Suljetulle menossa, pelottaa
Sain lähetteen suljetulle. Nyt en osaa olla mitenkään päin ku mietin mikä mua oottaa.. kyseessä on ns tehostettu alku paranemisen alulle. En käytä nyt lääkettä. En koe olevan siitä mitään hyötyä. Ne vaan väsyttää kun on ennestäänkin toisen sairauden (aivovamma) takia jo tarpeeksi väsymistä.
Romahdin viikko sitten ja yritin ottaa lääkecocktailin päästäkseni tästä kaikesta. Tytär ehti väliin ja repi lääkkeet väkisin…
Kaverit on nolla kpl, mies ja lapsi. Kaksi asuu omillaan.
Lisäksi vaivaa vamman takia hälinän sietokyvyn aleneminen, keskittymiskyky puuttuu, aloitekyky nollissa, päivät menee yökkäreisaä. Miten sinne osastolle voi mennä kun en nytkään kulje missään. Saako siellä olla yksin? ☹️
Kuinka kauan siellä on pakko olla?
voimia sulle! toivottavasti saat sielä apua!
Voi ei... en osaa valitettavasti vastata sun kysymyksiin, mutta uskon, että saat apua ongelmiisi! 🙂
Voimia ja tsemppiä! 🙂🌻
Hei!
Minun äitini on ollut kellokoskella (en tiedä siitä mitään) kun olin 8-9 vuotias ja oli siellä n. vuoden. Ei käynyt tai liikkunut missään.
Sai siitä paljon apua vaikka vuosi oli rankka, koska me lapset olimme aika pieniä ja meidät (isäni puolesta) pidettiin erossa asiasta.
Nykyään ääitini voi hyvin, vaikka sairaus on ja pysyy. Olen itse onnellinen, että äitini voi nykyään nauttia elämästä, vaikka välillä olisikin rankkaa.
Voimi sinulle ja selviät varmasti!
🙂🌻
Moi.
Olen ollut suljetulla ja jokaisessa osastolla ja paikkakunnalla on varmaan omat sääntönsä, mutta mulla oli ainakin tosiaan suljettu eli kaikki ovet oli kiinni ja ulos et pääse ilman, että hoitaja avaa sulle ovea ja alussa et pääse edes lenkille ilman hoitajaa. Siellä on tarkka valvonta ja vuorokausi rytmit ja huonekaverit eli en usko, että yksin saat olla. Itse en ainakaan saanut olla yksin. Jokaiselle tehdään omat suunnitelmat ja se voi kestää viikoista kuukausiin, että pääsee pois sieltä riippuen omasta voinnista ja mitä sopii lääkärin kanssa. Eipä siinä ole mitään ihmeellistä jos käyttäydyt siellä kunnolla niin aika nopeasti sulle myönnetään lupia ulkona liikkumiseen ja niin edelleen. Siellä jutellaan oman hoitajan kanssa ja syödään ainakin 4 kertaa vuorokaudessa ja kaipa siellä jotain ohjelmaakin riippuu tosiaan paikkakunnasta. Rennosti vaan ja ota se kokemuksena se mikä ei tapa niin vahvistaa ja ota se askel parempaan.