Sukupuolisesti kylmä eli frigidikö?
Hei!
Tämä on mulle tosi arka aihe lähes tabu. En oikein tiedä, miten siitä kehtaan puhua. Tietysti raiskaukset ja seksuaalinen hyväksikäyttö jättää jälkensä.
En oikeastaan koskaan päässyt tutustumaan omaan seksuaalisuuteen, kun se tuhottiin väkisin neitsyenä ennenkuin se alkoikaan. Olen miehellenikin tuottanut sillä saralla pahan pettymyksen, kun en pysty siitä nauttimaan. Enkä tiedä, mitä se parhaimmillaan olisi. Miestäni se ei häiritse, kun hänkään ei pysty.
Mulla alkoi pieni orastava kiinnostus seksiin ennen tota VÄKISINMAKUUTA. En pysty käyttämään enää sitä oikeata sanaa. Ihankuin suojelisin itseäni käyttämättä sitä sanaa.
Tosi asia on, etten pysty siihen, että muhun edes kosketaan hyväilymielessä saati sitten muuten. Kyllä elämästä täytyy selvitä ilman seksiä. Mun täytyy olla frigidi eli sukupuolisesti kylmä.
Mut saa vapaasti haukkua. Mä puolustaudun niinkuin valmiiksi.
Hei,
Mainitsit tuosta orastaneesta kiinnostuksesta, joka sitten ymmärrettävästi hävisi.
Voisiko asian nähdä myös niin, että seksuaalisuutesi on paennut jonnekin pimeään ja turvalliseen luolaan, nukkuu siellä talviuntaan. Ja saattaa joskus hieman raottaa silmiään...
Suojamekanismisi ovat kaiken tapahtuneen jälkeen niin vahvat, että muille tunteille ja tuntemuksielle ei vain ole tilaa. Mielesi suojelee ruumistasi kosketeukselta, vaikka kuinka hellältä.
Samoja mietin kuin Jasse tuossa yllä. Hyvinkin voi olla, että sulla haluja on, muttei uskallusta/halua toteuttaa niitä koska sinua on satutettu. Eli sua on loukattu niin kovin, ettei se seksuaalisuuden "normaali"kehitys ole jatkunut, vaikka alkoi ensin sieltä nostaakin päätään.
Mitä mieltä olisit seksiterapiasta/seksuaaliterapeutista? Vai millä nimikkeellä heitä nyt kutsutaankaan. Se voisi hyvinkin tuoda ratkaisun. Jos siis haluat haluta vaikket haluakaan. Vai onko siis kyseessä se, ettet vain halua haluta, edes miehesi vuoksi? Itse olen joskus seksuaaliterapiaa miettinyt, kun haluaisin haluta yhtä usein kun mieheni. TOSIN, tässä vaikuttaa myös se, että olen imettänyt/ollut raskaana suurimman osan suhteemme kestosta. Siten se lienee "normaalia", etten halua päivittäin tai edes viikoittain vaikka meillä seksiä viikoittain onkin.
Sinussa ei ole mitään vikaa! Älä hyvä ihminen syytä itseäsi mistään! Sinua on kohdeltu niin pahoin, että asiat eivät voisi olla muulla tavalla! Sinuthan on karmeilla kokemuksilla ehdollistettu pelkämään seksiä. Seksuaalisuus sinänsä ei ole hävinnyt sinusta mihinkään, kyllä se voi herätä kukoistukseen. Tarvitsisit ymmärrystä, rakkautta, rakkautta ja taas rakkautta, olisit sen ansainnut.
Hei, pala lasia.
Minulla on koko elämäni ollut sama ongelma. En ole koskaan tuntenut muuta kuin inhoa seksiä kohtaan. Minullekin sattui kymmenkesäisenä sellaista mikä teki seksistä ällöttävää ja hävettävää kun serkkuni käytti minua hyväkseen.
Viimeiset 30 v. olenkin elänyt yksin ja selibaatissa enkä ole muuta kaivannut.
Ex-avopuolisoni oli lisäksi seksiaddiktiivinen, joten se suhde oli tuhoon tuomittu jo alkaessaan. Ehkä normaalin seksivietin omaavan kanssa olisi tuokin kokemus voinut olla, jollei miellyttävä niin ainakin siedettävä. Mutta se oli kamalaa. Kuitenkin kaipaamani oma perhe oli minulle niin suuri haave että se pani yrittämään ja kaksikymppisenä oli niin rohkea ja tyhmä ettei tajunnut ettei siitä tulisi lopulta mitään.
Minua inhottaa miehen kosketus, jopa ystävällinen halaaminen. Jos joku osoittaa kiinnostusta minua kohtaan niin minusta sekin on vain ällöttävää ja suojapanssari nousee ja olen tyly ja töykeä.
Olen monesti miettinyt miltä mahtaisi tuntua elää "normaalissa" suhteessa. Mutta kun kukaan ei ole tullut puhaltamaan minua henkiin tästä tilastani niin varmaan sitten olen tällainen säikky lopun ikääni.
Mutta mitä ei ole ollut niin sitä ei osaa kaivata...kai.
Hei!
Lämpimästi kiitos kaikille, jotka vastasitte minulle. En koe olevani edes sen arvoinen. Haluaisin itselleni suojamuurin ympärilleni!
En pidä itseäni mitenkään seksuaalisena. Pikemminkin inhottaa koko ajatus. En ainakaan vielä ole valmis mihinkään seksuaaliterapiaan. Tosiasia on, että parhaillani inhoan ja pelkään seksiä ja minkään laista kosketusta. Ei taida olla ihan normaalia? Lapsiani voin halata, mutta siihen se jää.
Mulle tuli tuskan kyyneleet vuoksesi Nymphalis Antiopa! Jokaisen tytön ja naisen soisi olevan turvassa. En voi täysin käsittää, mitä olet lapsena kokenut. Sen täytyy olla lapsena ihan hirveätä! Toivottavasti pääset siitä yli joskus!! 🙂👍
Reilun parin tunnin päästä töihin!
Muistan että lapsena kosketin itseäni ja äitini torui siitä niin hävetti niin paljon että en enää ikinä ole tehnyt niin ja nyt kuitenkin 30-vuotias. Haluaisin olla kiinnostunut seksistä ja aikoinaan ajattelin koska halusin lapsia että onko pakko tehdä seksiä että jos voisi saada lapsen alulle jotenkin muuten mutta siihen oli vaan alistuttava ja teeskenneltävä että se tuntuisi niin mahtavalle mutta ei oikeastaan tunnu miltään ja on vaan sellaista "höyläämistä" vaikka on tullut kokeiltua toisenlaistenkin kumppanien kanssa niin en saa siitä mitään irti ja ajttelen että on ihan kiva olla halissa ja että toivottavasti toinen nauttii eikä kestäisi enää kauaa mutta tosiaan itselläni ei tee koskaan mieli sukupuolisesti enkä saa siitä mitään irti vaikka jtain pientä eloa on joskus tuntunut mutta yleensä ei mitään. Itsenikin on raiskattu nuorena eli olinkohan 14-v ja mies noin 40-v. Myös muita epämiellyttäviä kokemuksia ollut.