..☹️
No, jospa se tästä vielä edes vähän iloisemmaks tää elämä muuttuis..
Tänään(tai siis eilen) se helvetti alkoi uudelleen sillä tää mun raiskaaja otti muhun uudestaan yhteyttä ja väitti et olin ite sitä halunnu ja et meil oli ollut ihanaa yhdessä ja kysyi milloin voitais nähdä uudestaan..? Tuo oli siis ku suoraan isku suoraan selkään ja oon itkeny tääl koko illan tuon jälkeen, en ymmärrä mistä se mut täält netist tajus ettii ja nyt täs vetäny viinaa tähän tuskaan..tuntuu taas siltä et kaikki vanhat haavat revittiin kerralla auki..minähän se halusin joo ku hän väkisin otti ja ihanaahan meillä oli,todellakin joo.. ☹️ eikö ihimisillä oo nykyään enää yhtään järkeä päässään, onko pakko lyödä jo lyötyä..? ☹️ sehän on tietysti miehen helppo kuvitella et miehän se oon halunnu mut mun mielestä jos nainen sanoo et se on kans ei ja sillo sitä pitää kunnioittaa..mut ei, tää haluu nyt kuulema vielä uusinnan ku meil oli niin ihanaa ja olin siinä ite täysillä mukana..😭
No,kaitpa tää tästä taas paremmaks joku päivä muuttuu, nyt on vaan taas aloitettava haavojen kiinni parsiminen kiinni ihan alusta sillä ne aukes kaikki nyt kerralla. ☹️
Hei,
Oletko ollut yhteydessä poliisiin tästä yhteydenotosta - jouduthan nyt pelkäämään itsesi puolesta, joten käynnistä lähestymiskieltoprosessi - kun kundi alkaa seuraavan kerran häiriköidä, on poliisit sitten niskassa. Onko tuo raiskausjuttu ollut oikeudessa jo?
Tyyppi on itsekeskeinen narsistinen sika eikä todellakaan kykene rahtusen vertaa tajuamaan kuinka on sinua kohdellut ja alistanut - eikä tule sitä koskaan tajuamaankaan. Kieltäydy kertakaikkiaan olemasta hänen uhrinsa; taitaa jopa nauttia siitä, että saa sinua peloteltua. Ammattiapua vain hakemaan!🙂👍🙂🌻
Niin miekin vähän tässä oon miettiny et taitaa tää tyyppi todella nauttia toisten ihmisten piinaamisesta ja moraalia sillä ei oo ainakaan pätkääkään! 😠 en oo ollu yhteyksissä poliisiin täst asiast ku ratkaisin asian niin et poistin itteni niiltä sivuilta et ei ainakaan enää sinne pääse mua kiusaamaan..voi kait hän löytää mut jostain muualta mut ainakaan vielä ei o olöytäny.
oon alkanut jo käymään terapiassa tän asian tiimoilta, ihan psykiatrilla oon nyt käyny ja tää lääkäri on kyllä äärettömän ymmärtäväinen ja saanu mut tajuamaan ettei se todellakaan ollut mun syy et se mies siinä väärin enkä minä..mut terapiat jatkuu viel varmaan ihan jonkin aikaa, ei nää oo mitään hetkessä selvitettyjä juttuja. Mut se on mulle tärkeintä et löysin sellasen ihmisen jolle voin puhuu täysin luottamuksella eikä tarvitse pelätä et hän pitäis mua syyllisenä tapahtuneeseen..se häpeä mikä tähän raiskaukseen liittyy on vieläkin pinnalla mut sitä koitetaan koko ajan saada pois mun niskoilta.
Tuo asia ei ole vielä mennyt oikeuteen asti enkä tiedä milloin se sinne edes menee ku näitä on kuulema heslingin poliisin pöydät täynnä..et pitää vaan odottaa mut olis kyl mun kannalt tärkeetä et sen sais nyt tosi nopeesti käsiteltyy ni sais sit unohdettuu sikäli tän asian..nythän tää ikäänkuin riippuu avoimena koko ajan. ☹️