cherrie kirjoitti 31.1.2018 11:3

Olen pyöritellyt yhden yksityisen lääkäriaseman ajanvarauskalenteria edestakaisin.. Melkein päivittäin. Mutta en silti saa vain varatuksi sitä hemmetin aikaa.. 😯🗯️ ärsyttää.

Mulla on tapana siirtää hankaliaen asioiden hoitamista aina seuraavalle päivälle. Aina löytyy tekosyitä, tai koko homma tuntuu mahdottomalta kun ajattelen vain niitä kaikkia asioita jotka on pelottavia. Joskus auttaa kun pilkkoo tehtävän pienempiin osiin. Esimerkiksi varaa ajan, senhän voi perua jos haluaa. Sitten menee paikalle. Pääseehän sieltä pois jos ei ole hyvä olla jne...
Mutta voimia sinulle ajanvarauksen kassa🙂👍

Juhani kirjoitti 8.2.2018 16:52

cherrie kirjoitti 31.1.2018 11:3

Olen pyöritellyt yhden yksityisen lääkäriaseman ajanvarauskalenteria edestakaisin.. Melkein päivittäin. Mutta en silti saa vain varatuksi sitä hemmetin aikaa.. 😯🗯️ ärsyttää.

Mulla on tapana siirtää hankaliaen asioiden hoitamista aina seuraavalle päivälle. Aina löytyy tekosyitä, tai koko homma tuntuu mahdottomalta kun ajattelen vain niitä kaikkia asioita jotka on pelottavia. Joskus auttaa kun pilkkoo tehtävän pienempiin osiin. Esimerkiksi varaa ajan, senhän voi perua jos haluaa. Sitten menee paikalle. Pääseehän sieltä pois jos ei ole hyvä olla jne...
Mutta voimia sinulle ajanvarauksen kassa🙂👍

Kiitos! 🌻🙂🌻 Toivotaan että saan ajan varatuksi. Pitää ehkä kokeilla vain varata se jollekin päivälle ja sillä siisti. Katsoa sitten pystyykö menemään vai joutuuko perumaan. 😀 Mitenhän naurettavilta "normaalin ihmisen" näkökulmasta nämä toilailut kuulostaa. 😀 No, eihän sillä ole väliä..

Samaa vikaa täällä myös kun pitäisi asioita hoitaa. Niitä venyttää vaikka maailman tappiin asti..

Auttaako jollakin Propral oireisiin?

Tuli taas todettua että itsellä se on kuin yhtä tyhjän kanssa ☹️ Kyllä tässä paremmat lääkkeet tarvittaisiin... Propral ei auta mulla näköjään edes sellaiseen tilanteeseen minkä ei pitäisi kenellekään olla edes mitenkään pelottava eikä jännittävä tilanne. En ymmärrä itsekään mitä ihmettä jännitän mutta oireet silti tulevat pintaan. On niin inhottavaa kun itse tiedostaa sen, että eihän mulla ole mitään jännitettävää edes mutta silti......... siitä huolimatta pulssi nousee, kädet tärisee, vatsa menee sekaisin.. 🤔 Miten hitossa tulen selviämään isommista tilanteista kun pienetkään ei näköjään onnistu.

Olen saattanut itseni ihan hirveään umpikujaan.. Taannoin kerroin että minulle meni työkkäristä tuet poikki kun en uskaltanut tapaamiseen virkailijan kanssa.. Enkä ole toistaiseksi laittanut työnhakuani uudestaan voimaan kun pelottaa että jos en taaskaan uskalla mennä mihinkään tapaamiseen.. Voin kai ehdottaa työllistymissuunnitelman laatimista puhelimitse mutta onnistuisiko se. Viimeksi ehdotin mutta sain vastaukseksi että " helpoin kasvotusten".. Mikä on sinänsä hassua koska tähän asti olen hoitanut suunnitelman laatimisen itse virkailijan kanssa keskustelun jälkeen. Ehkä tilanne on itsellä sitten muuttunut kun olen ollut niin pitkään työtön? en osaa sanoa.

Tässä on nyt säästöillä eletty useampi kuukausi ja nyt alkaa pian rahat olla loppumaisillaan. Mun on pakko laittaa työnhakuni taas käyntiin tai etsiä työpaikka mutta tuntuu että en pysty kumpaankaan 😭 Pahin on, kun en ole pystynyt kertomaan edes miehelleni tästä. Mihin olenkaan itseni saattanut. Oon yrittänyt pakottaa itseä sinne lääkäriin että saisin jotain lääkettä, että mun olisi helpoin suoriutua nyt näistä asioista.Mutta sitäkin vain siirrän ja siirrän..

Anteeksi avautuminen.. hävettää ihan kauheasti ☹️

En pidä Propral lääkkeestä. Minulle siitä tulee jotenkin outo olo.
Terapiasta on ollut minulle enemmän apua. Pelkät lääkkeet ei ole auttanut minua. Jotenkin terapiassa on helpompi puhua asioista kuin läheisille ihmisille, ja asiat selkeytyi kun niistä pääsi puhumaan. Voin suositella.
Yleensä lääkärit ja terapeutit osaa suhtautua asioihin hyvin.
Joskus olen kirjoittanut paperille asioita ennen soittoa tai käyntiä jossakin. Sitten kun menee lukkoon on muistilappu mistä oli tarkoitus puhua.
Se ensimmäinen puhelinsoitto oli pahin, mutta siitä sitä pääsi alkuun.🙂👍

Juhani kirjoitti 13.2.2018 16:24

En pidä Propral lääkkeestä. Minulle siitä tulee jotenkin outo olo.
Terapiasta on ollut minulle enemmän apua. Pelkät lääkkeet ei ole auttanut minua. Jotenkin terapiassa on helpompi puhua asioista kuin läheisille ihmisille, ja asiat selkeytyi kun niistä pääsi puhumaan. Voin suositella.
Yleensä lääkärit ja terapeutit osaa suhtautua asioihin hyvin.
Joskus olen kirjoittanut paperille asioita ennen soittoa tai käyntiä jossakin. Sitten kun menee lukkoon on muistilappu mistä oli tarkoitus puhua.
Se ensimmäinen puhelinsoitto oli pahin, mutta siitä sitä pääsi alkuun.🙂👍

Kiva juttu, että olet hyötynyt terapiasta. Niinhän se on että joillekin auttaa lääkkeet, toisille terapia jne. Kaikki on niin yksilöllisiä. 🙂 Onko kukaan kokeillut nettiterapiaa, millaista se on?
Tuo terapiakin on varmasti sellaista että pitää osua ns. kemiat kohdalleen.

Varasin ajan yksityiselle. Ahdistaa kauheasti. Varmaan meen vielä perumaan koko ajan :/ En tiiä mikä niin pelottaa, se että ottaako lääkäri tosissaan vai mikä. Toivon että sais jonkin muun lääkityksen käytettäväksi. Pitäisikö mun kertoa että haluan kokeilla jotain lääkettä? Terapiaa en ainakaan tässä vaiheessa halua, ajatuskin siitä että mennä puhumaan vieraalle ihmiselle niin... 😟 Se vastaanottoaikakin on melko lyhyt, max 15 min. Ahdistaa jos se ei riitä tai jotain. No luulisi kai että riittää kun vain kerron asiani. En tiedä sitten miten tälläiset tarkemmat diagnoosit menevät? Äh... apua.

Hei cherrie.
Hyvin se menee. Yritä selvittää asiasi, lääkärille.

Hyvä Cherrie ❤️ Toivottavasti sattuu sellainen lääkäri joka ymmärtää näiden ongelmien päälle. Mun pitäisi kanssa hakea apua. Kirjoita miten meni. Iso halaus ja onnea matkaan.

Hyvä cherrie! 🙂🌻 Ei se haittaa, jos et saa sanottua selkeästi asiaasi. Tarkoitushan olisi saada apua pelkoihin. Pelon ja jännityksen näkyminen olemuksesta ja käytöksestä kertoo sen yhtä lailla ku sanat, tai paremminkin. Kerro miten asia oikeesti on, että et pelkojen tähden pysty hakemaan tai vastaanottamaan työtä.

Jos sattuisikin sellanen lääkäri, joka ei ymmärrä tai ei ota vakavasti, niin tuskin sun tarttisi sitä ihmistä enää koskaan nähdä. Lääkärit taas näkee kaikenlaista eikä varmaan voi yksittäisiä potilaita muistaa pitkään.

Mä oon vältelly gynekologilla käymistä koko aikuisikäni. Ei oo ollu pakko mennä, kun ei oo ollu mitään kummempia ongelmia sillä saralla, ja kun pelkkä ajatuskin on tuntunu niin kammottavalta. Kun täytin 30, tuli heti kutsu papa-kokeeseen, ja se on ens viikolla ja aion mennä. 😯🗯️

Mäkin mietin et oisko mullakin sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ku jos pitää syyä isossa porukassa nii alkaa käet vapisemaan.

Kiitos tsempeistä.

Jännittää tuleva aika aivan hirveästi!! Nytkin hikoiluttaa ja vatsa sekaisin. Aivan hullua kun pelkkä lääkäriaika jännittää näin paljon niin kuvitelkaa kuinka paljon jännittää muut asioinnit.. Ja normaalistihan lääkärille menee kipeänäkin ja silloinhan ei edes ehdi jännittää mutta nyt jännittää senkin edestä. Tekis melkein mieli purskahtaa itkuun... Pakko mun nyt olis kuitenkin mennä sinne. Yrittää ajatella niin ettei mun elämästäni muuten tule mitään jos en nyt hae apua ( toivottavasti sitä myös saan). Olen niin pitkään avun hakemista siirtänyt. 😯🗯️

Jännitän jo esimerkiksi sitä menenkö oikeasta ovesta sisään, löydänkö oikeaan kerrokseen ja aulaan jne. 😀 En ole ennen siellä käynyt.. Toivottavasti en saisi mitään paniikkikohtausta siellä ( silloin ainakin annan itselleni luvan paeta paikalta) tai sitten vain jäädyn aivan totaalisesti varmaan viimeistään lääkärin luona.

😯🗯️

cherrie kirjoitti 21.2.2018 15:16

Kiitos tsempeistä.

Jännittää tuleva aika aivan hirveästi!! Nytkin hikoiluttaa ja vatsa sekaisin. Aivan hullua kun pelkkä lääkäriaika jännittää näin paljon niin kuvitelkaa kuinka paljon jännittää muut asioinnit.. Ja normaalistihan lääkärille menee kipeänäkin ja silloinhan ei edes ehdi jännittää mutta nyt jännittää senkin edestä. Tekis melkein mieli purskahtaa itkuun... Pakko mun nyt olis kuitenkin mennä sinne. Yrittää ajatella niin ettei mun elämästäni muuten tule mitään jos en nyt hae apua ( toivottavasti sitä myös saan). Olen niin pitkään avun hakemista siirtänyt. 😯🗯️

Jännitän jo esimerkiksi sitä menenkö oikeasta ovesta sisään, löydänkö oikeaan kerrokseen ja aulaan jne. 😀 En ole ennen siellä käynyt.. Toivottavasti en saisi mitään paniikkikohtausta siellä ( silloin ainakin annan itselleni luvan paeta paikalta) tai sitten vain jäädyn aivan totaalisesti varmaan viimeistään lääkärin luona.

😯🗯️

Ymmärrän hyvin, et jännittää ihan hirveästi, ja se on kyl tosi inhottava olotila! Onhan toi iso asiakin, et ei siinä mitään kummallista oo et jännittää. Kyl sä löydät oikeeseen paikkaan, jos meet hyvissä ajoin, ja onhan siellä varmasti joku infopiste, jossa neuvotaan tai jos pitää ilmoittautua. Kerroitko sä aikaa varatessa jotain tietoja itsestäsi tai sun tilanteesta? ☺️❤️ Tsemppiä!

Joie kirjoitti 22.2.2018 9:2

cherrie kirjoitti 21.2.2018 15:16

Kiitos tsempeistä.

Jännittää tuleva aika aivan hirveästi!! Nytkin hikoiluttaa ja vatsa sekaisin. Aivan hullua kun pelkkä lääkäriaika jännittää näin paljon niin kuvitelkaa kuinka paljon jännittää muut asioinnit.. Ja normaalistihan lääkärille menee kipeänäkin ja silloinhan ei edes ehdi jännittää mutta nyt jännittää senkin edestä. Tekis melkein mieli purskahtaa itkuun... Pakko mun nyt olis kuitenkin mennä sinne. Yrittää ajatella niin ettei mun elämästäni muuten tule mitään jos en nyt hae apua ( toivottavasti sitä myös saan). Olen niin pitkään avun hakemista siirtänyt. 😯🗯️

Jännitän jo esimerkiksi sitä menenkö oikeasta ovesta sisään, löydänkö oikeaan kerrokseen ja aulaan jne. 😀 En ole ennen siellä käynyt.. Toivottavasti en saisi mitään paniikkikohtausta siellä ( silloin ainakin annan itselleni luvan paeta paikalta) tai sitten vain jäädyn aivan totaalisesti varmaan viimeistään lääkärin luona.

😯🗯️

Ymmärrän hyvin, et jännittää ihan hirveästi, ja se on kyl tosi inhottava olotila! Onhan toi iso asiakin, et ei siinä mitään kummallista oo et jännittää. Kyl sä löydät oikeeseen paikkaan, jos meet hyvissä ajoin, ja onhan siellä varmasti joku infopiste, jossa neuvotaan tai jos pitää ilmoittautua. Kerroitko sä aikaa varatessa jotain tietoja itsestäsi tai sun tilanteesta? ☺️❤️ Tsemppiä!

Hei

Tilannehan oli ohi alle 10 minuutissa! Ei voi kuin lyödä päätä seinään kun en pelkojen takia ole aikaisemmin uskaltanut...

Löysin oikeaan paikkaan ( ihme kyllä). Aikaa varatessani kirjoitin viestikenttään tulosyyn mutta ilmeisesti lääkäri ei ollut sitä lukenut kun kysyi millä asialla tulin.. Siinä sitten kerroin että kun jännittää ja ahdistaa kaikki sosiaaliset tilanteet niin paljon.. Jotenkin itelle tuli tosi haavoittuvainen ja tosi häpeällinen olotila kun kerrankin jollekin tämän asiani sanoin... ☹️ Ja vielä kun piti raottaa omaa työttömyyttäkin kun lääkäri kysyi mahdollisia syitä miksi tämä on mahdollisesti lauennut tai pahentunut.. Tuli niin alaston ja hirvittävä olo.

Mitään kummempia jäätymisiä ei vastaanotolla tullut ja siitä syystä aloin miettimään jälkeenpäin että kuinkahan tosissaan se lääkäri mut otti 😀 Mutta eihän se sitä tosiaan tarkoita vaikka on sos.foobikko ettei voisi silti olla sosiaalisesti lahjakas tai keskustella ihan normaalisti toisen kanssa, luulisi että hekin nyt sen tajuaa.... Lääkäri oli aika nuori ja jos olisin itse saanu valita, niin olisin valinnut jonkun muun, sellaisen hieman vanhemman ja kokeneemman. Ei tuossakaan lääkärissä muutoin niin kauheasti vikaa ollut, ihan asiallinen kuitenkin.

Sain lääkkeeksi ssri-lääkkeen, aluksi kahden kuukauden resepti vain. Sen jälkeen/aikana olisi tarkoitus kuulemma käydä kontrollikäynnillä jos lääke ei toimikaan, täytyy vaihtaa lääke tai muuta sellaista. Mutta luulen, että jos lääke on hyvä, niin yritän vain uusia sen omakanta-sivuilta jos vain mahdollista.

Olisin ehkä toivonut rauhoittavaa kaveriksi. Sitä hän oikeastaan aluksi taisikin ehdottaa mutta tuumasi että niitä joutuisin syömään melkein joka päivä koska tilanteeni kuulostaa aika pahalta. Ja siinähän on varmasti riskinsä jos joutuisi joka päivä niitä syömään... Sitten päädyttiin tuohon mielialalääkkeeseen nyt ensin. Olisin ehkä itse toivonut tuon mielialalääkkeen kaveriksi silti vielä sen rauhoittavan jonka voi _tarpeen tullen_ ottaa.

Mutta noh.. Katsotaan lähteekö tilanne paranemaan. Tosissani toivon niin. haluaisin alkaa jo elämään tätä elämää..

Lääkettä en aloita vielä, vaan vasta noin viikon päästä. En uskalla sitä vielä aloittaa kun olen yksin kotona ja mieskin matkoilla. Ihan siltä varalta jos sattuu tulemaan jotain pahoja sivuvaikutuksia. 😀

Mutta näin.. Oon kyl onnellinen että sain ton VIHDOINKIN pois alta. Oon vaan vihainen itselleni että en tehnyt sitä silloin heti kun huomasin oireitten pahenevan ja aikaa on kulunut vain hukkaan.

Pelästynyt, suosittelen sullekin jos siltä tuntuu<3

Tsemppiä cherrie!
Kunnon paniikkikohtaus lääkärin vastaanotolla kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.🙂👍

Minulla olisi kysymys muille sosiaalisten tilanteiden peloista kärsiville.
Miten olette onnistuneet luomaan parisuhteita tai pärjänneet niissä?
Minulla ihmissuhteiden luominen on lähes mahdotonta. En pysty menemään paikkoihin joissa voisi ylipäätään tavata ketään. Toisaalta en varmaan pystyisi edes päästämään ketään lähelleni. Pelkään että ihmiset alkavat taas kiusata minua jännittämisen takia.

Ja sit piti sekin vielä sanoo, et isommassa porukassa tulee se pelko, et tukehun ruokaan.