Moi

Ollaan kyllä niin syvissä vesissä tämän sairauden kanssa. Oon ollut todella monta kertaa jo varaamassa lääkärille aikaa mutta vielä en ole pystynyt. Tarvin apua ennen kuin eristäydyn kaikesta täysin enkä enään pysty mihinkään ( lähellä ollaan jo) en voi enään uskotella itselleni että tästä omin avuin selviäisin ☹️ tänään työkkäristä soitettiin kaksi kertaa ( tai oikeastaan se uusi alueellinen kokeilu työttömyyden ehkäisemiseksi ) enkä voinut edes vastata.. mun pelko on mennyt aivan äärimmäisyyksiin .. sieltä laitettiin viestiä sopiiko minulle huomenna tapaaminen .. no arvatkaa vain sopiiko , en vain pysty. Sydän alkoi hakkaamaan jo pelkästään siitä kun näin viestin ja ehdotuksen... Varmaan ehdottavat toista aikaa mutta en tiedä.. tarvitsen tosissaan apua kun en selviä edes tämmöisestä mun pelkojen takia enään. Mun pitäisi vaan saada itseni sinne lääkärille .. että saisin elämäni kuntoon..

Cherrie: En osaa muuta sanoa kuin iso halaus ja voimia. Itselläkin tilanne vaan pahenee pahenemistaan vaikka yrittäisi vastaan hangoitella. Pakkoajatukset vievät mut varmaan hautaan ☹️

Olen yrittänyt käydä salilla mutta pelko taitaa viedä voiton. Pelkään että jos älyämttäni muistamattani teen jotain sopimaton jollekkin ☹️ mietin sitten koko päivän että teinkö jotain. Tänäänkin tulin suihkusta ja toinen nainen tuli siihen viereen niin johan pakkoajatukset lähti laukkaamaan. Lähdin melkein juosten pois kun rupesi ahdistamaan. Nyt vielä töihin pitää mennä ☹️

Palaan paremmin kunhan pääsen oikealle koneelle ja on paremmin aikaa

Pelästynyt kirjoitti 25.10.2017 10:3

Cherrie: En osaa muuta sanoa kuin iso halaus ja voimia. Itselläkin tilanne vaan pahenee pahenemistaan vaikka yrittäisi vastaan hangoitella. Pakkoajatukset vievät mut varmaan hautaan ☹️

Olen yrittänyt käydä salilla mutta pelko taitaa viedä voiton. Pelkään että jos älyämttäni muistamattani teen jotain sopimaton jollekkin ☹️ mietin sitten koko päivän että teinkö jotain. Tänäänkin tulin suihkusta ja toinen nainen tuli siihen viereen niin johan pakkoajatukset lähti laukkaamaan. Lähdin melkein juosten pois kun rupesi ahdistamaan. Nyt vielä töihin pitää mennä ☹️

Palaan paremmin kunhan pääsen oikealle koneelle ja on paremmin aikaa

Miten itselläsi meni siellä työterveyshuollossa vähän aikaa sitten? <3 sinulle myös jaksamista!

Minä yritän saada aikaa sinne lääkäriin.. pyörittelen asiaa jo lähes päivittäin mielessä. Jätän asioita ja mahdollisuuksia välistä eli suorastaan jätän elämättä elämääni vain tämän pelon takia😭 kukaan ei voi tietää minkälaista kamppailua tämä on.... paitsi tietenkin te.

Toivon että oikeanlaisesta lääkityksestä ( kun sinne lääkärille viimein vain pääsisin ) saisin avun ja alun takaisin normaaliin elämään.... Ja kuulisinkin mielellään muiden kokemuksia lääkityksestä.

Pelkään uusia paikkojakin jo aivan hirveästi! Luulen että en pysty sinne lääkäriinkään (yksityinen) yksin menemään koska en ole ennen siellä käynyt.. ☹️

Eilen tuli käytyä pitkästä aikaa kaupassa. Eikä ihme ja kumma mitenkään hirveästi ahdistanut käydä kaupassa, vaikka kävin ruuhka-aikaan kaupassa.

Vaikka muuten mua onkin nyt kyllä ahdistanut tuleva todella paljon..

Hauskaa delffi että kaupassa käyminen ei tuntunut pahalta 🙂 Miksiköhän se oli tällä kerralla helpompaa?

*lainaus poistettu*

Arthur, et häiritse ollenkaan. Kaikillehan tämä on avoin.

Mielestäni tuo itsensä siedättäminen tilanteisiin on parasta hoitoa, varsinkin jos sairaus on vielä alkuvaiheessa eikä ole edennyt. Itsellä tuo ei enään toimi. Ongelmani on paisunut liikaa erinäisten syiden takia. Saan juuri ja juuri pinnisteltyä itseni esimerkiksi sukulaisten luo tai tapaamaan ystävää, kenen mielestä ystävän tapaaminen voi oikeasti pelottaa?? Kuulostais kenen tahansa korvaan oudolta.. sekin on yhtä tuskaa. Pelkkä kaupassa käyminen ja lenkille meneminen on vaikeaa. Lenkkeillä olen alkanut enemmän verrattuna entiseen. Senkin teen hämärän koittaessa jolloin se on helpompaa mutta ei silti aina miellyttävää.... Hyvä mieli kuitenkin että olen aloittanut edes jostain.. jostain pienestä.. siitä on kuitenkin pitkä matka ylöspäin.. liian pitkä omin avuin.

soroppi, en oikein tiedä miksi kaupassa käynti oli torstaina helpompaa. Liekkö keskityin enemmän vain kävelyyn ja enkä pahemmin vilkkuillut ihmisiä.

Mutta joo, tänään tuli käytyä pitkästä aikaa uimassa. Uiminenhan on hyvää liikuntaa nilkka kipuun, kun siinä on just oikeanlainen vastus.
Joten sai nyt edes vähän liikuntaa tälle päivälle.
Tuli uitua pitkän tauaon jälkeen nyt tänään n. 360 metriä noin 20 minuutissa ja maksimi sykekin oli 163.

Vielä kuitenkin jouduin peruun ratsastustunnin, koska eniten mietityttää se hevosen selästä alas tulo. Koska vielä tosiaan on nilkka kipeä ja onhan siinä vielä vähän turvotusta, ja mustelmaakin. Keskiviikkona tuleekin sitten kaksi viikkoa siitä kun nilkka meni.
Mutta käveleminen alkaa jo onneksi onnistua paremmin.

Hmm..Uskaltaisikohan sitä käydä tänään potkupyörällä kaupassa (lähimpään kauppaan on matkaa n. 1 km), koska liikkua kuitenkin haluaisin todella paljon..

hei kaikille ja hyvää alkavaa viikkoa!

sain kutsun työhaastatteluun.. ajasta ei ole vielä sovittu.. paikka sellainen missä haluaisinkin työskennellä... mutta... en tiedä pystynkö yksinkertaisesti.. oon todella kahden vaiheilla.. olen aivan paniikissa. haluaisin olla iloinen tästä mahdollisuudesta mutta en edes kykene kun pelko ja ahdistus ovat niin kovia! en enään kestä tätä sairautta😭😭 pelkään että heitän "kankkulan kaivoon" taas yhden mahdollisuuden ☹️

Heippa kaikille ja tsemppiä syksyyn, olenkin ollut tosi hiljaa täällä
- ja vähän muuallakin.

Yliopiston kanssa on kamalia kiireitä ja samalla kyvyttömyyden tunne on suuri. Tänään oltiin ryhmällä eräällä vierailulla ja haastattelemassa enkä aukaissut suuta kertaakaan - onneksi meitä oli 7.
Eilen oli maailman kamalin hoito"neuvottelu", joka ei kuitenkaan tuntunut kamalalta, koska mikään ei ole tuntunut oikein miltään ja olen pitkään ollut melko välinpitämätön noita asioita kohtaan.

Välinpitämättömyys on muutenkin vallinnut lähikuukausia, siinä mielessä että olen paljon kauempana kuin pitkään aikaan siitä, että osaisin edes ajatella kielelliseen muotoon mielialaa ja semmoista, puhumattakaan toimijuutta ilmaisevista seikoista kuten tavoitteet ja toiveet.
Sen sijaan "ulkomaailmassa" ärsyynnyn hirvitävän helposti, joka ei ole aiemmin syvempienkään masennuskausien aikana ollut tyypillistä. Saatan ärsyyntyä todella pienistä asioista, mutta onneksi osaan peittää sen. Isän mielestä pitäisi pitää hvyvänä asiana sitä, että osaan ärssyyntyä, koska en aiemmin ole osannut. Vaativuuteeni kuuluva moraalinen tiukkuus on vaivannut myös siinä määrin että se rasittaa itseä, koska tuntuu että ihmiset ovat moraalisesti niin saamattomia ja kyvyttömiä. Tämä on ihan uus piirre mulle, vaikka oma moraalintaju on ollu aina tärkeä ja tiukka. Tähän päälle pakko-oireinen häiriö on taas pahentunut, kuten se aika ajoin tekee, mutta sosiaaliset tilanteet eivät ole olleet kovinkaan mörköjä.

Itselläni on nyt tullut käytyä useampana päivänä kaupassa ja välillä se kaupassa käyminen jotenkin taas on alkanut ahdistaan. Varsinkin sillon jos näen nuorisoa kaupassa..

Lisäksi on myös tullut jotenkin semmoinen olo ettei oikein jaksaisi enään mikään kiinnostaa.
En sitten tiiä onko tää jotain (kaamos)masennusta..vai johtuuko lie sitten jostain muusta..

Oon kuitenkin yrittänyt käydä ulkoilemassa nyt kun nilkka alkaa oleen jo parempi. Huomenna olisi tarkoitus käydä pitempi kävelylenkki koirien tai ainakin toisen koiran kanssa. Saa nähä saanko sitä itseni huomenna aamupäiväsä liikenteeseen..

Voimia kaikille.

En pystynyt sopimaan haastattelua.. Tämä oli siis itse hakemani paikka, ei työkkärin tarjous. Harmittaa vietävästi tämä sairaus ja olen aivan kauhean pettynyt itseeni. Olisin halunnut kyseisen paikan tosissani.... Mutta kun ei pysty niin ei pysty. Pelot ovat liikaa. kaiken lisäksi tuntuu pahalta sanoa jatkuvasti että en ole vieläkään työllistynyt, vaikka minulla olisi ollut todellisuudessa siihen jo mahdollisuudet monta kertaa.. Ei kukaan kohta usko että en muka työllistyisi.. Mutta kun en voi sanoakaan kenellekään että mulla on tälläinen sairaus, eivät he ymmärtäisi. Pääsispä tästä jo pois ja takas työelämään ☹️ Olkaa te oikeasti tyytyväisiä jotka teette jotain edes, sentään kuulutte johonkin. Tää on ihan hirveä häpeä etten kuulu mihinkään, en tee mitään.

Tulipa keskiviikkona töissä paniikkikohtaus. Piti taas lähteä kesken päivän pois.

Mut nyt ehkä tiedän mistä tuo kohtaus tälllä kertaa johtui.. Ja todennäköisesti oli useampi asia mikä tuon kohtauksen laukaisi.. (mm. meteli ja hälinä, tekemisen puute..)

Onneksi se sitten meni ohi kotona ku pääsin hetkeksi levähtään, ja pystyin sitten jatkamaan päivää iha normaalisti.

Tuli taas todettua ettei tuo propral lääke auta kunnolla. Kävin tänään mieheni kanssa ravintolassa syömässä ja en vain pystynyt syömään kunnolla vaikka olin ottanut aika hyvänkin annoksen propralia alle.. ☹️ Harmittaa tosi paljon.. Ei mua jännitä varsinaisesti siinä tilanteessa mikään mutta siitä huolimatta mun kroppa menee jotenkin ihan sekasin ja lääkkeestä huolimatta tärisen ☹️ Haittaa kyllä elämää huomattavasti kun ei voi nauttia normaaleista asioista.. ☹️ Oon niin kyllästynyt.

Itse ylitin eilen itseni. Osallistuin ilmaisutaitopajaan ja siellä oli yhteensä 12 tyyppiä paikalla, kun lasketaan myös ohjaajat ja vetäjä mukaan.
Nyt oli tällä kertaa tyttöjäkin mukana vähän enemmän ja tuli tällä kertaa nyt myös osallistuttua kaikkiin harjoituksiin/leikkeihin. Vaikka ainakin yhden harjoituksen/leikin aikana kyllä olikin vähän semmoinen outo olo..

Mutta kaitpa se muuten meni ihan ok, vaikka kyllä jännitti todella paljon ja hetki meni, että uskalsin mennä sisälle AMK:in, jossa tämä ilmaisutaitopaja järjestettiin (ilmaisutaitopaja siis järjestettiin yhen koulun liikuntasalissa).. Jouduin siinä AMK:in pihalla hetken kasaan itseäni, ennenkuin rohkaistuin menene sisälle.

Ihan ok kokemus oli kuitenkin tälläkin kertaa tämä ilmaisutaitopaja. Vielä olisi yksi kerta tulossa, mutta en vielä tiiä aionko mennä siihen.

Tuo oli kuitenkin myös henkisesti mulle aika raskas kokemus, kun joutuu vähän meneen oman mukaavuus alueen ulkopuolelle..
Niin, ja tosiaan tällähän kertaa tuolla ilmaisutaitopajalla oli aiheena itsetunto, edellisellä kerralla olli rohkeus.
Ihan hyviä aiheita ollut nuo, vaikka edellisellä kerralla en kaikkeen osallistunut, mutta nyt eilen kyllä osallistuin kaikkeen.
Varmaan vaikutti osittain se, että paikalla oli tällä kertaa tyttöjäkin.

Mutta huomasi kuitenkin illasta, että päivä oli ollut mulle raskas, koska väsytti jo ennen kymmentä ja itseasiassa tälläkin hetkellä väsyttää vieläkin, vaikka sain levollisesti nukuttua n. 7 tuntia.

Liekkö vielä sitten se eilinen itsensä ylittäminen väsyttää..

Heips kaikille!

Hienoa Delffi! Saat olla tosi ylpeä itsestäsi 😊 Itsestäni ei moiseen varmasti olisi.

Cherrie: Kurja ettei propalista ole apua ☹️ ja mukava ulkona syönti ei ollut niin mukava kokemus kuin olisi voinut olla. Aiempaan kirjoitukseesi haluan vain sanoa, muista vaikka olet työtön olet yhtä hyvä ja tärkeä kuin kaikki muutkin. Sitä älä murehdi. Sulla on sairaus mikä estää sua.

Mitäs minulle, no ei ainakaan parempaa. Ensiviikolle tilasin kasvohoidon, en tiedä mitenpystyn sinne menemään, pelkään jo valmiiksi minkälaisia ajatuksia päässä taaas velloo käynnin älkeen. Pelottaa paniikkikohtaus siinä hoitotuolissa. Eilen sain kauhean pakkoajatuksen töistä lähtiessä, se oikeasti pelotti!! Hetken ajattelin olevani oikeasti sekaisin! Oma jaksaminen on aika kovilla. Mutta ei auta kun yrittää mennä eteenpäin. Onhan tässä jo pitkään sitkuteltu menemään.