Pelästynyt, tsemppiä ensviikkoon.

Itse kävin tänään kaupassa ja nyt mua jotenkin alkoi siellä ahdistaan, tuli vaan yhtäkkiä semmoinen olo ett "Apua! Pitää äkkiä päästä pois täältä.."

En sitten tiiä että johtuiko siitä, että sattumalta oli ruuhka-aika ja näin kassoilla hirveän ihmismassan.

Onneksi kuitenkin pääsin S-raudan kassan kautta ulos ja sain siis maksettua pienet ostokseni ilman jonotusta.
(Täällä on siis Prisman yhteydessä S-rauta).

Pitkään aikaan mulla ei ole noin inhottavaa tunnetta tullut kaupassa, mutta nyt se tuli ja oli kyllä todella inhottava tunne.
En kuitenkaan saisi alkaa nyt tämän päiväisen jälkeen vältteleen kaupassa käyntiä.. koska ei se ole ennenkään ollut mulle mikään hirveän iso ongelma.. Enemmän kahvilassa, kuntosallilla, uimahallilla ja elokuvissa/teatterissa käynnit on niitä vaikeita asioita mulle..

Delffi! Tosi rohkeaa. en uskaltaisi ite myöskään mennä moiseen, en varmaan vaikka maksettais.

Pelästynyt, en kyllä koe saavani propralista apua. Tai vaikka pienen avun saakin niin henkinen ahdistuneisuus on liikaa ja jos paljon jännittää niin ei auta käsien tärinäänkään.. Nyt on taas mennyt useempi päivä neljän seinän sisällä lukuunottamatta roskien viemistä... En kestä itseäni tällaisena. Haluan kovasti jo töihin, vaikka aluksi osa-aikaisesti, tehdä jotakin järkevää... Lääkäriajan varaamista olen miettinyt taas pari päivää päässäni, katsotaan saisinko sen vihdoin ja viimein ensiviikolle. ☹️

Minäkin kovasti haluaisin kampaajalle mutta en tiedä miten pystyisin menemään, pelkkä ajan varaaminen ahdistaa.. Kauanko pelästynyt kasvohoito kestää? Inhottavaa on tuollainen kun pitäisi pysyä aloillaan... Haluatko kerto myös pakkoajatuksesta minkä sait töissä?

Tsemppiä kaikille<3

Kiitos tsempeistä.

Huomenna, oi huomenna mulla on se kasvohoito, jonka pitäisi olla ihana, rauhoittava ja rentouttava mutta uskon sen olevan mulle 1,5 tunnin helvetti!!

Cherrie: Mua hävettää kertoa siitä ajatuksesta. Yks kaks mulle tuli ajatus että olenko tappanut työkaverini älyämättäni. Tää ajatus sai mut tärisemään, ajatus pelkkänä ajatuksena oli niin pelottava, kauhea kuvottava. Mutta varmaankin osin siksi että ajatus pelotti minua, on minua tiennyt pelottamaan tuleeko ajatus uudestaan ja siksi mua pelottaa töistä lähdön hetkellä että jos taas alkaa se ajatus pyörimään päässä. Siitähän syntyy kierre ja ahdistus.

Pelästynyt, selvisitkö kasvohoidosta?

Täällä alkanut masentuneisuus nostamaan päätänsä. Tuntuu että olen tavallista väsyneempi ja tuntuu että haluan vain nukkua.. Tuntuu että ei omalla olemassaololla ole mitään merkitystä, siksi tuntuu turhalta tehdä edes mitään pientä...

En ole saanut edelleenkään lääkärille varattua aikaa.. toivon että rohkenisin joku päivä sen verran että menen... ei tästä elämästä muuten taida mitään enää tulla kun ei uskalla mitään tehdä vaikka haluja olisi...... niin turhauttavaa.. ☹️ Joinakin päivinä on ihan "ok" päivä, jolloin kaikki ei tunnukaan niin hirveältä kun normaalisti ja tuntuu jos sellaisena päivänä menenkin lääkäriin että ottaako hän minua todesta ...... typerä edes kai ajatella sellaista etteikö ottaisi.

Kauhen ikävä "edellistä" elämää.. kavereitakin vielä oli eikä heihin ollut vaikea ottaa edes yhteyttä silloin.. nyt olen niin eristäytynyt että pahalta tuntuu. ☹️ kaipaan niin paljon ihmisiä ja kanssakäymistä mutta en uskalla tehdä asian eteen mitään......

Suunnilleen hengissä selvisin, jopa ehkä suht ok meni kasvohoito.

Muuten nyt ei niinkään hyvin mene, töissä ahistaa 😑

Cherrie: Kovasti voimia sinulle. Olisiko sinulla mitään mitä tykkäisit harrastaa, mistä saisit voimia? Itsehän aloitin kuntosalin, vaikeata sinne meneminen on, välillä saan tosi pahoja pakkoajatuksia siellä. Mutta osaltaan myös nautin siitä. Voikun voitaisiin yhdessä tarpoa läpi näitten aikojen😍

Minulla meni työnhakukin katki kun en uusinut hakuani. En pystynyt menemään tapaamiseen työkkärin kanssa. Sitä ennen ehdotin suunnitelman laatimista itsenäisesti tai puhelimitse mutta virkailija kiertämällä ohitti ehdotukseni ja sanoi, että helpoin jos nähdään kasvotusten . Sinne tapaamiseen en saanut kerättyä rohkeutta... Näin pohjalle mä olen siis joutunut pelkojen kanssa. Nyt on sitten tuetkin poikki niin kauan, että laitan hakuni takaisin voimaan ja suunnitelma päivitetään.

En jaksa enään edes välittää... Ehkä siinä vaiheessa iskee todellisuus päin kasvoja kun säästöni loppuvat.. Toivon että sitä ennen saisin edes elämäni jotenkin järjestykseen ja sisua hakea apua ja sitä kautta saada uusi alku tälle kaikelle. Enhän mä nyt rahattomanakaan voi elää, enkä muutenkaan jaksa elää tämän jatkuvan pelon kanssa joka rajoittaa kaikkea. . ☹️

Tää on niin ristiriitaistakin kun muutoin olen lempeä, ystävällinen, sosiaalinen ja kaipaan ihmisiä, tulen heidän kanssaan hyvin juttuun. Mutta samalla pelkään kaikkea, pelkään elämää 😭

Kurja kuulla, että voit huonosti, cherrie. Toivon sinulle hyvää. 🙂🌻

Joie kirjoitti 8.12.2017 9:15

Kurja kuulla, että voit huonosti, cherrie. Toivon sinulle hyvää. 🙂🌻

Kiitos Joie. Kyllähän tämä sairaus nakertaa itseä tosi paljon, muutoin kyllä koen olevani se ihminen kuin olenkin.. Joskus tuntuu että olen itse syypää tähän kaikkeen.. tai osittain varmasti olen kun en enää hallitse yksin tätä kaikkea.. Kunpa vaan olis ollut uskallusta jollekin läheiselle kertoa, ehkä hän olisi voinut patistella minut lääkäriin. Mutta en ole halunnut, kun pelko että tätä ei vain ymmärretä. Sanottaisin vain että "no eihän siinä ole mitään pelättävää", no kyllähän mä sen tiedän itsekin, mutta kun mä lamaannun täysin. Kaikkea hyvää teille muillekin<3

Cherrie, kun luen kirjoituksiasi, ei tulis mieleenkään syyttää sinua vaikeuksistasi. Tunnen vaan myötätuntoa ja toivon sinulle hyvää. Uskon, että sama on monen ihmisen kohdalla. Tottahan sekin kuitenki on, että ihmiset voi olla myös hyvin ymmärtämättömiä, ja se kyl pelottaa muakin.

Oon saanu terapiasta apua, mutta muuten tuntuu, että oon eristäytyny entistä enemmän. Yksinäisyys on raastavaa ja ihmisten kanssa oleminen taas niin tuskallisen vaikeeta. Välillä tulee epätoivo ja kuoleman halu, kun tuntuu, ettei tästä tilanteesta ole ulospääsyä. Olis hirveetä elää loppuelämä näin yksinäisenä.

Siihen haluan kuitenki rohkaista, että jos ikinä tapaat jonku ihmisen, joka vaikuttaa siltä, että olisi luotettava ja voisi ymmärtää tällaisia vaikeuksia, kerro... on niin valtavan parantavaa tulla nähdyksi ja saada lohdutusta.

Joei kaikkea hyvää toivon myös sinulle☺️❤️☺️ Oliko sinulla jotain harrastuksia missä tapaisit muita? Oletko vielä siellä samassa työpaikassa missä olit työllistettynä? ( toivottavasti en aivan väärin nyt muistele)

Yksinäisyys raastaa myös minua ja mielenterveyttä.

joku ehkä voi miettiä miten voin tuntea oloni yksinäiseksi kun minulla on mies... mutta.. ei se korvaa sitä että olisi ystäviä joiden kanssa jakaa asioita, niin hyviä ja huonoja.. ja lähteä vaikka syömään, juhlimaan, elokuviin, shoppailemaan. 😀 😞 voi kun se olis mahtavaa.

Harvoja kavereita on, mutta ei sydänystäviä.. toivon saavani joskus heihin välit läheisemmäksi. nyt en ainakaan siihen vielä pysty...

Oon ihan TOSI väsynyt, melkein nukahdan istualtaan. Kävimme sukulaisissa syömässä ja kahvittelemassa. Pitihän se tietenkin propralin voimalla mennä.. piti myös ottaa yksi terävä kotona ennen lähtöä.. älkää tuomitko mua.. en ikinä sorru alkoholiin missään tilanteessa jännityksissäni mutta nyt oli pakko ottaa. en todellakaan halua sellaiseen kierteeseen että alkaisinkaan lääkitä itseä alkoholin kanssa, en missään nimessä. En halua kuvitella mikä kierre ja ongelma siitä voisikaan tulla..

No, vierailu kuitenkin meni hyvin. Vaikka aluksi jännittikin ja toki siellä ollessakin olin kokoajan jokseenkin kipsissä. Kädet tärisivät lääkkeestä huolimatta hieman mutta small talk sujui mielestäni aivan hyvin, kuten olen sanonutkin niin kyllä yleensä ottaen kuitenkin tulen toimeen ihmisten kanssa. Tää jännitys vain tahtoo pilata kaiken. ☹️ On raskasta jännittää jokaista asiaa niin kamalasti.

Hyvää viikonloppua kaikille<3

Voi Cherrie ☺️❤️ Ei todellakaan tulisi mieleenkään tuomita, ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin. Kurjaa, että pelko vie voiton. Voikun voisin tulla luoksesi ja voisin halata ja sanoa että kaikki järjestyy.

Tää paikka on mulle erityinen, täällä saan olla sitä mitä olen. Kaikkine pelkoineni, pakko ajatuksieni kanssa. Töissä on kurjaa, eräs työntekijä yrittää tehdä nähtävästi oloni mahdollisimman huonoksi. Välillä meinaa usko loppua tämän kaiken kanssa.
😭 Mutta yritän keskittyä siihen mikä on hyvin, esim. Autoilu onnistuu suht ok, pystyin käymään siellä kauneushoidosss ja varasin uuden ajankin. Vaikeata on mutta yritetään..

Pelästynyt kirjoitti 9.12.2017 17:15

Voi Cherrie ☺️❤️ Ei todellakaan tulisi mieleenkään tuomita, ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin. Kurjaa, että pelko vie voiton. Voikun voisin tulla luoksesi ja voisin halata ja sanoa että kaikki järjestyy.

Tää paikka on mulle erityinen, täällä saan olla sitä mitä olen. Kaikkine pelkoineni, pakko ajatuksieni kanssa. Töissä on kurjaa, eräs työntekijä yrittää tehdä nähtävästi oloni mahdollisimman huonoksi. Välillä meinaa usko loppua tämän kaiken kanssa.
😭 Mutta yritän keskittyä siihen mikä on hyvin, esim. Autoilu onnistuu suht ok, pystyin käymään siellä kauneushoidosss ja varasin uuden ajankin. Vaikeata on mutta yritetään..

Kiitti Pelästynyt 🙂 Tämä onkin ainoa paikka mihin voi rehellisesti kertoa omia tuntojaan ja päästää höyryjä. Pää suoraansanottuna leviäisi jos ei mihinkään voisi purkaa itseään.

Höh onpas törkeää, miten aikuiset ihmiset jaksavat ☹️ Jos olisi tarpeeksi rohkea niin voisi mennä suoraan kysymään tältä kiusankappaleelta mitä hänelä on sinua vastaan. Mutta älä välistä hänestä, siitähän hän vasta tyydytystä saisikin jos lannistut hänen takiaan.

cherrie kirjoitti 8.12.2017 15:49

Joei kaikkea hyvää toivon myös sinulle☺️❤️☺️ Oliko sinulla jotain harrastuksia missä tapaisit muita? Oletko vielä siellä samassa työpaikassa missä olit työllistettynä? ( toivottavasti en aivan väärin nyt muistele)

Yksinäisyys raastaa myös minua ja mielenterveyttä.

joku ehkä voi miettiä miten voin tuntea oloni yksinäiseksi kun minulla on mies... mutta.. ei se korvaa sitä että olisi ystäviä joiden kanssa jakaa asioita, niin hyviä ja huonoja.. ja lähteä vaikka syömään, juhlimaan, elokuviin, shoppailemaan. 😀 😞 voi kun se olis mahtavaa.

Harvoja kavereita on, mutta ei sydänystäviä.. toivon saavani joskus heihin välit läheisemmäksi. nyt en ainakaan siihen vielä pysty...

Käsitän kyllä että voi olla yksinäinen, vaikka olis mies. Eihän parisuhde ystävyyssuhteita korvaa. Tuota mäkin just kaipaisin, että olis ihmisiä joiden kanssa vois tehdä asioita, vaikka mennä kiipeilemään tai lumilautailemaan. On kurja mennä useimmiten yksin, tai sitten yleensä jää menemättä kokonaan. Elämä tuntuu tyhjältä.

Juu oon viel samas työssä ja palkkatuelle haettu jatkoa seuraavaks puoleks vuodeks. Työstä olen kiitollinen, vaikka välillä jännitän hirveästi ja ahdistun. Onneksi on osa-aikainen työ ja voin kotoa tehdä. Marraskuussa olin niin stressaantunu et piti nukkua koko ajan unilääkkeillä. Joulua kohden mentäessä on kuitenki rauhoittunut.

Mulla on yks sellanen harrastus missä tapaan ihmisiä ja se on sählyn pelaaminen. Olen ylpeä, että uskalsin aloittaa uuden lajin näin aikuisiällä. Siellä yritän mukana räpiköidä vaikka taidot ei oo häävit 😀 ja välillä pitää valvoa seuraavaa yötä, kun jännitän jälkikäteen sitä, kuinka uskalsin sillä tavalla olla seurassa.

Onpa loistava kuulla että olet saanut olla vielä samassa paikassa, Joie! Se on kyllä tärkeää kun on jossain yhteisössä, oli se sitten työ tai koulu.. tunne siitä, että kuuluu johonkin ja kyllä myös pääkoppakin kiittää, vaikka eihän sekään aina silti helppoa ole esimerkiksi siellä töissä olla. Onneksi ahdistuksesi on laantunut hieman 🙂

Itselläkin kiinnostaisi aloittaa harrastus.. Mutta niin... Tällä hetkellä en todellakaan pysty 😀 Kuntosalillakin olisi mukava käydä niinkuin Pelästynyt on alkanut käymään.. Mutta jotenkin kauhistuttaa ajatus siitä..minkäs teet kun joka asiasta ajattelee sitä pahinta eikä vain sitten uskalla, vaikka kuinka yrittää kääntää ajatukset positiivisemmaksi. Ehkä tämä tästä joku päivä vielä...