Kiva juttu, viveeka, et pääset tuuraamaan. 🙂 Toivottavasti se piristää sua! Voin hyvin kuvitella, että miehen sukulounaalle lähteminen on ahdistavaa, jos pitäis koko ajan yrittää olla jotain mitä ei oikeasti oo.

Samaistun tuohon mitä kirjoitit siitä, että ihmisten kanssa ollessa pitää koko ajan miettiä, miltä näyttää muiden silmissä. Olis kiva tietää, kuinka todenmukaisia omat pelot siitä, mitä muut ajattelee oikeasti on. 😐 Itsestä tuntuu, että nuo varmaan ajattelee, että olen ihan kummallinen, kun olen näin pelokkaan ja epävarman oloinen. Todellisuudessahan ihmiset voi suhtautua ihan myötätuntoisesti. Kunpa itsekin voisi nähdä itsensä myötätuntoisesti ja rakastaen hermostuneena ja epävarmanakin.

Joo ikävä fiilis että se työkkärin puhelu tosiaan jäi lyhyeksi ja tosi epäselväksi. Saa nähdä milloin soittavat uudelleen, oman sivun mukaan vasta ensvuoden puolella, mutta eihän sitä tosiaan ikinä tiedä.
En tiedä miten tuo muka onnistuu, että haastattelut ovat jatkossa 3 kk:n välein, kuulostaa todella mahdottomalta, voisiko olla että haastattelut voisivat olla myös jotain netin kautta täytettäviä myös?
Viveka, se mihin sain ne yhteystiedot, olivat jonkun kaupungin virkailijan, joka siis ilmeisesti välittää tällaisia työkokeilu/palkkatukityöpaikkoja, en oikein edes tiedä kun se työkkärin täti selitti niin huonosti. Kysyi tosiaan ensin saako hän esitellä minut tälle virkailijalle, koska mulla on se ettei saa ainakaan ilman lupaa antaa tietojani, mutta sanoin että voisin ottaa itse yhteyttä. Mutta en tiedä otanko, toisaalta kiinnostaisi kysyä että minkälaisiin paikkoihin mahdollisesti voisi mennä. Tuntuu että lamaannun vaan sitten ku se "hetki" tulee että pitää hakea jonnekin ☹️
Millä fiiliksillä sinä olet menossa töihin ensiviikolla? Oliko se jotain ravintola-alan hommia?
Luulen että sinullakin se soittoaika päivittyy maanantaina viimeistään, saa nähdä mihin asti 😀

Et ole viveka kauhea ihminen! tiedän tuon tunteen kun pitäisi lähteä sukuloimaan, miehen puolelle varsinkin. Lähtikö mies kuitenkin? Meilläkin tulee tosi usein riitoja, koska minä en halua lähteä. Enkä ole uskaltanut vieläkään miehelleni kertoa mistä on oikeasti kysymys. ☹️
Minulla meni onneksi hyvin tänään, mielestäni olin hyvinkin sosiaalinen ja kyselin paljon. 🙂 mutta, sitten kun tuli syömisen aika, niin menin jotenkin aivan kipsiin, en kyennyt oikein syömään mitään. Ruokaakin otin mahdollisimman vähän, kahvipöydässä pystyin kahvit juomaan ja syömään jotain pientä, minkä ajattelin pystyväni tärisevillä käsillä syödä. 😭 Oli aivan hirveää ja pelkäsin kokoajan että joku kohta huomauttaa miksi en syö mitään. En ymmärrä miksei mulla tule syömisestä mitään, koska en varsinaisesti edes muuten jännittänyt. Ehkä tosiaan olen alkanut pelkäämään mun käsien tärinää niin, että vedän itseni sitten niin "jumiin", tuntui suorastaan jo että kädet ei enään tottele. En tiedä huomasiko kukaan mitään, ehkä. Pahin on, että jokaisen tällaisen tilanteen jälkeen alan vaan jännittämän seuraavaa kertaa enemmän, mikä ei ole hyvä juttu. Pakko olisi hakea joku lääke fyysisiin oireisiin ☹️ Mutta milloin minä senkin saisin aikaiseksi.

Miten sinulla Joie muuten menee? Olitko töissä tällähetkellä?

Joie kirjoitti 13.11.2016 14:22

Kiva juttu, viveeka, et pääset tuuraamaan. 🙂 Toivottavasti se piristää sua! Voin hyvin kuvitella, että miehen sukulounaalle lähteminen on ahdistavaa, jos pitäis koko ajan yrittää olla jotain mitä ei oikeasti oo.

Samaistun tuohon mitä kirjoitit siitä, että ihmisten kanssa ollessa pitää koko ajan miettiä, miltä näyttää muiden silmissä. Olis kiva tietää, kuinka todenmukaisia omat pelot siitä, mitä muut ajattelee oikeasti on. 😐 Itsestä tuntuu, että nuo varmaan ajattelee, että olen ihan kummallinen, kun olen näin pelokkaan ja epävarman oloinen. Todellisuudessahan ihmiset voi suhtautua ihan myötätuntoisesti. Kunpa itsekin voisi nähdä itsensä myötätuntoisesti ja rakastaen hermostuneena ja epävarmanakin.

Minäkin mietin monesti liikaa muiden seurassa että miltä näytän, kuulostaako mun puheet hassuilta, mitä muut ajattelevat minusta. Minä ainakin luulen että mun pelko ottaa liikaa valtaa, en usko että kukaan oikeasti niin paljon keskittyy suhun, tai ajattele että oletpa outo, tai mikset puhu paljon tai mitä sinun suustasi tulee. Se pelko on jotenkin vain oman pään sisällä. Mä luulen että kukaan ei keskity suhun niin paljoa kuin sinä itse. 😀 Mutta kuin se vain tulee sieltä aina... Ehkä tuosta ajattelutavasta jotenkin pääsisi joskus eroon.😟

Hyvää alkavaa viikkoa 🙂 Nyt on isä ja ukit juhlittu.

Minä kanssa hirveästi mietin mitä muuta ajattelevat, joskus olen ihan sen takia aivan hiljaa kun pelkään sanoa mitään etten sano jotain tyhmää...

Eilen illalla taas ajattelin että olisipa ihanaa kun ei olisi tällaisia ongelmia, rupesin jo valmiiksi stressaamaan kun tänään pitää lähteä ruokakauppaan...en tahdo en!

Tänään en taida edes lenkille keretä ennen lasten tuloa, täytyy pestä pyykkiä,siivota sun muuta. Jospa mies lähtisi illalla mun kanssa lenkille

Voi apua! Jouduin tänään soittamaan sairaalaan ja olipas vaikeata ja varmasti änkytin sun muuta! Inhoan hoitaa asioita puhelimitse! Joskus aina mietin et tallennetaanko esim nuo sairaalan ajanvaraus sun muut puhelut 😀 Ihan tällaisia höpöhöpö ajatuksia mutta tällaiselle panikoijalle ja pakkoajatuksista kärsivälle aina tulee mitä milloinkin.

Pelästynyt kirjoitti 14.11.2016 9:27

Voi apua! Jouduin tänään soittamaan sairaalaan ja olipas vaikeata ja varmasti änkytin sun muuta! Inhoan hoitaa asioita puhelimitse! Joskus aina mietin et tallennetaanko esim nuo sairaalan ajanvaraus sun muut puhelut 😀 Ihan tällaisia höpöhöpö ajatuksia mutta tällaiselle panikoijalle ja pakkoajatuksista kärsivälle aina tulee mitä milloinkin.

Eikai mitään vakavaa kuitenkaan kun sairaalaan soitit? 😮 minä koitan lohduttautua yleensä sillä, että ovat he varmasti kuulleet vaikka minkälaista änkyttäjää ja sanaseppoa, etteivät he varmasti jää edes muistelemaan miten takeltelee sanoissaan 😀 vaikka eihän se aina onnistu että yrittäisi ite ajatella niin, sitä vaan jää miettimän omia puheitaan vaikka kuinka kauaksi aikaa 😀

Mulla jäi tänään välistä lenkkeilyt.. Jospa huomenna sitten, pakko saada ulkoiltua edes jonkinverran. Ja pitäisihän se uutta takkiakin lähteä ulkoiluttamaan! 🙂

Tällähetkellä on mukavaa, kun miehenikin taas kotona, ei ole missään työreissussa. En silloin ajattele niin paljon negatiivisesti kaikesta, tai on tietenkin paljon helpompi olla, kuin yksin, vaikka siltikin tulee niitä huonojakin päiviä, huolimatta siitä onko toinen läsnä vai ei.

Cherrie: Kiva kuulla että miehesi on kotona 🙂 Meillä kanssa on jonkin verran kotoa poissa niin silloin koko arki jää mun kontolle eli kaikesta on selvittävä itse..Onnistuiko takin osto? tuliko mieleinen? Minä olen kauhean huono vaatteiden ostaja...ikinä ei satu 100% mieleistä ja kenkien kanssa sama homma.

Ei mitään vakavaa ole, yritin selvittää milloin minulle tulee kirurgilta aika että tutkittaisiin näitä kipuja...Olen jostain syystä ollut tosi kipeänä viime päivinä. Joulukuussa tulee aika kuulema.

Mitäs tänään? Itse taidan tehdä vähän kotitöitä ja olla vain tänään. Illalla pitää miehen kanssa lähteä kaupungilla käymään joten täytyy kerätä voimia 😀

Heips!

Cherrie, ihan hyvillä fiiliksillä menen tuuraamaan. Kyllä, catering-alan töitä oli nämä. Pääsen pitkästä aikaa tekemään jotain muuta kuin nyhjäämään kotona, ja siitä maksetaan vielä ihan kohtuullisesti, että ainakin saan ostettua ehkä parit joululahjat 😀
Tänään tuli ilmoitus että en saanut sitä yhtä työpaikkaa jota hain jokin aika sitten. Blaah.
Ja kävin uudelleen katsomassa työkkärin omilta sivuilta, yhteydenottoani on siirretty pitkälle ensi kevääseen! 😀 Eli ei ainakaan ihan heti ole kukaan soittelemassa perään. Suosittelen sinua Cherrie soittamaan tälle henkilölle kenen yhteystiedot sait, voihan olla että siellä olisi ihan sinulle sopivia työpaikkoja. ☺️

Minuakin kammottaa soittaa kaikenlaisiin ajanvarauksiin ja virastoihin. Usein siinä alussa kuulee että "nauhoitamme puhelun asiakaspalvelun laadun parantamiseksi". Alan heti ajattelemaan että voi ei, siellä ne jossain koulutuksessa pyörittää minun änkytystäni joillekin uusille työntekijöille 😀😀 Sitten vasta alankin takeltelemaan kun alan ajatella mitä aion sanoa ja kuuntelen omaa puhettani...hyih, en tykkää. Kaikenlainen "pakko"tekeminen on todella epämiellyttävää, ei sellainen pikkupaha juttu vaan sellainen mitä vatvon päiväkausia uskaltamatta tehdä asialle mitään. Kai tämäkin on jonkinlainen fobia/neuroottinen häiriö?

Pelästynyt, millaisia sinun pakkoajatukset ovat konkreettisesti? Et ole tainnut kertoa tarkemmin niistä.

Pitäisi varmaan tänään käydä ulkona. Eilen tein kauppareissun joten tälle päivälle ei ole mitään tekemistä. Onkos se mikään yllätys 😎

Takin osto meni ihan nappiin! Väri ei ollut aivan sitä, miltä se verkkokaupan kuvassa näytti, mutta pieni miinus vain siitä kun muuten oikein passelisti istuu päälle! 🙂 Minäkin oikeastaan harvoin ostan itselleni vaatteita, ja ostoksilla käyn aika harvoin, vihaan kaupoissa ravaamista ja vaatteiden päälle sovittamista, ja sitten jos vielä ahdistaa siihen päälle. Yleensä ostelenkin verkosta vaatteita, jos ostan. 😀

Hyvä että sait ajan ja toivottavasti saat kipuihisi apua! 🙂

Minulla tänään vähän kotihommia ja jos illanpäälle pääsisi tosiaan sinne lenkillekin! Katsoa jos tuo mies suostuisi lähtemään mukaan. 😀

Nämä minun pakkoajatukset alkoivat sairauksien pelko esim. HIV, sitten tuli ajopelko, pelkäsin ajavani vahingossa huomaamattani jonkun päälle seuraavaksi iski pelko että sanon jotain sopimatonta ja ihmiset pitävä minua "hulluna" ja nyt sitten minulle tulee erillaisissa tilanteissa pelko siitä että olenko tehnyt jotain sopimatonta huomaamattani tai tajuamattani. Minulla itselläni on ikäviä kokemuksia, minua on käytetty lapsena hyväksi joten uskoisin, että alitajunta jotenkin työntää näitä ikäviä muistoja jotenkin näin pintaan..En ikinä voisi kuvitella tekeväni kenellekkään mitään pahaa mutta nämä ajatukset tulevat ja niitten kanssa on elettävä vaikka vaikeata onkin. Nämä kaksi "sairautta" on aika raskas kombi kannettavaksi. En osaa hirveän hyvin selittää, kun ei nämä ajatukset ihan selviä ole itsellekkään...

Taitaa mullakin olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Harvoinhan nuo paniikit yksin ollessa alkaa. Mutta kun on muita ympärillä, ja ajattelee, että nyt ne mua seuraa, miten tuo pärjää ja mitä tekee ja mitä... Niin siinä se on.

Hmmm minä en nyt oikein ymmärrä pitääkö mun ottaa tuonne kaupungin virkailijaan yhteyttä, johon työkkäri antoi ne yhteystiedot, tänään työkkäriltä tuli taas muistutus tekstiviesti.

Ihmettelen vain, että miksei sitä ole sitten merkattu työllistymissuunnitelmaan tai sovittuihin tehtäviin, vaikka ne päivitettiin siinä samalla. 😠

Siellä missä näkyy nämä yhteydenotot, siellä vain lukee että hakijalle annettu yhteystiedot ja aikoi ottaa yhteyttä, ja "katsotaan miten etenee". ääh en ymmärrä.

Ärsyttää vain kun on niin epäselvää. Sen ainakin tiedän että työtarjouksiin pakko laittaa hakemus mutta entä tuo, kun ei sitä olla merkattu varsinaiseen työllistymissuunnitelmaan tai tehtäviin, että paukahtaako mahdollisesti karenssia jos ei sinne ota yhteyttä.

Pahoittelut, oli pakko saada avautua. 😀 Tuntuu vaan että olen ihan pihalla.

Mukava kuulla Viveka, että olet hyvillä fiiliksillä! 🙂 Ovatko työpäivät ihan kokonaiset 8tuntia vai osa-aikaista? Onko siellä mukavat työtoverit ja ovatko ottaneet sinut hyvin vastaan? Minä juuri yhden viestin ehdinkin jo kirjoittaa tuosta työkkäri asiasta kun en aluksi huomannut tuota sinun viestiäsi 😀 että liekkö se pitää sitten ottaa yhteyttä sinne mihin ne yhteystiedot sain. Ei kai siinä ole mitään menetettävääkään? Paitsi jos ne sieltä ilmoittavat työkkäriin jos kieltäydyn jostakin, jos joku työ ei olekkaan ihan mieleistä
🙄 Kyllä vain nyt taas jotenkin stressaa, mistä sais sellaista puhtia? 😀

Nyt iso APUA! Mun pitää mennä huomenna hierojalle, en tiedä miten siitä selviä, kokoajan päässä kiertää ajatus että miten ihmeessä siitä selviän! Miten saisin peruttua yms yms...Mies oli tilannut hyvää hyvyyttää mulle hieronta ajan. Olisittepa nähneet mun ilmeen 😳😳

viveeka: Tosi kivalta kuulostaa sinun työjutut, ja parasta että sulla itselläsi on siitä hyvä fiilis🙂👍

Nyt ei kyllä ajatus luista, oli mulla muutakin mutta tämä hieroja juttu nyt....

Tervetuloa mukaan kirjoittelemaan uudet panikoijat!

Cherrie: tuolla työpaikassa työkaverit (2kpl) ovat mukavia. He ovat suunnilleen 10-20v minua vanhempia, eli jutut ovat leppoisia eikä heidän kanssa tarvitse jännittää.
Jos työkkäristä on tullut muistutusviesti tuohon sinun soittoon liittyen, ehkä sinne olisi hyvä ottaa yhteyttä...Työkkäri on varmaan kiristänyt kriteerejään työnhakijoita kohtaan ja luultavastikin ne velvoittaa sinne soittamaan. Karenssillahan ne osaa uhkailla kyllä 😠 Omasta kokemuksestani voin sanoa että aika heppoisin perustein ne sen lätkäisee.

Pelästynyt: minulle on käynyt joskus samalla tavalla! Mies oli hyvää hyvyyttään varannut minulle hieroja-ajan ja sanoi että mene sinne ja sinne siihen aikaan, saat rentoutua 😀 Joo, no ei kyllä tieto tuosta rentouttanut sitten lainkaan (inhoan että selän takanani päätetään asioista) ja sota meinasi syttyä 😠 Menin kuitenkin hierontaan kun en kehdannut sanoa ongelmastani (hävetti reaktioni) ja mies oli kyllä hyvää sillä tarkoittanut. Loppujen lopuksi hieroja oli mukava, rauhallinen ja tilanne oli suht rento vaikka meinasin ensin perua koko ajan. Kaikenkaikkiaan kävin hierojalla neljä kertaa, se tuntui kyllä taivaalliselle! Tämän jälkeen olen tosin kieltänyt mieheltäni kaikki hemmottelu-, kosmetologi- yms. käyntien varaamisen ja "yllätykset" 😀 En voi sietää yllätyksiä 😀

Yllätyksistä tulikin mieleen, että miten teiltä sujuu ravintolassa syöminen esim. puolison kanssa? Minulta onnistuu noin puolet käynneistä hyvin, puolet menee pilalle kun tulee paniikki. Harvoin kerron siitä miehelle, mutta se riittää että itsellä ei ole rentoutunut olo. Siksi ehkä me käydään ulkona syömässä niin harvoin ☹️ Mies haluaa jonnekin pieneen intiimiin paikkaan romanttisesti syömään (usein tarkoittaa vähän ihmisiä) ja oloni on silloin ahdistuneempi. Itse koetan suosia isompia ketjupaikkoja juuri sen takia että niissä on enemmän puheensorinaa, ihmisiä eikä tarjoilijat tönötä koko aikaa oven suussa valmiina 😋