Cherrie, ahdistaa jo pelkkä ajatus tuollaisesta suunnitelman tekemisestä. Entä jos työpaikkoja, joita pitäisi vielä kolmea hakea, ei vain ole tarjolla?? Sellaisia mihin oma ammattitaito riittäisi? Täällä päin kun ei ole edes siivoojan työtä, jota voisin siis mielelläni tehdäkin. ☹️

Tuosta karenssista. Se menee niin, että jos työkkäri on karenssin kannalla, se ehdotus menee ensin "asiantuntijatiimin" käsiteltäväksi johon sinulla on pari viikkoa aikaa kirjoittaa oma selvitys. Karenssi "ei vain tule" vaan siihen tarvitaan työkkärin sekä sinun oma selvitys jonka perusteella päätös tehdään. Karenssin peruste ei voi siis olla "koska hakija ei vastannut puhelimeen". 😀

Huhhuh, minullakin on ollut kyllä nämä kaksi viimeistä päivää täyttä hikeä ja ahdistusta. Nyt tosiaan oltiin siellä sukuloimassa.. Sain ennen lähtöä kauhean itku ja ahdistus kohtauksen ja oli palan tunne kurkussa.. Kuulostaa todella lapselliselta mutta jopa hieman helpotti. 😀 En muista milloin ois ahdistanut niin paljon, välillä reaktio on jotenkin voimakkaampi. Nyt tosi väsyttävä olo kun yritti olla niin sosiaalinen jne. mutta onneksi sai tämän pois alta, vaikka lisäähän näitä on aina silloin tällöin tiedossa..

en ole vielä täyttänyt sitä työkkärin typerää lomakettakaan.. siinä luki, että täyttää se "mahdollisimman pian" niin ottavat sen jälkeen yhteyttä, mitä sitten tarkoittaakaan.. olisi ehkä ollut parempi jos olisi joku aikaraja niin ei tulis sitten vitkuteltua.. varmaan napsahtaa jotkut karenssit tuostakin kohta jos en vastaa tarpeeksi ajoissa 😀 no, yritän tällä viikolla tehdä sen, vaikka ei kiinnostaisi! Joo, todella ärsyttävää tuo, että pitää laittaa 3 seuraavaa paikkaa, mihin meinaa hakea? Siis, mitä jos ei vain ole vaikka oman alan töitä tarjolla juuri sillä hetkellä kun sitä täytän, mitä mun pitää siihen sitten laittaa? 😀 todella typerää. No, pitää yrittää katsoa jotain mieluisia paikkoja mihin muka sitten pitäisi hakea.... kai.

Mullakin on muuten tuo kaupassa käyminen alkanut ahdistaa enemmän, en tiedä johtuuko siitä kun oon nyt aika paljon vältellyt noita isompia kauppoja, varsinkin ruuhka-aikaan... Pitäis jotenkin yrittää siedättää itsensä ja mennä vain, vaikka kuinka pahalta tuntuis 😀 helpommin sanottu kuin tehty.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille tosiaan!

🌻🙂🌻

cherrie kirjoitti 7.11.2016 15:40

Sain ennen lähtöä kauhean itku ja ahdistus kohtauksen ja oli palan tunne kurkussa.. Kuulostaa todella lapselliselta mutta jopa hieman helpotti. 😀 En muista milloin ois ahdistanut niin paljon, välillä reaktio on jotenkin voimakkaampi.

Hei cherrie ja muut!

Mulla on kans sellaisia kokemuksia että joskus reippaan itkun jälkeen olo helpottuu. Vaikka se ei ole kiva se ahdistuskohtaus silloin kun se on päällä, mulla on useimmiten niin että jos pääsen "purkamaan" tunteeni kaikessa rauhassa, aivot tuntuu heilahtavan toiseen ääripäähän ja olen ahdistuskohtausten jälkeen hyvin tyyni ja levollinen - vähän niin kuin lääkepöllyssä, vaikka en mitään olisi ottanutkaan. Aina näin ei käy, mutta riittävän usein nyt kumminkin.

Voi ei, tiedän tunteen ahdistuskohtauksesta!

Kaikki juhlat ja pyhät ovat minulle tuskien taival koska hyvin todennäköisesti anoppilasta käy kutsu ruokailemaan. Isänpäivä on tulossa, olen jo nyt miettinyt millä verukkeella voisin jäädä pois "perhetapaamisesta". En vain yksinkertaisesti halua/pysty menemään sinne kaikkien pällisteltäväksi ja ns. seurustelemaan 🙄 Miehelle en kykene totuutta sanomaan että ahdistaa TAAS. Olen kyllä joskus sanonut mistä kenkä puristaa, mutta jotenkin hävettää se että minä en tästä parane ja pelkään että mieheni vielä joskus asiaan hermostuu. 😝 Minulle ruokapöydässä istuminen (vähänkään vieraassa paikassa), syöminen ja itseni tarkkailu sekä kahvipöydässä jäykistely on niin uuvuttavaa että en jaksaisi sitä enää.

Kaupassa käynti on alkanut sujumaan paremmin nykyään jostain syystä jos käyn yksin tai lasten kanssa. Mutta usein mieheni kanssa paniikki on lähempänä. Miksiköhän? Kertaakaan hän ei ole vähätellyt/mitätöinyt kohtausta enkä jännitä kauppaan menoa hänen kanssaan. Pikkukaupat ovat pahimpia, ahtaita ja ihmiset ovat sulloutuneet joka hyllyn väliin 😳 Siksi käyn toisessa, isommassa marketissa, vaikka siellä menee enemmän aikaa.

Kuulostaa omiin korviini siltä, että elämäni on aika hankalaa. 😞

Onneksi muillakin on samaa ongelmaa kuin minulla, vaan toivoisimpa ettemme kukaan joutuisi tällaisesta kärsimään
☹️ Minullakin juuri eniten ahdistaa tuo ruokailu ja kahvipöytätilanteet, ei se "seurustelu" muuten niin hirveää olisi. En jotenkin edes muista missä vaiheessa/tilanteessa mulla alkoi tuo käsien tärinä, mutta joskus vuoden sisään se alkoi. Siitä asti on alkanut kauhea välttäytymis käyttäytyminen sen takia. Ja entistä hankalammaksi menee kun sitä jännittää etukäteen että "mitä jos se alkaa taas", niin sitä vetää itsensä niin jäykäksi p*skaksi, ja tuntuu että se vaan hankaloittaa tilannetta entisestään 😀 Oliko teillä muilla tuota käsien tärinää? Muistan kerran kun olin yhdellä "tuttavalla" käymässä ja siellä oli muitakin, hän kaatoi kahvikuppini aivan piripintaan, mietin että miten hitossa mä nyt saan ton tuosta juotua ettei kaikki läiky pitkin pöytiä. Se oli jotenkin kauheaa 😀 Muutenkin aina otsa hiestä märkänä saa olla 😀 Sitten olen huomannut että monesti saatan johtaa keskustelua itsestä pois päin, tai etten joutuisi huomion keskipisteeksi...

Ärsyttää tuokin joskus että jos joku kysyy jotain, tai joudut selittämään, vaikka järjellä sen ajattelee ettei mun tarvitse jännittää mitään, niin siitä huolimatta joskus sydän alkaa hakkaamaan ja puna tulee kasvoille, se on kyllä inhottavaa.

Mulla sujui tänään kaupassa käyminen ihmeen rauhallisesti! Menin vielä isompaan markettiin, jotenkin onnistuin "sulkemaan" muut siitä ympäriltä pois, ettei ahdistaisi niin paljon. 🙂👍

Kävin tänään kaupassa. Juuri kun olin päässyt sanomasta että on ollut helpompaa, tänään oli lähellä etten lähtenyt kesken kaiken pois. Tapahtui juuri se mitä inhoan eniten, kassalla myyjä lähtee jostain syystä pois ennen vuoroani 😮 Noh, laskeskelin siinä sekunteja ja yritin katsella kattoon ettei paniikki tulisi. Edessäni oli asiakas ja takanani pari lisää. Juuri tuo sumppuun jääminen aiheuttaa sydämen tykytyksiä, koska en voi lähteä siitä enää pois koska olen kasannut ostokseni hihnalle ja takanani ihmiset hengittää niskaan! 😳 Loppujen lopuksi selvisin hengissä vaikkakin hikeä pukkasi ja päässä humisi.

Minulla ei ole käsien tärinää vaan paniikki iskee monesti pakokauhuna siitä etten pääse jostain tilanteesta pois. Kahvipöydässä esim, en voi vain lähteä siitä panikoimaan muiden ihmettelemättä, sehän on epäkohteliasta ja ajattelen taas mitä muut ajattelevat (onpa outo tyyppi! Mikä sille tuli? 😀 ) Oksettaa, vatsaa vääntää, hikoiluttaa, sydän hakkaa ja ajatukset ikään kuin surisevat enkä pysty keskittymään mihinkään keskusteluun, ikään kuin olisin "poissa" itse tilanteesta.

Ihmekös tuo, jos sellaisia tilanteita haluaa välttää! Miksi en vain voi olla normaali? Ehkä siksi en oikein pysty tutustumaan uusiin ihmisiin "normaalisti" koska kaikki tällaiset kontaktit tapahtuvat usein sellaisissa paikoissa johon liittyy ruokaa, kahvittelua, yhdessä jutustelua yms. koska yksinkertaisesti en pysty olemaan oma itseni noissa tilanteissa. ☹️

Heips!

Ei mullakaan yleensä ainakaa kädet tärise, joskus oiken kovan jännistyksen aikana saattaa täristä. Mulla kanssa lähinnä syke nousee, tuntuu ettei ole siellä missä on vähän sellainen poissaoleva tunne ja sittenhän minä kärsin niistä pakkoajatuksista jotka tulevat kohtauksen jälkeen. Kyllä tosiaan olisi ihana pystyä toimimaan ihan normaalisti näissä sosiaalisissa tilanteissa. Stressaa ja aina edeltä käsin kun tietää että jonnekkin on mentävä. Kohta pitäsi uskaltautua ulos, pakko käydä vähän kävelemässä vaikka jotenkin taas tuntuu niin vaikealta tämä lähteminen.

Hui, tuollaiset kassatilanteet on ahdistavia, missä vielä joudut ns. jumiin. ☹️

Joo, minulla myös stressaa valtavasti etukäteen suunnilleen kaikki menot, saatan pyöritellä niitä jo mielessä viikkoja etukäteen. Yksin liikkuminen on myös jotenkin ahdistavampaa kuin toisen kanssa. 😠 Omistatteko muuten koiria tai muita lemmikkejä? Minä olen sillointällöin ollut useampia päiviä koiravahtina sukulaiseni koiralle, ja silloinhan joutuu pakottamaankin itsensä ulos että toinen pääsee tarpeillensa. 😀 Tai silloin on oikeastaan mukavempi käydäkin kun siinä on joku "kaverina". 😀

Päätin muuten ostaa uuden talvitakin, tai netistä tilasin sen, kun ei ollut juuri myymälässä tarjolla. Oli melko kallis,mietin pitkään raskinko tilata, mutta pakko oli, uskon että se maksaa kuitenkin itsensä takaisin kun aika laadukkaalta ja kestävältä vaikutti, kunhan se vielä näyttäisi hyvältä päälläkin.. Edellinen takki oli jäänyt jo himpun verran pieneksi, kun olen pessyt sen liian kuumassa lämpötilassa 😀

Cherrie: mustakin yksin liikkuminen on niin paljon vaikeampaa, eilen jouduin lähtemään ostoksille isompaan kauppaan yksin, aivan kaamea kokemus jälleen kerran. Osa ostoksistakin jäi tekemättä kun samoja tuotteita oli moni muukin katsomassa niin en halunnut mennä siihen väen palouden keskelle vaan käänsin kärrini ja menin pois. Mutta vain yksi pahempi ahdistuskohtaus mutta kun siitä seuraa aina niitä hemmetin pakkoajatuksia ☹️ Tahtoo terveen päänupin.

Meillä ei ole lemmikkejä vaikka kovasti tykkäisin kissoista ja koirista. Miehellä on allergiaa ja astma niin ei onnistu.

Viveeka: Mulla on kanssa tuo jos jään ns. jumiin johonkin kaupan kassalle tms...aivan kauhia paikka.

Selkä särkee tänä aamuna ihan hirveästi, mulla ollut pitkään ongelmia selän kanssa mutta mitään vikaa siitä ei vaan tunnu löytyvän. Kunhan saan muksut laitettua kouluun niin täytyy ottaa jumppa hetki olohuoneessa kun kukaan ei ole nauramassa 😀

Täytin ja lähetin sen työkkärin lomakkeen.. Sitten tässä saakin jännätä että milloin soittavat, että päivitetään se mun suunnitelma.. 😠 Toisaalta toivon että soittaisivat tällä viikolla kuitenkin, että saisi tuon asian alta pois eikä tarvitsisi stressata sitä sitten kokoaikaa..

Minäkin jos olen kaupassa yksin, niin yritän vain nopeasti haahuilla siellä ja ottaa kaiken tarvitsemani mukaan, ja juuri tuo aiheuttaakin sit ongelmia jos onkin kauhea ryysis samassa paikassa 😀

Hmm mutta onhän niitä sellaisia koiriakin jotka sopivat allergikoille? 🙂

Minullakin on ollut niskat ja hartiat aivan jumissa. Joutunut ihan särkylääkettä ottamaan ☹️ Olisi ihana käydä hierojalla mutta miten tällainen foobikko sinne pääsee. 😀

Noniiin, soittipas ne sieltä työkkäristä heti samana päivänä. Tosin ei puhelu kestänyt kun reilu kolme minuuttia, mitä kyllä ihmettelen ja oli tosi nopeatemponen puhelu muutenkin, jäin vähän öö aapiselle, varsinkaan kun ei oikein itse ehtinyt/saanut juuri suun vuoroa sanoa tai kysyä mitään. ☹️

Ensinnäkin, olin vähän pettynyt että ei käyty ollenkaan sitä mun lähettämää lomaketta läpi, koska siinä olin minun ns. "suunnitelmat ja toiveet", ja väkisin keksin ne kolmekin paikkaa mihin meinaan seuraavaksi hakea, ilmeisesti virkailija ei ollut lukenut koko lomaketta. Hän kysyi mikä mulla on työtilanne tällähetkellä, ja nopeasti selitti että saako hän esitellä minut jollekin kauungin tyypille (koska en ole antanut lupaa omien tietojen antamiseen) joka välittää työntekijöitä jonnekin paikkoihin (jäi jotenkin epäselväksi), ja siihen sain sentään ihme kyllä sanottua että saanko itse ottaa yhteyttä sinne... hän lupas tosiaan lähettää yhteystiedot viestitse ja sanoi että päivitellään mun työsuunnitelmaa myöhemmin.

Noh, sitten menin kuitenkin katsomaan omaa sivuani netissä, niin sinnehän oli kirjoitettu kuitenkin että suunnitelma päivitetty, että ei ollut vielä työllistynyt ja yhteystiedot annettu johon meinasi ottaa yhteyttä, ja että mahdollisuus saada palkkatukea, ja tämä kyseinen kaupungin virkailija on ilmeisesti se, joka tällaisia paikkoja välittää, johon sain ne yhteystiedot, katsoin nimittäin netistä.. Inhottavaa vain, koska mulle jäi kaikki tuosta hommasta jotenkin todella epäselväksi. enkä nyt tiedä onko mun pakko siis ottaa yhteyttä sinne? ja voinko vain kysyä minkälaisia paikkoja mahdollisesti ois "tarjolla".niihin allekirjoitettuihin tehtäviin kun oli vain merkattu että "haen työpaikkoja". äh, en tiedä, jäi vain tosi p*aska maku suuhun, kun puhelu jäi niin lyhyeksi ja todella epäselväksi.. varsinkin kun luulin että oltaisiin voitu tosiaan keskustella siitä minun lomakkeestani mihin olin täyttänyt erinlaisia kohtia ja muutenkin vaikka paneutua tilanteeseeni enemmän.☹️

Täällä ollut nyt hiljaista 😀

Huomenna onkin sitten isänpäivä, arvatenkin sitä syömään/kahvittelemaan joutuu. Tälläkertaa oman perheen kesken, menemme koko poppoo sisarusparvineen ja lapsineen isäni luokse. Meinasin jo miltei jollain tekosyyllä perua, mutta onhan hän kuitenkin isäni☺️❤️ Vaikka silti jostain syystä ahdistaa kovasti. Tyhmää jännittää koska hehän ovat perhettäni, mutta, toivon että kaikki menisi hyvin. Yksi jännityksen syistä voi olla varmaan se, että minulle on joskus perheen kesken naljailtu, ei tietenkään pahalla, vaan ihan vitsillä kuten jokaisessa perheessä varmasti, ymmärrättehän, sellaista tahatonta pientä kiusoittelua huumorimielessä. Mutta kun on sattumoisin tällainen foobikko ja lapsena joutunut kiusatuksi ikätovereitten osalta, niin tuommoisenkin asian ottaa joskus niin itseensä. 😳 Riippuu tietenkin mistä asiasta. Toinen syy on varmaan se, kun jotkut aina sortuvat antamaan neuvoja, tietenkin hyvässä mielessä, lähinnä pelottaa että joku ottaa työttömyyteni esille, vaikkei sitäkään pitäisi hävetä. Saan itseni kuulostamaan todella tosikolta. Mutta jospa huominen päivä menisi hyvin 🙂

Hienoa cherrie, et sait lomakkeen täytettyä! Mut tylsää, että puhelusta jäi ikävä fiilis. Työkkärissä tuntuu olevan niin kova kiire, ettei vaan ehditä paneutua yksittäisen ihmisen asioihin kovin tarkkaan. Ja henkilö, jonka kanssa asioi vaihtuu joka kerta. 🤔 Puhuttiin siitä, että työttömät pitäis kaikki haastatella kolmen kuukauden välein. Ihmettelen, mistä siihen löytyis resurssit, kun työvoimaneuvojilla on nyt jo niin kiire, ettei aina saa tapaamisaikaa ollenkaan. Sinne pitäisi sitten palkata aimo määrä lisää työntekijöitä.

Käsitän ton, että leikkimielinenkin naljailu tuntuu kurjalta... mä oon kans tosi herkkä sille, että mua kiusoitellaan. Se tuntuu helposti nöyryyttävältä. Kun itse olen herkkä ja arka ja äiti on sellainen voimakasluonteinen jyrä - tuntuu, ettei hän oo ikinä nähny tai ymmärtäny minua ollenkaan. Mut mulla ei oo nyt huolta siitä, että pitäis mennä vanhempien luo isänpäiväksi, kun vanhemmat on ulkomailla joulukuun puoliväliin asti. Heidän luonaan käyminen on niin ahdistavaa, että iloitsen siitä, että he on pois Suomesta isänpäivän ja itsenäisyyspäivän. Saan olla kotona rauhassa. 🙂

Viime päivinä on kyllä harmittanut nämä vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kaipaan kovasti yhteyttä ihmisiin ja sitä, että kuulun johonkin yhteyteen, mutta ihmisten kansa oleminen on usein niin vaikeeta. Joskus toivon, että voisin esim. seurakunnassa kertoa kaikille, että minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko! En vetäydy tai eristäydy siksi, että olisin ylpeä! Minäkin haluan olla osa yhteisöä! Varmaan viestitän ulospäin, että jättäkää minut rauhaan, haluan olla yksin. En voi sille mitään, että hermostun sosiaalisissa tilanteissa ja pyrin pakoon ja piiloutumaan... mutta silti haluaisin olla yhdessä toisten kanssa. 😭

Hei!

Joie, minulla on aivan samat fiilikset! Minulla on itsekritiikki niin korkealla, että vähänkään tuntemattomien seurassa vetäydyn koska pelkään että sanon jotain tyhmää ja että ihmiset saavat minusta aivan pöljän kuvan. Mietin sanomisiani liikaa ja sitä miltä näytän (punastunko, miten näyttäisin luontevalta, kiinnostuneelta mutten liian innokkaalta jne) ja kun mitä enemmän ajattelen sitä että no niin, nyt olen ollut koko ajan tuppisuuna, sano nyt jotain, sano, sano niin sitten menen jo lukkoon ja paniikkiin. Tämän asian vaikeuden voi ymmärtää vain toinen samaa kokeva ☹️

Cherrie, ikävää että työkkärin kanssa meni penkin alle. Tiedän tuon fiiliksen ☹️ Omilla työkkärin sivuillani luki, että seuraava yhteydenotto olisi 11.11. eli se oli perjantai. No ei soittanut kukaan. Kai se päivitys tulee kohta minullekin eteen.

Oletko ajatellut kuitenkin soittaa sinne jonka yhteystiedot sait, voihan olla että sieltä voisi jotain löytyä. Onko se vuokratyönvälitys vai mikä? Onko niistä paikoista kuulunut mitään joihin hait jokin aika sitten?

Sain ensi viikolle yllättäen muutaman työvuoron sinne samaan paikkaan jossa tuurasin alkusyksystä. Mieliala koheni hieman, minut on ilmeisesti nähty tarpeelliseksi, edes tuuraukseen.

Mieheni kanssa tuli riitaa, mistäpä muusta kuin hänen vanhemmilleen lähtemisestä näin isänpäivän kunniaksi. Siellä on koko suku ja lounas pitkän kaavan mukaan. En suostunut lähtemään, vitkuttelin päätöksessä koko viikonlopun. Minä en vain kestä niitä ihmisiä, en osaa puhua heidän kanssaan. Uskon että joulukin menee samalla kaavalla, pakenen oman äitini luokse lasten kanssa mielummin kuin menen sinne tönöttämään ja ahdistumaan. En ihmettelisi yhtään, jos anoppini kyselisi miksi minä en koskaan tule sinne, noh, saa mies keksiä jonkun syyn tai sanokoon suoraan. En jaksa välittää. 😝 Olenko minä ihan kauhea ihminen?? ☹️