Delffi kirjoitti 5.8.2017 14:4
Ensviikko ahdistaa todella paljon.
Kuulin nimittäin eilen, ett veli olis tulossa ensviikonloppuna saunomaan muutaman kaverinsa kanssa.

Onks sun veli sit jotenki kurja tyyppi? Voiksä vaikka olla omassa huoneessa tai muuten omissa oloissa sen ajan, kun he on teillä?

Delffi, riippuu missäpäin maailmaa asut.. käy kylällä lainaamassa joku kirja ja uppoudu siihen - lue vaikka siellä kirjastossa tai ulkona sitä. Tai olisko joku kirppari tai kahvila auki? Mites joku asukas- tai toimintakeskus? Tai pystysitkö ajaa autolla tai julkisilla johonkin kaverin luo käymään?

Joie, ei veli ole kurja tyyppi. En vain tykkää olla isoissa porukoissa.
Ja voinhan mä olla omassa huoneessani, ja luultavasti sittten tulenkin joko oleen omassa huoneessa tai ulkoilemassa yksin tai koirien kanssa.

Onko kellään muuten kokemusta ravintolisien käytöstä ahdistukseen/masennukseen? Muistelisin, että Pelästynyt on ainakin kokeillut?

Olen kuullut että e-epa kapselit toimivat, ei tietenkään varmaan kaikilla. Sekä foolihappo + b vitamiinit.. Tuskinpa mitään sosiaalista fobiaa poistaa mitenkään, mutta auttaisihan se jos tepsivät alakuloisuuteen jotenkin.

Tässä alkaa olla niin epätoivoinen että tekisi mieli kaikkea mahdollista kokeilla, mikä vähänkin voisi auttaa😟

Cherrie: E-paa, b:tä ja monivitamiineja söin puolivuotta päivittäin....oli pakko lopettaa kun maha oli usein sekaisin. Mutta kyllä uskon niistä olevan apua☺ 650mg epaa söin

Delffi *halaus* Toivottavasti keksit jotain vierailun helpottamiseksi.

Pelästynyt, pitää yrittää keksiä jotain viikonlopuksi ku veli on kavereidensa kans käymässä.

Mut joo..
En jaksais enää tätä pahaa oloa.

Tuntuu ett nykyään on entistä enemmän paha olo.

Kaupassa käydessäsikin nykyään alkaa herkemmin ahdistaa. Kävin äsken kaupassa ja hetken siel kiertelin, mut sit alkoi ahdistaa ja oli pakko lähteä pois. Nytki vaan tätä tekstiä kirjoittaessa itken..

Pitäis kuitenki käydä kaupassa ostaa mm. leipää.

Lisäks huomenna ois taas ns. työpäivä.. Saa nähä miten huominen sit menee Pesulalla.

Saa nähä tuleeko yksilövalmentaja käymää tällä viikolla Pesulalla..
Toivottavasti tulis, ku olis aika paljon juteltavaa..mut pitää varautua siihen ettei tuu..
Ja se on kyl todella harmi jos ei tuu..koska tän viikon jälkeen hän vissii jää parin viikon lomalle.

Mä sain paniikkikohtaukse eilen, kun piti mennä vieraaseen käsityökauppaan. Oudot tilanteet ahdistaa. Vaikka nykyään voin saada kohtauksen ihan omassakin kaupassa. Kelassa pitäisi käydä joku lähipäivä. Sekin ahdistaa jo. Ja kangaskaupassa...

Oon syksystä aloitelemassa paria uutta käsityöharrastusta. Tiedän melko varmasti panikoivani kursseilla. Mutta haluan silti mennä. Haluan oppia!

En haluaisi antaa periksi ahdistukselle!😠

Halauksia kaikille <3 Tuo on pahinta kun pitää mennä asioimaan ja iskee paniikki päälle. ☹️

Minä en ole päässyt koko alkuviikkoon asunnosta ulos. Ei todellakaan ole hyvä olo sen takia. Mies on työmatkoillaan.. Minulla on nykyisin todella paljon vaikeuksia tehdä yksin oikein mitään.Ei ole tosiaan ihme, miksi pelotkin kasvavat. Tarvisin jonkun päivittäisin rutiinin.. Saisi jonkun pienen kontaktin "ulkomaailmaan".. Monesti päätän että aamuisin menen aikaisin tekemään lenkin.. Silloin olisi helpoin, kun ei ole niin paljon vielä ihmisiäkään liikenteessä. Mutta sekin on jäänyt.. En tiedä miksi.. Ehkä sen takia, että sitten vain miettisin mitä hiivattia tekisin loppupäivän.. 😞 🤔

Delffi: Kurja, että olosi on huonontunut ☹️ Voisiko näistä asioista keskustella yksilövalmentajan kanssa? Saada sitä kautta apua?

Jarvin: On rohkeaa mennä vaikka pelottaa, nostan sulle hattua rohkeudesta.

Minä olen ollut tosi tosi väsynyt, sairasloman ajan olen ollut aivan käsitttämättömän väsynyt, tuntuu ettei saa tehtyä edes niitä vähiä kotitöitä mitä pitäisi tehdä. Jollain tavalla keho varmaan vetää itsensä off asentoon. Tuo työpaikka ei ole terve, niin huono ilmapiiri etten ole koskaan ikinä moisessa ollut. Toisten vikoihin ja vahinkoihin kiinnitetään kaikki huomio ja kovaan ääneen tottakai niistä puhutaan ja jos jokin ei mene mieleen niin ei edes tervehditä. Mutta ehkä tämä väsymys menee vähitellen ohi. Tällaiselle "sairaalle" ihmiselle tämä kaikki taitaa olla vähän liikaa.

Voi kun monelle kuuluu kurjaa tässä ketjussa. ☹️ Niin mullekin välillä.

Pelästynyt, olen ollut kanssa työpaikassa jossa on huono ilmapiiri. Meidän särkyneiden on välillä sitä vaikea kestää.

Anteeksi Delffi että puutun, mutta olen ymmärtänyt että isälläsi on alkoholiongelma. Siksipä on luonnollista että sinua välillä ahdistaa. Se juominen voi vaikuttaa ilmapiiriin. Ei se ole sun syy.

Voikaa hyvin!

cherrie, Tsemppiä!

Itsehän nykyään käyn mahdollisuuksien mukaan aamusta koirien kanssa lenkillä ja yleensä tosiaan kävelen koirapuistoon, koska siellä ei ole aamuisin yleensä muita.

Iltaisin ei oikein huvita käydä koirapuistossa. Eilen kun iltapäivästä kävin koirapuistossa, niin aluksi siellä ei ollut ketään, mut hetken päästä sinne tuli vähän porukkaa ja oli jotenkin vähän semmonen olo, ettei oikein ois huvittanut jutella.
Mut pitihän sitä vastata, kun mulle puhuttiin.. Vaikka olin kyl aika lyhyt sanainen.
Aika pian kyllä sitten lähdinkin koirapuistosta pois.

Itselläni on nykyään silleen, että vaikka välillä on vähän vetämätön olo, niin yritän kuitenkin siitä huolimatta ulkoilla.. Koska toisaalta en jaksa kotonakaan koko aikaa olla, koska välillä kotona oleminenkin alkaa ahdistaan.

Pelästynyt, Laitoinhan mä yksilövalmentajalle viestiä noista fiiliksistäni yks päivä ja tänään hän vastasi viestiin. Harmi vain ettei yksilövalmentaja ilmeisestikkään tule tällä viikolla käymään Pesulalla. Joten seuraava tapaaminen hänen kanssa meneekin todella pitkälle (ainakin 3 viikon päähän).

Mutta ensviikolla tulee kuulemman yks hänen tuuraaja sitten käymään. Vaikka eipä se kyllä ole sama jutella tuuraajan, kuin sen ns. oman yksilövalmentajan kanssa, koska siihen tiettyyn henkilöön on jo tullut jonkinlainen luottamus.

Joten saa nähä miten nämä seuraavat 5 päivää (eli huominen, ensviikol 2 päivää ja sitä seukki viikol 2 päivää) tulee meneen Pesulalla..
Toivottavasti menevät ok..

Mailis, juu, isällä on alkoholiongelmia silloin kun hän juo. Onneksi hän on nyt toistaiseksi ollut juomatta, ihme ja kumma.
Mutta voi olla että lapsuusajan, muutaman vuoden takaiset ja viimeisimmät isän juopottelut myös ovat ehkä jollain tapaa yhtenä syynä tähän pahaan oloon/ahdistukseen.

Lopuksi vielä tsemppiä ja halauksia täältäkin kaikille.

Moi kaikille🌻🙂🌻

Taas on mennyt hetki kun viimeksi kirjoittelin. Sen jälkeen aloin pohtimaan nykyistä tilannettani vuoden takaiseen. Vaikka olen saanut töitä ja näillä näkymin niitä on tämän vuoden loppuun, ei elämässäni ole vuoden aikana muuta tapahtunut. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja siitä johtuvat paniikit ovat onneksi vähentyneet mutta muuten olen henkisesti samassa jamassa. Mehän muutimme tänne pienelle paikkakunnalle noin 1,5 vuotta sitten omasta kotikaupungistani. Näin jälkeen päin ajatellen se oli virhe😞 En minä tykkää asua täällä ollenkaan😝 Asia rassaa minua päivittäin, ehkä minä en vain yrityksistä huolimatta ole tällaisen tuppukylän asukas.

En ole saanut koko tänä aikana yhtään sosiaalista kontaktia poislukien työpaikan työ"kaverit". Satunnaisesti jutellaan heidän kanssaan ns. henkilökohtaisista asioita, mutta kun joka vuorossa on eri työpari, eihän siinä juttelut yleensä ole muuta kuin työhön liittyvää. Toiseksi tuolla ei ole muita samanikäisiä, ääripäät ovat 20 ja 60😀 Täällä on huonot harrastusmahdollisuudet niin aikuisille kuin lapsillekin, olen sen huomannut reilussa vuodessa. Lenkkipolkuja on, uimahalli ja kuntosali. Onpa kiva mennä noihin yksin😞 Ei kauaa jaksa innostaa. Kotikaupungissani oli useampi leffateatteri, teatteria, oopperaa ja mitä ikinä. Tapahtumia, konsertteja, ravintoloita. Rakastan olla ihmisten ilmoilla, osallistua kaikkeen, olla aktiivinen, kulttuuri-ihminen. Vaikka olin sielläkin yksinäinen, olin sitä muiden joukossa. Täällä yksinäisyys korotuu entisestään😞 Tykkään sivistää itseäni, en voi sietää ihmisiä jotka vain "ovat", ei kiinnostusta mihinkään, riittää kun on työ, koti ja ruokaa. Tätä elämäni on nyt ollut täällä, tuota samaa pyhää kolminaisuutta ja se ahdistaa. Mieheni kyllä lähtee kanssani sinne lenkkipolulle mutta haluan elämältäni muutakin iloa kuin netflixin sarjat. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan😀

Olisi kiva tietää teistä, missä päin asutte? Noin suunnilleen🙂 Olen monesti miettinyt, että mitä jos joku asuisikin hyvin pienen välimatkan päässä, olisi kiva tavata😋 Uskon että meillä kaikilla olisi paljon juteltavaa kaikkine pelkoinemme ja ymmärtäisimme toisiamme todella hyvin. Muut "normaalit" ihmiset eivät ymmärtäisi. 😎

Tulipa taas sekava sepustus. Kuvaa aika hyvin päänsisäistä ajatusmaailmaani tällä hetkellä. Jaksamisia kaikille!

Kiva Viveeka kun kirjoitelet tänne! On ihana kuulla, miten sinulla menee! Oletteko miettineet muuttoa toiselle paikkakunnalle jos sinulla ahdistaa siellä?? Olisiko se mahdollista?

Itsellä on haluttanut pitkän aikaa vaihtaa myös maisemia.. Mua ei niinkää ahdista tämä kaupunki. En osaa selittää, haluaisin vain niin kovasti jotain vaihtelua elämään ja tavallaan aloittaa "puhtaalta pöydältä".. Ilman samoja naamoja ja paikkoja.. Ongelmana on vain se, että mies ei ole oikein lämmennyt idealle.. Tuntuu että olen vain jumissa täällä.

Muuten tänne kuuluukin aikalailla samaa.. Ystäväänikin näin vähän aikaa sitten, oli mukava illlanvietto. Olisipa niitä vain enemmän kuin n.2-3 kertaa vuodessa 😟 tuntuu välillä, että ne harvatkin ihmissuhteet menevät pintapuoliseksi.. En vain uskalla raottaa tätä puolta elämästäni, niinkuin teille. Se on liian arka paikka.. minua on niin paljon satutettu ja olen luottanut vääriin ihmisiin, luulen että sekin estää..

Mitä muille kuuluu?

Moi,

Cherrie kysyi mitä kuuluu. No on pelkoja liittyen tietynlaisiin yhteisöihin joissa on mukana. Varsinkin jos on vähänkään ilmapiiriongelmaa.
Täytyy kai vaan tsempata itseään että ei vallan lamaannu. Täytyy tsempata että vapaa-aika ei mene näitä pohtiessa.

Muutamat sanovat että olisin hoikistunut. No ehkäpä hieman kiinteytynyt. Joskus uskon että voisin mäkin ainakin saada normaali koon vaatteita. Sit ehkä menis koko garderooppi uusiksi.

Joskus tuntuu että kiva kun olen selvinnyt vaikeista ajoista. Joskus tulee mieleen se kuinka hoidoissa tulin sivuutetuksi tai jopa nolatuksi jne.

Rahaa ei ole ylimääräistä. Toivottavasti joskus vielä enemmän.

Mitä muille kuuluu?

Itse yritän tässä mennä päivä kerralla. Fiilis on enimmäkseen apea/alakuloinen ja välillä myös ns. vetämätön, mutta välillä myös neutraali fiilis.

Lisäksi kaupassa käyminen on nykyään jotenkin hirveän epämukavaa ja ahdistavaa, mut pakko sitä on kuitenkin aina välillä yrittää kaupassa käydä.
Ja tallillakin on nykyisin välillä jotenkin outo olo, vähän jotenkin ulkopuolinen olo.

Kuntouttavassa päivät on kuitenkin mennyt kait ihan ok, kuntouttavaahan on tosiaan ollut nyt tauon jälkeen 6 päivää elikkä 3 viikkoa (2 krt/vko ja 4h/pv).
Yksilövalmentajan kans ei kuitenkaan ole ollut kuin vasta vain 1 tapaaminen/yksilökeskustelu.

Joten saa nähä milloin on hänen kanssaan seuraava tapaaminen, vähän veikkaan että saattaa mennä jopa syyskuun puolelle se..

No joo, olishan sitä voinut torstaina hänen tuuraajan kans jutella, mut ei se ole sama asia ja eikä siinä tullut juuri sillä hetkellä mitään ihmeempää mieleen.