Suhde nyt kun pettämisestä vuosia
Olen elänyt nyt 10- vuotta mieheni kanssa pitkään jatkuneen pettämisen jälkeen. Jäin suhteeseen oman turvattomuuteni ja avuttomuuteni takia ja tietysti myös lapseni takia.
Mieheni suhde vaikutti mielenterveyteni siten, että en oikein selvinnyt koskaan. Olen siis tietysti käynyt työssä ja huolehtinut normaaleista asioista. Ja joukkoon mahtuu elämässä myös paljon hyvää. Silti myös Itsetuntoni myös murentui näihin tapahtumiin,koska suhde oli parikymmentä vuotta nuoremman naisen kanssa. Ulkonäkö oli ollut minulle tärkeä johtuen monesta syystä ja ikäänkuin sekin voimavara hävisi. Toki olen koulutettu nainen, mutta se ei ole sillä tavalla kannatellut minua.
Nyt kun tuo 10-vuotta on kulunut, elämme ulkoisesti varmaan hyvää elämää. Suhde jo näin ikääntyessä on enemmän kumppanuus suhde. Mutta tässä on se ongelma. Kaipaan enemmän, haluaisin keskustella, mutta mies ei puhu. Toisaalta itsekin vetäydyn mielelläni omiin askareisiini kotona. Välillä yritän puhua elämästä, se ei onnistu. Joskus vieläkin joku asia saa minut ottamaan menneet puheeksi. Hyvin harvoin, mutta hetket ovat hyvin surullisia. Mieheni suuttuu, provosoi minua sanomalla kaikkea ala-arvoista. Hän ei pysty vieläkään puhumaan asiasta jollain tavalla empaattisesti vaan lopulta tunnen olevani se vaikea vaimo, erilainen kuin muut järkevät, jotka eivät vanhoja kaivele. Olen yrittänyt selittää, että tarvitsen häntä tuolloin kovasti. Sitä miestä, joka ymmärtäisi. Mutta tapahtuu päinvastoin.
En halua elää elämääni yksin. Olen aika skeptinen uusiin ihmissuhteisiin. Koen olevani jo 55-vuotiaana vanha.
Onko täällä samoja ongelmia muilla? Kirjoitan tätä nyt tunnelmissa, jota tuo nimimerkki hyvin kuvastaa.
Suden hetki, minulla oli vähän samantapainen pitkä avioliitto, mitä kuvaat nykyisestä suhteestasi. Kun yritin puhua miehen kanssa elämästä, se ei onnistunut. Mikään syvällisempi keskustelu ei onnistunut. Hän ei tavoittanut sitä tai ei halunnut. Hän ei ollut yhtään samalla aallonpituudella, jos näin voisi sanoa. En saanut psyykkisesti suhteesta oikein mitään. Se oli jonkinlainen kumppanuussuhde.
En tiedä, mitä tuossa voi tehdä. Itse olen eronnut, mutta ei ero kaikissa tilanteissa ole hyvä ratkaisu. Voitko miettiä, saisitko tarvitsemaasi keskusteluyhteyttä ystäviltä tai ylipäätään muualta kuin mieheltäsi, vaikka säilyttäisit nykyisen suhteen? Ja onko suhteessanne sen jälkeen kuitenkin riittävästi sellaisia asioita, jotka haluat säilyttää? Mikään suhdehan ei ole täydellinen. Onko se riittävä. Sitä varmaan juuri mietit, että missä menee raja. Onko suhde riittävän hyvä vai pitääkö jotain tehdä. Jos se ei ole riittävä, erokin on vaihtoehto.
Sen voin kertoa, ettei yksin ole mitenkään huonoa elämää. Yksin on parempi olla kuin liian huonossa suhteessa, oman kokemukseni mukaan. Silti minunkin avioliitossani oli myös hyviä asioita.
Tuo on todella vaikea tilanne. Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa, mutten osaa tämän enempää oikein sanoa.
Kiitos vastauksestasi.
olen yrittänyt puhua ystävilleni, mutta siinäkin liika on liikaa ja helposti menee niin, että sitä kertoo asiansa, mutta ehkä olen kertonut jo niin monta kertaa kaiken, että oikeasti minua ei jakseta kuunnella tai ajatellaan, että se on sitä samaa ja mitä uutta siihen sanoisi. Ja myöskään ystävilleni ei ole niitä parhaimpia suhteita itselläänkään.
Kaiken tämän lisäksi olemme ” varakkaita” ja pystyn elämässäni toteuttamaan melkein mitä tahansa. Tämä on muuten aihe mistä en uskalla paljoa puhua, koska sekin herättää tunteita. Ainakin minussa. Onko mulla oikeutta valittaa.
Pärjäisin loistavasti erossa ja voisin elää huolettomasti, mutta minussa on jotain vikaa. Tarvitsen jonkun turvan kotiini. Surullista kyllä, vaikka sellaisen, joka ei anna itsestään minulle mitään.
Epäilen paljon myös itseäni. Jos se olenkin minä jossa on vikaa ja en vainymmärrä sitä itse. Nytkin nimittäin meidän koira nukkuu hänen kanssaan eri huoneessa. Minun ovi on auki myös. Nukumme samassa huoneessa normaalisti kuitenkin, mutta minäpä mietin, että koira nukkuu mielummin hänen kanssaan ehkä eläimet ovat niin viisaita, että valitsevat paremman meistä kahdesta.
kiitos kun vastasit ja olit kiinnostunut. Anteeksi, että vastasin näin myöhään.
Tuli mieleeni, että voisitko puhua asiasta ammatti-ihmisen kanssa. Jos raha ei ole esteenä se yksityispuolella järjestyy nopeasti. Pitäisihän tuosta kehästä päästä irti ja näyttää siltä, että aika ei ole auttanut. Ilmeisesti olette aikoinaan puhuneet miehen kanssa asiasta, kun avioliitto on jatkunut. Nyt mies pitää jo pettämisasiaa vanhana juttuna eikä ole kiinnostunut avaamaan asiaa uudelleen. .... ...........
Sinulle olisi tärkeää vielä selvittää asiaa perin pohjin ja ammatti-ihminen olisi oikea henkilö siihen.