Lopetin kolmen vuoden psykoterapian viime syksynä. Silloin oli tunnelmat hyvät. Lopputalvesta psykologi/psykiatri/tms.käynnillä sanottiin, että olen esimerkki siitä, miten hyvin hoidot toimivat. Ja annettiin ohjeistus, että miten lopettaa lääkkeet, jos haluan.

No, keväällä sitten hiljakseltaan ne lopetin ja lopulta olin ilman. Vointi huononi ja sitten kesällä tuli ihan romahdus, eli niin kova ahdistus, että olemassaolokin tuntui vaikealta, ja mikään ei auttanut. Lääkkeet aloitin taas ja kyllä olo siitä normalisoitui, kun tarpeeksi päiviä kertyi mittariin. Lääkeannosta olen nostellut lääkärin puhelinohjeen mukaan. Viimeisen noston tosin tein lupia kyselemättä siihen annokseen, joka mulla oli aikaisemminkin. Lääkäri kuulemma suuttui omapäisestä toiminnastani (siitä sitten tuli huono mieli itselleni), mutta lopulta myöntyi siihen, että käyttäisin sitä annosta.

Huomenna hoitaja soittaa ja käydään läpi kilpirauhastuloksia. Kilpirauhanenhan voi vaikuttaa mielialaan ja muuhun, niin kiinnostaa kyllä tietää, onko omalla kohdallani arvoissa häikkää. Tein nettitestit että itselläni olisi keskitason masennus ja keskitason ahdistus, niistä sitten puhutaan myös.

Mulla on morkkista siitä, että olen vienyt lasta päiväkotiin, mutta sitten opiskelu tuntuu hankalalta. Ja kotona tulee vaikka luettua uutisia netistä. Nyt mielessä on miten masennus vaikuttaa kognitiivisiin taitoihin. Tuntuu, että ajattelen hitaasti. Ja että tiedot valahtaa päästä pois, kuin vesipisara sorsan selältä. Ehkä huomisessa puhelussa väläytän, että pitäisikö rehdisti ottaa sairaslomaa.

Nonni, alkoi tehdä mieli kirjoitella kuulumisia. 🙂